Kestävää oppilaitosta rakentamassa

Oppilaitoksen arjessa on monia huomiota vaativia asioita. Ei riitä, että kestävyyskysymyksiä pidetään periaatteessa tärkeinä, vaan niiden on myös noustava prioriteettilistalla kyllin ylös. Monet arjen vaatimukset vaativat välitöntä huomiota. Kestävyyskysymyksiä puolestaan kehitetään pitkällä tähtäimellä, kestävää tulevaisuutta rakentaen. Yksittäisten ihmisten ympäristöhuoli voi toimia muutoksen moottorina ja vaatimukset uudenlaiselle toiminnalle lisääntyä. Muutosvaatimukset voivat tulla koululle myös hallinnon kautta, esimerkiksi kun tarvitaan uusia toimenpiteitä liittyen laajempiin suunnitelmiin ja strategioihin – jotka nekin ovat alun perin muodostuneet esimerkiksi tutkijoiden ja heidän tuloksiensa synnyttämän huolen pohjalta. Tarve muutokselle voi siis syntyä sekä alhaalta ylös että päinvastoin – tai molemmista suunnista yhtä aikaa.

Olennaista on, että

1. todellista muutosta ei tapahdu, jos siihen ei koeta olevan tarvetta juuri nyt
2. muutoksen on tapahduttava monilla toiminnan tasoilla
3. kunkin toiminnan osa-alueen suhde kestävyyteen täytyy tunnistaa.

Globaalit ympäristöongelmat syntyvät kaikkien toimijoiden arkitekojen, operaatioiden, yhteenlaskettuna summana. Teoille on erilaisia motiiveja, jotka voivat olla ristiriidassa keskenään. Erilaisten motiivien kamppailu heijastuu myös oppilaitoksen tasolle, kun valinnoissa painotetaan esimerkiksi taloutta ympäristön kustannuksella. Verkostojen tasolla on kuitenkin muutoksen kannalta suuria mahdollisuuksia: erilaisten toimijoiden kohtaamiset synnyttävät uusia ajatuksia; voidaan oppia jotain sellaista, jota ei ennen kohtaamista ollut olemassa. Edelleen kuilu arjen tekojen ja toimintojen verkoston tason välissä voi vaikuttaa vaikeasti ylitettävältä. Niiden välille tarvitaan silta.

Muutoksen kannalta olennaisin taso on koko oppilaitoksen organisaation taso: kuinka oppilaitos voi tehdä osuutensa kestävyyden edistämisessä. Tällöin oppilaitoksessa ei vain tehdä parempia asioita, vaan asioita opitaan näkemään eri lailla kuin ennen. Esimerkiksi suunnistus voidaan nähdä paitsi osana liikunnan oppituntia myös olennaisena luontosuhteen kehittäjänä. Yhdellä tunnilla tuotetut jätteet voidaan nähdä puolestaan toisen tunnin materiaalina.

Vaikka kokonaistoiminnan taso on keskeisin pysyvän muutoksen osa, sitä ei ole olemassa ilman muita tasoja: kokonaistoiminta rakentuu arjen teoista ja toimista ja se voi vaikuttaa laajempaan toimintojen verkostoon. Kokonaistoiminnan tasolla yhteisesti kehitellyt mallit valuvat taas toisaalta toimiin ja arjen tekoihin.

Kirjoittaja: varhaiskasvatuksen opettaja Karoliina Silander, Päiväkoti Neulanen

Päiväkoti Neulanen Itä-Helsingistä on osallistunut vuodesta 1999 kestävän kehityksen Vihreä lippu -ohjelmaan. Toiminnan sydämenä ja moottorina ovat lapsista ja henkilökunnasta koostuvat ympäristöraadit, joissa heittäydytään yhteisölliseen ja kokeilevaan oppimiseen. Tavoitteena on etsiä ja kokeilla uudenlaisia ratkaisuja, joiden avulla rakennetaan kestävää tulevaisuutta.

