Kulttuuritietoisuus ei merkitse vain ymmärrystä kulttuurisesta moninaisuudesta, vaan myös tietoisuutta omasta kulttuuri-identiteetistä. Kulttuuritietoinen henkilö osaa reflektoida omaa ajatteluaan ja toimintaansa yhteisössä. Hän on tietoinen siitä, miten kulttuuri välittyy yhteisöissä ja miten kulttuurista valtaa käytetään. Koulussa tämä koskee niin opettajaa kuin oppijaa. Kulttuuritietoinen opettaja tiedostaa oman roolinsa kulttuurin välittäjänä ja vallankäyttäjänä ja osaa toisaalta tarvittaessa huomioida myös kodin, sen katsomuksen tai katsomusten sekä etnisyyden vaikutuksen kulttuuriseen itseymmärrykseen. Oppijalla tämä kyky kasvaa sekä opetuksen, ikääntymisen että kokemuksen myötä.
Kulttuuri ei kehity tyhjiössä vaan ihmisten välisenä vuorovaikutuksena muun muassa erilaisten käytäntöjen, puhetapojen ja muiden esitysten eli representaatioiden kautta. Tämä voi tapahtua ihmisten välillä epämuodollisesti, mutta ei kuitenkaan täysin vapaasti. Yhteiskunta asettaa nimittäin lainsäädännön ja esimerkiksi uskonnolliset yhteisöt tapojen kautta tietyt puitteet, joissa kulttuuria voidaan välittää.
Lainsäädäntö on aina alisteinen maan poliittiselle ja katsomukselliselle valtakulttuurille. Näin ollen tiettyjen yhteiskunnallisten instituutioiden, kuten koululaitoksen, tehtävänä on legitimoida ja välittää arvoja ja normeja, jotka suojelevat kansalaisia ja varmistavat yhteiskunnan toimivuuden. Kitkaa saattaa syntyä, jos kulttuurien tavat eroavat selkeästi toisistaan. Edelleen jos näkökulmista syntyy erimielisyyksiä, siirtyvät ne ennemmin tai myöhemmin myös keskusteluksi instituutioiden roolista kouluissa ja vaikkapa opetussuunnitelmien sisällöstä.
