Haastattelussa Designmuseon museolehtori Hanna Kapanen.
Eeva Astala
Museolehtori Hanna Kapanen on kiinnostunut muotoilun koko laajasta kentästä:
– Muotoilussa yhdistyy luova toiminta, tuotannollinen ympäristö ja kuluttaminenkin – sen takia aluetta on hyvä tarkastella laajana kokonaisuutena.
Kapasen mukaan Designmuseo tekee kahdenlaista pedagogista työtä:
– Meillä on suoraan näyttelyihin liittyvää museopedagogiikkaa ja yleisötyötä. Lisäksi olemme vahvasti mukana kentällä kehittämässä välineitä muotoilukasvatuksen tueksi.
Designmuseon merkitys muotoilukasvatuksen kehittäjänä on tärkeä. Näyttelyiden ja kokoelmien lisäksi tämä valtakunnallinen erikoismuseo tarjoaa muun muassa opettajankoulutusta, opetusmateriaalia ja on aktiivinen toimija eri muotoilukasvatushankkeissa.
Museo ei ole vain rakennus
Designmuseo toimii muotoilukasvatuksen kentällä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Koordinointi ja verkostot ovat Designmuseon pedagogisen työn yksi perusta. Pedagogista materiaalia on tuotettu ja tuotetaan enenevässä määrin myös verkkoon.
Kahdessa Fantasy Design -hankkeessa tehtiin yhteistyötä monien tahojen kanssa. Ensimmäisessä hankkeessa lapset ja muotoilijat tarttuivat yhdessä arjen ongelmiin. Projektissa keskityttiin tuotemuotoiluun. Tuloksena syntyi muun muassa prototyyppi pahan ruuan imurista. Fantasy Designin toisessa osassa muotoilukasvatushanke toteutettiin peruskoulun lisäksi muissakin oppimisen paikoissa kuten nuoriso- ja asukastaloissa ja kuvataidekouluissa.
Osa Designmuseon muotoilukasvatusprojekteista on lähtöisin kouluilta tai opettajilta. Esimerkiksi Meilahden yläasteen opettajat toteuttivat yhteistyössä Designmuseon kanssa muotiprojektin Vuokko Nurmesniemi -näyttelyyn liittyen. Projekti huipentui museolla järjestettyyn muotinäytökseen, jossa kunniavieraana oli itse suunnittelija Nurmesniemi.
Visuaalinen lukutaito
Hanna Kapanen korostaa visuaalisen lukutaidon kehittymisen tärkeyttä. Kuvatulvan tulkinnan kykyjä tarvitaan, sillä kommunikaatio yhteiskunnassa on entistä enemmän visuaalista. Kulttuurikasvatus kuuluu demokratiassa kaikille. Kapanen pitää paitsi visuaalista lukutaitoa, myös kykyä keskustella muotoilusta tärkeänä:
– Entistä nuorempana ollaan maailmassa, jossa vaaditaan monenlaisia taitoja ja tiedostamista sekä kykyä ottaa osaa yhteiseen päätöksentekoon.
Esine on ehdotus
Designmuseon kokoelmat esittelevät pääosin ammattisuunnittelijoiden töitä.
– Tarkoitus ei ole näyttää, että ’Tämä on hyvä esine!’, vaan auttaa ihmisiä näkemään, että jokainen esine on yksi ehdotus tiettyyn tarpeeseen ja suunnitteluongelmaan, Kapanen kertoo.
Kiinnostavaa Kapasen mielestä on miettiä esimerkiksi missä ajassa ja paikassa esine on syntynyt, mihin sitä on käytetty tai millainen esine olisi nyt, jos se tehtäisiin tänään:
– Kyse on ongelmanasettelusta. Tavoitteena on luoda aktiivinen suhde esineeseen.
Kapanen pohtii kaupallisuuden ja museon tehtävän suhdetta yleissivistävässä kulttuurilaitoksessa:
– Kaupallisuutta ja markkinointia pitää käsitellä. Museon tarkoituksena ei ole esitellä ainoastaan hyvää ja oikeaa muotoilua, vaan herättää kysymyksiä siitä, minkälaista suunnittelua ja viestejä ympärillämme on, minkälaista muotoilua tarvitsemme ja miksi esimerkiksi tietyt tuotteet säilyvät osana esineympäristöämme.”
Esimerkiksi brändityöpajoissa pohditaan tuotemerkkien viestejä ja merkityksiä. Tavoitteena on antaa välineitä visuaalisen maailman viestien näkemiseen ja tiedostamiseen sekä tarjota työkaluja omien perusteltujen johtopäätösten tekemiseen.