Aina uuden projektin alkaessa ideoidaan uusia Vihreä lippu -teeman mukaisia tapoja vähentää ympäristökuormaa. Ne jäävät pysyviksi toimintatavoiksi, joita noudatetaan projektin jälkeenkin. Tavat ovat koko päiväkodin yhteinen juttu. Päiväkoti Neulasen muuttaessa uuteen taloon vuosien varrella syntyneet Vihreän lipun tavat haluttiin näkyville. Lapset ovatkin kuvittaneet toimintatavat julisteiksi yhteisiin tiloihin, ja ovat ne saaneet laulun muodonkin. Kun tavat ovat helposti ymmärrettävissä, niiden tavoitteidenkin toteutumista voidaan arvioida yhdessä lasten kanssa.

Vihreä lippu -teeman tavat voivat olla konkreettisia käytännön toimia tai innovatiivisia keksintöjä. Niitä ovat esimerkiksi

• kierrätyspisteet jokaisessa lapsiryhmässä
• lapset roskasalapoliiseina
•  viikottaiset luontoretket
• roskien keräys retkillä; lähimetsän puhtaanapito
• ruokahävikin vähentäminen
• aurinkopaneeleiden energiantuotannon seuraaminen.

Kasvamista vastuuseen tapahtuu pienin askelin. Päiväkoti Neulasessa lasten kanssa pohditaan, minkälaisia tapoja kohti kestävää tulevaisuutta voidaan toteuttaa. Toimijuus, oma oivaltaminen ja ymmärrys ovat tärkeitä. Kun lapsi tietää, miksi kierrätetään tai miksi kaikkea ei tarvitse hankkia uutena, kestävästä kehityksestä tulee perustellusti osa arkea. Neulasessa on kuultu huoltajilta lukuisia kertomuksia siitä, kuinka lapset haluavat noudattaa Vihreä lippu -tapoja myös kotona ja haastavat perheensä mukaan.

Lapsilla ei ole vielä päässään ajattelua rajoittavia malleja ja käsityksiä, minkä ansiosta heidän suunnaltaan tulevatkin parhaimmat ideat! Päiväkoti Neulasen henkilöstön rooli on innostaa, herättää ajastuksia uudenlaisista toimintatavoista ja olla lasten matkassa heidän kokeillessaan ja toteuttaessaan.

Nyt on aika laittaa tulevaisuuden kiikarit silmille ja lähteä lasten kanssa matkalla ideoimaan ja kokeilemaan tulevaisuuden ratkaisuja!

Kirjoittajat: kestävän kehityksen koordinaattori Maria-Riitta Paaso ja opetusjohtaja Tuomo Lukkari, Iin kunta

Iin kunnan koulujen kestävän kehityksen työ pohjautuu Kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030:n tavoitteisiin, Iin kuntastrategiaan (Resurssiviisas Ii ja Iin kiertotalous), talousarvioon, opetussuunnitelmiin ja työsuunnitelmiin. Iin koulujen toiminnassa pyritään muuttamaan edellä mainittujen asiakirjojen tavoitteet mahdollisimman konkreettiseksi ja käytännönläheiseksi toiminnaksi.  Suomen ensimmäinen Joutsenlippu-koulu (Alarannan koulu) on rakennettu Iihin.

Toiminnalliset, ajalliset ja taloudelliset resurssit koulun arjessa

Johdon tuki, kannustus ja sitoutuminen ovat toiminnan onnistumisen pohja. Kestävään kehitykseen liittyviä asioita on tärkeä nostaa esille koulun kokouksissa säännöllisesti, jotta kaikki tietävät työn etenemisestä. Opetussuunnitelman kestävän elämäntavan velvoitteet koulun arjessa, oppiaineissa ja toimintakulttuurissa ovat olennaisia työhön sitoutumisen kannalta. Oppilaiden osallisuus ja heidän aktiivisuutensa mahdollistaminen ovat toiminnan sydän. Aito mahdollisuus olla mukana kaikissa prosessin vaiheissa pitää varmistaa. Kaikkien koulussa eri tehtävissä työskentelevien ja tiloja käyttävien (siivoojat, keittäjät, iltatoiminnat) kanssa tehtävä yhteistyö vaikuttaa työn etenemiseen ja vaikuttavuuteen.

