Perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmissa asetetaan niin laaja-alaisia kuin oppiainekohtaisiakin kulttuurista ymmärrystä koskevia tavoitteita. Mutta mitä on kulttuuritietoisuus? Miksi se on tärkeää koulussa?
Yksinkertaisessa, sinisävyisessä ja -taustaisessa piirroskuvassa kulttuuritietoisuutta kuvastaa kaksi kättä, joista toinen edustaa tatuoitua vaaleaihoista hahmoa ja toinen rukousnauhoin ranteitaan koristanutta tummaihoista hahmoa. Kädet muodostavat yhdessä sydän-kuvion, jonka keskellä on toinen sydän.
Kuva: Hanna Ruusulampi, Opetushallitus

Kirjoittajat: Mika Perälä ja Daniel Weintraub

Perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien (POPS 2014; LOPS 2019) kulttuuria koskevat tavoitteet ovat yhteneväiset. Opetuksen tulee tukea yhtäältä sitä, että oppilaat ja opiskelijat ymmärtävät ja arvostavat kulttuurista moninaisuutta, toisaalta sitä, että he saavat edellytykset rakentaa omaa kulttuuri-identiteettiään. Katsomusopetuksen näkökulmasta tämä tarkoittaa tutustumista eri katsomuksiin ja katsomusten ja kulttuurien väliseen suhteeseen sekä oman katsomuksen rakentamista kulttuurisessa viitekehyksessä.

Kuvassa on marjapoimuri ja mustikoita.

Opetussuunnitelman perusteiden yleisissä osissa kulttuuria koskevia tavoitteita kuvataan seuraavasti:

Perusopetuksen kulttuuritehtävänä on edistää monipuolista kulttuurista osaamista ja kulttuuriperinnön arvostamista sekä tukea oppilaita oman kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisen pääoman rakentamisessa (POPS 2014, 16).

Lukiossa arvostetaan kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta (LOPS 2019, 22).

Opiskelijan kielelliset valmiudet sekä kulttuuritausta otetaan lukio-opetuksessa huomioon. Jokaisen opiskelijan kieli- ja kulttuuri-identiteettejä tuetaan monipuolisesti. (LOPS 2019, 41.)

Opetussuunnitelmissa ei erikseen täsmennetä, mitä kulttuurisella moninaisuudella tarkoitetaan. Käsitettä onkin lähestytty erilaisista tutkimuksellisista näkökulmista (ks. Räsänen ym., toim. 2018, 21–22).

Yksinkertaisessa, sinisävyisessä piirroskuvassa on romanien kansallislippu.

Unescon kulttuurista moninaisuutta koskevan yleismaailmallisen julistuksen lähtökohtana on, että kulttuuria tulisi pitää yhteiskunnalle tai yhteiskuntaryhmälle ominaisten henkisten, aineellisten, älyllisten ja tunne-elämän piirteiden joukkona ja että siihen kuuluvat taiteen ja kirjallisuuden lisäksi elämäntavat, yhteiselon muodot, arvojärjestelmät, perinteet ja uskomukset. Julistuksen mukaan kulttuuri on muodoltaan erilaista eri aikoina ja eri paikoissa. Tämä tarkoittaa, että jokainen kulttuuri on ainutlaatuinen mutta toisaalta myös altis muutoksille. Sosiaaliset yhteisöt ja yhteiskunnat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, jolloin niiden ilmentämät kulttuurit saavat vaikutteita toisiltaan ja muuttuvat ajan saatossa.

Vaikka Unescon julistuksessa sana kulttuuri esiintyy yksikössä, ajatuksena ei ole, että globaalissa mittakaavassa voitaisiin puhua vain yhdestä kulttuurista, josta esiintyy erilaisia paikallisia muunnelmia. Vastaavasti ei voida sanoa, että paikallisessa mittakaavassa esiintyisi vain yksi kulttuuri. Pikemminkin kyse on siitä, että eri paikoissa ja eri aikoina esiintyy erilaisia kulttuureita, koska yhteisöjen ja yhteiskuntien elämä muotoutuu monista syistä erilaisiksi. Edelleen voi todeta, että samassakin paikassa ja samana aikana elää rinnakkain erilaisia kulttuureita, jotka vaikuttavat monin tavoin toisiinsa.

Kulttuurisella moninaisuudella tarkoitetaankin kolmea toisiinsa liittyvää asiaa:

  1. kulttuurin sisäistä moninaisuutta
  2. kulttuurien välistä moninaisuutta
  3. kulttuurien rinnakkaiseloa ja vaikutussuhteita.
    Yksinkertaisessa, sinisävyisessä piirroskuvassa on saamelaispäähine.

Erityisesti viimeksi mainittuun on viitattu myös termillä monikulttuurisuus. Kulttuurin moninaisuuden käsitteen voi siis tulkita kattavan monikulttuurisuuden, jolla on koulukontekstissa tarkoitettu ennen kaikkea maahanmuuton seurauksena syntynyttä kulttuurista moninaisuutta (ks. esim. Immonen-Oikkonen ja Leino, toim., 2010).

