Lapsen fyysinen rajoittaminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Voimakeinojen käyttöoikeus merkitsee vakavaa puuttumista perusoikeutena turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, eikä tähän oikeuteen saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Varhaiskasvatuslaissa ei säädetä henkilöstön voimakeinojen käytöstä tai lapsen fyysisestä rajoittamisesta. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö.

Käytännössä esiopetuksessa olevan lapsen käyttäytymiseen puututaan ensisijaisesti samoilla keinoin kuin varhaiskasvatuksessa. Perusopetuslaissa, joka koskee myös esiopetusta, säädetään tarkkarajaisesti opettajan voimakeinojen käytöstä silloin, kun oppilas poistetaan luokkahuoneesta tai oppilaalta otetaan haltuun aine tai esine. 

Koska lapsen tai oppilaan muun kiinnipidon edellytyksistä ja noudatettavasta menettelystä ei ole säädetty varhaiskasvatuslaissa tai perusopetuslaissa, voi perusoikeuksien rajoittaminen tulla yksittäistapauksissa kyseeseen ainoastaan rikoslain 4 luvun 4 ja 5 §:ssä säädettynä hätävarjeluna tai pakkotilassa sallittuna tekona silloin, kun vähemmän rajoittavat toimet eivät tule kysymykseen. Tällöin kyse on oikeudesta puuttua tilanteeseen fyysisesti rajoittamalla, joka on varhaiskasvatuksen tai koulun henkilöstöllä ammattinimikkeestä riippumatta.

Lapsen fyysinen rajoittaminen on viimesijainen toimenpide. Se voi tulla kyseeseen vain, jos tilanne edellyttää välitöntä puuttumista, eikä vaaraa aiheuttavan toiminnan estäminen muilla keinoilla ole mahdollista. Kyse voi olla vain poikkeustilanteesta. Tilanteessa lapsi on välittömästi vaaraksi itselleen, toiselle henkilölle tai omaisuudelle. Fyysistä rajoittamista ei missään tilanteessa käytetä kurinpitokeinona tai kasvatuksellisena menetelmänä. Fyysiseen rajoittamiseen ei voida ryhtyä esimerkiksi lapsen tottelemattomuuden tai passiivisen vastarinnan murtamiseksi. Lasta ei saa provosoida niin, että tilanne ajautuu esimerkiksi kiinnipitoon. Lapsen sanalliset uhkaukset tai loukkaava kielenkäyttö eivät oikeuta fyysistä rajoittamista.

Eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvontakäytännössä on korostettu, että henkilön perusoikeuksia voidaan rajoittaa ainoastaan silloin, kun rajoituksen käyttö perustuu lakiin ja sen käyttö täyttää vaatimukset sen välttämättömyydestä, suhteellisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Rajoitusten käytössä on keskeistä rajoitustoimenpiteiden rajattu käyttöaika. Rajoittaa ei saa enempää eikä pidempää aikaa kuin on välttämätöntä. Rajoitustoimenpiteitä tulee siis käyttää vain sen ajan, joka henkilöiden välittömäksi suojaamiseksi tai turvaamiseksi on tarpeen. Tämän lisäksi käytettyjen rajoitustoimenpiteiden tulee olla tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia. Rajoitustoimenpiteitä tulee käyttää vain tilanteissa, joissa muut toimet eivät riitä tai eivät ole sovellettavissa ja turvautuminen niihin on siten välttämätöntä.

Perusoikeuksista, kuten oikeudesta henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, ei voi ennakolta luopua, esimerkiksi lapsen tai huoltajan suostumuksella. Huoltaja ei voi pätevästi suostua esimerkiksi lapsensa fyysiseen rajoittamiseen, vaan perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain lailla. Lasta voidaan siis fyysisesti rajoittaa ainoastaan, kun on kyse rikoslaissa tarkoitetusta hätävarjelusta tai pakkotilasta. Jos varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstö pystyy arvioimaan etukäteen, että fyysistä rajoittamista voidaan joutua lapsen kohdalla käyttämään, on hyvä keskustella ennakolta toimintatavoista huoltajien kanssa. Huoltajien kanssa sovitaan, miten tilanteista viestitään kodin ja varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen välillä. Yhdessä sovitut viestimistavat on hyvä kirjata lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Turvallisen oppimisympäristön luominen on jokaisen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstön jäsenen vastuulla. Henkilöstön on hyvä tiedostaa oman vuorovaikutuksensa osuus erilaisissa tilanteissa ja pyrkiä omalla toiminnallaan ennaltaehkäisemään ja liennyttämään tilanteiden kärjistymistä. Erityistä huomiota kiinnitetään tilanteiden ennakointiin. Lapsia ohjataan ja opetetaan toimimaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Vuorovaikutustaitoja ja ennakointia harjoitellaan lasten kanssa rauhallisissa oppimistilanteissa. Lisäksi hyödynnetään ennakoivasti erilaisia lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tukevia keinoja. 

Varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella on oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa ja hyvinvointinsa edellyttämää tukea viivytyksettä tuen tarpeen ilmettyä. Esiopetukseen osallistuvalla lapsella on oikeus perusopetuslain mukaiseen tukeen. 