Hyvällä suunnittelulla taloudelliset ja ajalliset resurssit on mahdollista pitää kohtuullisina kestävän kehityksen työssä. Erilaisissa koulun tilaisuuksissa, kuten päivänavauksissa, varataan riittävästi aikaa myös kestävän kehityksen sisällöille. Työssä apuna käytettävien lämpö-, lux- ja vedenvirtausmittareiden hankinta on alkuinvestointi, joka maksaa itsensä takaisin säästöinä. Iissä kouluille palautetaan 50/50-toiminnan mukaisesti 50 % säästyneistä euroista. Toimintaan satsaaminen on kouluille ja myös kunnalle taloudellisesti kannattavaa. Oppilaat päättävät sen, miten koululle palautettavat eurot käytetään. Rahalla on mahdollista myös tukea kestävän kehityksen toimintaa esimerkiksi järjestämällä tutustumiskäynti tai tapahtuma. 

Iin kunnan seuraavat askeleet 

Iissä on vuosien aikana saatu paljon aikaiseksi, mutta kehitettävää on vielä. Iin kunnan opetussuunnitelmaan on tehty kestävän kehityksen vuosikellon, jonka mukaan eri kestävän kehityksen sisältöihin keskitytään toiminnassa ja järjestetään esimerkiksi tietoiskuja.

Iissä etsitään keskitetysti eri teemoihin soveltuvia materiaaleja, vieraita ja vierailukohteita. Kunnan tavoitteena on myös vuosiluokkaistaa kestävän kehityksen opetusta. Esimerkiksi 1. luokan oppilaat keskittyvät arjessa veden kulutukseen liittyviin arjen ratkaisuihin, 2. luokan oppilaat taas energiankulutukseen. Näin oppilaat ja opettajat saavat koulun arjessa rauhassa omaksua yhden vuoden aikana yhden kestävän arjen taidon ja seuraavana vuonna taas seuraavan.

Iin kunnan kouluissa kestävän kehityksen ryhmät kokoontuvat säännöllisesti ja ryhmille järjestetään mahdollisuus tavata sähköisesti muita ryhmiä. Näin oppilaat näkevät, että kestävän kehityksen toimintaa on muissakin kouluissa. Myös kummitoimintaa pilotoidaan. Siinä yläkoulujen oppilaat pääsevät opettamaan alakoululaisille kestävän kehityksen aiheita toiminnallisesti.

Iin kunnan oppeja ja oivalluksia

• Kestävän kehityksen tavoitteet tulee tehdä sitoviksi ja konkreettisiksi,­ ja ne tulee laatia kaikille tasoille – sekä yhteisöille että yksilöille. Iissä kestävän kehityksen tilannetta seurataan esimerkiksi tilinpäätöksessä, talousarvion raporteissa ja työsuunnitelmien arvioinneissa sekä tietenkin oppilaiden edistymistä arvioimalla.
• Kestävään kehitykseen kuuluvien sisältöjen hallitseminen on haastavaa, koska asiaa ja erilaista materiaalia on paljon. Materiaalien rajaaminen vaatii aikaa ja hyvää pedagogista osaamista. Koulutukset, yhdessä tekeminen ja vastuuhenkilöiden osaaminen tuovat varmuutta ja selkeyttävät toimintakenttää.
• Lasten kasvokkain tapahtuva vertaisviestintä tuo opittavan asian lähelle arkielämää ja helpommin lähestyttäväksi. Oppilaiden osallisuuden sekä tekemisen kautta oppilaat voimaantuvat ja valtautuvat toiminaan. Arjessa kannattaa hyödyntää paikat, joissa vietetään aikaa. Katseltava ja hypisteltävä materiaali saa ajan kulumaan ja oppimaan huomaamatta. Helposti lähestyttävä, konkreettinen ja mielenkiintoinen toiminta innostaa mukaan.
• Kestävä kehitys kuuluu kaikkiin oppiaineisiin. Eri oppiaineiden aineenopettajien myötä toimintaan tulee erilaisia ”tulokulmia”, saadaan aikaan kokonaisuuksia ja oppilaiden erilaiset vahvuudet pääsevät näkyville.