Lainsäädännöllinen perusta

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) eli niin kutsuttu tasa-arvolaki velvoittaa että myös varhaiskasvatuksen järjestäjät ja palveluntuottajat ennaltaehkäisevät sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Kunnallisessa ja yksityisessä varhaiskasvatuksessa tulee laatia toimipaikkakohtainen ja toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma päiväkodeissa. Suunnitelma laaditaan yhdessä henkilöstön kanssa. Tasa-arvosuunnitelman laadinnassa ja sen sisällössä tulee kiinnittää huomiota lasten oikeuteen vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Lapsille tulee varata mahdollisuus osallistua suunnitelman laatimiseen lasten ikä ja kehitys huomioon ottaen. Kunta vastaa siitä, että sen alueella toimiville perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatuksen toimijoille laaditaan toimipaikkakohtaisen suunnitelman sijaan yhteistyössä näiden toimijoiden kanssa yhteiset tasa-arvosuunnitelmat.  

Tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää: 1) selvitys varhaiskasvatuksen toimipaikan tasa-arvotilanteesta; 2) tarvittavat toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi; 3) arvio aikaisempaan tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden toteuttamisesta ja tuloksista. Huomiota tulee erityisesti kiinnittää vuorovaikutukseen, ohjaukseen, lasten osallisuuteen, käytettäviin materiaaleihin, huoltajien kohtaamiseen sekä seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen. Suunnitelmaa laaditaan vuodeksi tai enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Yk:n lapsen oikeuksien sopimuksessa (1991) sopimusvaltiot takaavat sopimuksessa tunnustetut oikeudet lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. Sopimuksen mukaan lapsen koulutuksen tulee pyrkiä lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämiseen; ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamisen kehittämiseen. Näitä periaatteita ovat kunnioituksen edistämiseen lapsen vanhempia, omaa sivistyksellistä identiteettiä, kieltä ja arvoja, lapsen asuin- ja synnyinmaan kansallisia arvoja sekä hänen omastaan poikkeavia kulttuureita kohtaan. Lisäksi periaatteisiin kuuluu lapsen valmistamiseen vastuulliseen elämään vapaassa yhteiskunnassa ymmärryksen, rauhan, suvaitsevaisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja kaikkien kansakuntien, etnisten, kansallisten ja uskonnollisten ryhmien sekä alkuperäiskansoihin kuuluvien henkilöiden välisen ystävyyden hengessä.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2022) todetaan, että inklusiivinen toimintakulttuuri edistää osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Kaikki varhaiskasvatuksen yhteisön jäsenet lapsista aikuisiin tulee tuntea yhdenvertaisuutta ja kohdatuksi tulemista. Jokaisen lapsen, ammattilaisen ja huoltajan näkemyksiä, aloitteita ja mielipiteitä arvostetaan. Toiminta perustuu tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, mikä edellyttää keskustelua kyseisistä asioita ja erityisesti niihin liittyvistä asenteista. Henkilöstön tulee pohtia, miten esimerkiksi kieleen, etnisyyteen, katsomukseen, vammaisuuteen, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät puheissa, eleissä, teoissa ja toimintatavoissa ja välittyvät lapsille. Varhaiskasvatuksen tulee olla sukupuolisensitiivistä. 

Lapsilla on mahdollisuus kehittää taitojaan ja tehdä valintojaan ilman että sukupuoli, kulttuuritausta, tai muu henkilöön liittyvä syy rajoittaa niitä. Lapsella on myös oikeus ilmaista itseään ja erilaisia mielipiteitään ja näkökulmiaan. Varhaiskasvatus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle, joka muotoutuu edelleen lasten, heidän huoltajiensa sekä henkilöstön vuorovaikutuksessa. Henkilöstö tunnistaa lasten keskinäisten kohtaamisten eriarvoistavia piirteitä sekä puuttuu niihin hienotunteisesti ja johdonmukaisesti. Myönteisellä ja kannustavalla vuorovaikutuksella tuetaan lapsen oman identiteetin ja itsetunnon kehitystä. 

Henkilöstön tulee tukea leikkejä inklusiivisesti niin, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua yhteisiin leikkeihin omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaan. Henkilöstöltä edellytetään myös sukupuolisensitiivisyyttä havaita lasten leikkialoitteita ja vastata niihin.  

Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja kehitetään siten, että ne vahvistavat yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Tämä mahdollistaa perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomisen. Oppimisympäristöissä edistetään lasten kielellistä kehitystä ja kielitietoisuutta sekä tuodaan näkyväksi kulttuurista moninaisuutta.

Oikeusministeriö kehittää yhdenvertaisuussuunnittelun ja yhdenvertaisuuden arvioinnin ohjeita ja menetelmiä, ylläpitää syrjinnän seurantajärjestelmää sekä koordinoi kansallisia syrjinnän vastaisia tiedotuskampanjoita.