Useissa tutkimuksissa esiin nostettuja käytäntöjä ehkäistä ja liennyttää haastavia tilanteita ovat myönteisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen, yksilöllinen ohjaus, stressitekijöiden tunnistaminen ja vähentäminen, mahdollisuus lepoon, tilan ja ajan antaminen, vaihtoehtoisten toimintamallien etsiminen ja tarjoaminen sekä kiusaamisen ehkäisemisen suunnitelman ja muiden suunnitelmien laatiminen. Lapsen kanssa työskentelevän henkilöstön on perehdyttävä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan sekä mahdollisiin paikallisiin ohjeisiin. Esiopetuksen osalta perehdytään mahdolliseen lapsen oppimissuunnitelmaan tai henkilökohtaiseen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan sekä mahdollisiin paikallisiin ohjeisiin. 

Lasta tulee suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä. Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa ei sallita kiusaamista, väkivaltaa eikä häirintää. Henkilöstöllä on keskeinen rooli lasten sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen harjoittelun ja kehittymisen tukemisessa sekä lasten ristiriitojen rakentavasta selvittämisestä. Häirintä-, kiusaamis- tai väkivaltatilanteista keskustellaan lasten huoltajien kanssa ja etsitään yhdessä ratkaisuja.

Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa on tärkeätä varautua siihen, että jos fyysisiä rajoittamistilanteita syntyy, niin henkilökunta on koulutettu tilanteiden ennaltaehkäisyyn, riskien arviointiin sekä eettiset näkökulmat ja keskeiset normit huomioivaan turvalliseen toimintaan. Fyysinen rajoittaminen on osaamista vaativa tilanne, johon liittyvistä toimenpiteistä, ohjeista ja normeista koko henkilöstön tulee olla tietoinen. Fyysisen rajoittamisen tilanteita on tärkeää harjoitella. Näin voidaan varmistaa fyysisen rajoittamisen kohteena olevan lapsen turvallisuus ja myös suorittavien henkilöiden turvallisuus.

Jälkikäsittely tehdään lapsen valmiudet, tiedot ja taidot huomioiden mahdollisimman pian tilanteen jälkeen, kun kaikki osapuolet ovat siihen valmiita. Jokaisella tilanteessa mukana olleella tulee olla mahdollisuus tulla kuulluksi, kertoa omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. Tarvittaessa käytetään puhetta tukevia tai korvaavia kommunikointikeinoja ja hyödynnetään esimerkiksi nopeaa piirrosviestintää ja sarjakuvittamista. Jälkikäsittelyn tavoitteena on opettaa lapselle vaihtoehtoinen strategia tunteiden ja käyttäytymisen säätelyyn, oppimiskokemuksen mahdollistaminen ja aikuisen tuen tarjoaminen tilanteiden ehkäisyssä. 

Jälkikäsittely ja ennakoiva suunnittelu tehdään yhteistyössä huoltajien kanssa sekä tarvittaessa esiopetuksessa opiskeluhuollon ja mahdollisen muun monialaisen verkoston kanssa. Sovitut ennakoivat tuen muodot, kuten myönteinen käyttäytymisen vahvistaminen ja tilanteiden yksilöllinen ennakointi, tulee kirjata myös lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tilanteessa on hyvä tarpeen mukaan arvioida lapsen saaman tuen riittävyyttä. 

Monialaista yhteistyötä voidaan hyödyntää sekä varhaiskasvatuksessa että esiopetuksessa osaamisen vahvistamisen tukena. Tilanteen jälkikäsittelyssä on muun muassa arvioitava, minkälaisia opiskelu- ja terveydenhuollon palveluita tarvitaan esiopetuksessa. Lisäksi arvioitavaksi voivat tulla lapsen tai henkilöstön kyky jatkaa työpäivää. Huomioitavaa on myös se, että fyysisen rajoittamisen tilanteeseen tai sitä edeltäneeseen tilanteeseen voi liittyä lapsen tai muun henkilön tekemiä tekoja, joista on velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluun ja/tai poliisille. 

Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa ei voi muodostua toimintamallia, jossa fyysisestä rajoittamisesta tulee normaali arkipäiväinen käytäntö. Fyysisen rajoittamisen tilanteen jälkeen on pyrittävä löytämään syy siihen, miksi tilanteeseen päädyttiin. Syyn selvittyä fyysiseen rajoittamiseen johtavaa tilannetta tulee jatkossa välttää tai yrittää toteuttaa tilanne toisin. 

Jälkikäsittelyssä tulee huomioida tilanteen silminnäkijät ja henkilöt, joihin tilanne on mahdollisesti vaikuttanut. Mikäli muita lapsia on ollut läsnä tilanteessa, jossa lasta on fyysisesti rajoitettu, on tilanne hyvä käydä läsnäolevien lasten kanssa läpi. Lisäksi lasten huoltajia on hyvä yleisellä tasolla ilman nimi- ja muita yksilöintitietoja tiedottaa, että lapsi on tänään varhaiskasvatuksessa / esiopetuksessa saattanut nähdä tilanteen, jossa toista lasta on fyysisesti rajoitettu. 

Asianmukainen rajoitustoimenpiteiden käytön kirjaaminen on edellytys sille, että perusoikeuksien kuten ihmisarvoisen kohtelun, henkilökohtaisen vapauden, koskemattomuuden ja turvallisuuden turvaamisesta voidaan jälkikäteen varmistua. Tilanteiden raportoinnissa ja dokumentoinnissa noudatetaan työnantajan ohjeistuksia. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestäjän on huolehdittava, että toimipaikan johtajalla ja henkilöstöllä on riittävä tieto paikallisista toimintatavoista.