Unescon julkistuksessa todetaan:

”Vuorovaikutuksen, uudistusten ja luovuuden lähteenä kulttuurinen moninaisuus on yhtä välttämätön ihmiskunnalle kuin luonnon moninaisuus on luonnolle.”

Väite on yhtä aikaa kuvaileva ja normittava. Näin ymmärrettynä kulttuurinen moninaisuus on paitsi tosiasia myös arvo, jota moniarvoisissa yhteisöissä ja yhteiskunnissa pitää vaalia.

Takaisin ylös

Opetussuunnitelmien perusteissa ei täsmennetä sitä, mitä kulttuuri-identiteetillä tarkoitetaan, mutta se on luontevaa tulkita yksilön tai yhteisön ymmärrykseksi omasta kulttuuristaan. Yksilön tapauksessa olisi mielekästä vielä lisätä, että siihen kuuluu ymmärrys omasta asemasta kulttuuriyhteisön jäsenenä. Tämä vaatii reflektiota oman ajattelun ja toiminnan suhteesta toisiin (ks. Kavonius & Putkonen 2020). Kulttuuri-identiteetti ei kuitenkaan tyhjennä yksilön identiteettiä, vaan esimerkiksi yksilön omat kokemukset ja muistot rakentavat keskeisellä tavalla minuutta tai persoonan identiteettiä.

Pride-lippu sinisävyisenä

Kulttuuri-identiteetin voi edelleen jakaa pienempiin osiin ja puhua esimerkiksi

  • uskonnollisesta tai katsomuksellisesta identiteetistä
  • poliittisesta identiteetistä
  • sukupuoli- ja sukupolvi-identiteetistä
  • etnisestä, kansallisesta ja kieli-identiteetistä.

Voi ajatella, ettei edes yksilöllä ole mitään yhtä kulttuuri-identiteettiä, vaan sekin vaihtelee tilanteisesti. Unescon julistuksessa sanotaan, että oleellista on varmistaa moninaisten kulttuuri-identiteettien välisen vuorovaikutuksen sopusointuisuus sekä halu elää yhdessä. Lainsäädännön tasolla tämä merkitsee vähemmistöjen oikeuksien turvaamista ja yhteisöllisellä tasolla dialogitaitojen hankkimista ja harjoittamista (Rautionmaa 2012; Lipman 2019).

Edelleen julistuksessa huomautetaan, että kulttuurinen moniarvoisuus kuuluu erottamattomasti demokratiaan. Siksi onkin ongelmallista, jos yhteisöt määrittävät identiteettiään asettamalla vastakkain ”meidät” ja ”muut” – ja pitämällä ”meitä” parempina kuin ”muita”. Tähän liittyy tyypillisesti syrjintää, jota voi esiintyä yksilöiden välisessä toiminnassa, yhteiskunnan rakenteissa ja yksilöiden asenteissa.

Takaisin ylös

Vaikka koulun toiminta voi esimerkiksi katsomusopetuksen ja juhlaperinteiden osalta olla eriyttävää, se ei saa olla eriarvoistavaa. Lisäksi on hyvä huomata, että koulun toiminnassa tulee sitoutua opetussuunnitelman arvoperustaan, joten puheena oleva moniarvoisuus ei tarkoita sitä, että kaikki arvot olisivat hyväksyttäviä. Koulussa ei hyväksytä esimerkiksi ihmisoikeuksien ja demokratian vastaista ajattelua ja toimintaa. 

Yksinkertaisessa, sinisävyisessä piirroskuvassa kädet kohtaavat ja muodostavat sydämen. Toinen käsistä on vaalea ja tautoitu, toinen tumma ja rannekoruin koristeltu.

Kulttuuritietoisuus on ymmärrystä seuraavista asioista:

  • kulttuuri muodostuu monista eri asioista ja muuttuu näiden asioiden muuttuessa
  • kulttuurit ovat sidoksissa aikaan, paikkaan ja yhteisöön sekä vuorovaikutuksessa keskenään
  • oma kulttuuri muodostaa yksilön tai yhteisön kulttuuri-identiteetin
  • kulttuuri-identiteetti voidaan jakaa esimerkiksi katsomukselliseen, poliittiseen, sukupuoli-, sukupolvi-, etniseen, kansalliseen ja kieli-identiteettiin
  • kulttuuri-identiteetit perustuvat osittain erilaisille arvoille ja periaatteille ja saattavat olla ristiriidassa keskenään
  • sopusointuinen yhteiselämä ja toimiva demokratia vaativat eri kulttuuri-identiteettejä edustavien yksilöiden ja yhteisöjen intressien yhteensovittamista ja valmiutta tehdä rationaalisesti perusteltavissa olevia kompromisseja.
Takaisin ylös