Koska kestävä tulevaisuus ja sen haasteena olevat ilmiöt ja esteet koskettavat meitä kaikkia, meillä kaikilla tulisi olla myös mahdollisuus ottaa osaa sen eteen tehtävään työhön. Miten omistajuuden kokemus on yhteydessä vaikuttamiseen? Miksi erityisesti lasten ja nuorten osallisuus on tärkeää koulujen kestävyyden polulla?

Omistajuus ja osallisuus kestävässä kehityksessä
Kuva: Hanna Ruusulampi, Opetushallitus

Kirjoittaja: FT Anna Suorsa, Oulun yliopisto

Ilmastonmuutokseen, tasa-arvoon ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun liittyvät kysymykset mietityttävät monia kouluissa toimivia aikuisia ja nuoria. Kestävän kehityksen teemoihin tarttuminen koulutyön arjessa vaatii sekä aikuisten että oppijoiden aktiivista osallistumista ja uudenlaisen, kestävän toiminnan kehittämistä. Näin voidaan saada aikaan muutoksia myös laajemmalla rakenteellisella ja yhteiskunnallisella tasolla. Osallisuuden käsitteen avulla voidaan ymmärtää sitä, miten muutos yhteisöissä tapahtuu arjen valintojen kautta. Omistajuuden ajatuksen avulla voidaan taas kytkeä toiminta jokaiseen toimijaan ja paikallisiin yhteisöihin. Kun toiminta lähtee osallisten omista lähtökohdista, on toiminnan omistajuus osallisilla itsellään, ei ulkopuolisilla.

Purppurainen kuva nuorten alakulttuuriin kuuluvasta loli-pojasta

Osallisuuden käsitettä käytetään nykyään paljon ja monissa merkityksissä. Osallisuus voidaan määritellä yksilön kokemuksen, toiminnan ja toimintamahdollisuuksien avulla. Se on yhtäältä jokaisen yksilöllinen kokemus yhteisöihin ja yhteiskuntaan kuulumisesta. Osallinen ihminen kokee olevansa osa omia yhteisöjään ja pystyy toimimaan niissä mielekkäästi, omiin olosuhteisiinsa vaikuttaen.

Osallisuus on kuitenkin paitsi kokemus, myös ennen kaikkea toimintaa, jossa vaikutetaan omien olosuhteiden kehittymiseen. Tämä vaatii omien toimintamahdollisuuksien havaitsemista ja niihin tarttumista. Osallisuutta voidaankin tarkastella yhteisöllisestä näkökulmasta: minkälainen yhteisö mahdollistaa osallisuuden jokaiselle jäsenelleen ja minkälaiseksi yhteisö tällöin kehittyy? Lähtökohtana tässä on sekä ihmisten että yhteisöjen omien kiinnostuksen kohteiden arvostaminen, vakavasti ottaminen ja vuorovaikutukseen pyrkiminen.

Takaisin ylös

Osallisuutta ja osallistamista ajateltaessa on hyvä tiedostaa, että ihminen kaikella tekemisellään ja tekemättä jättämisellään osallistuu oman ympäristönsä kehittymiseen. Osallisuudesta syntyvää muutosta voidaankin tarkastella ihmisen ja ympäristön suhteena. Ihminen on yhteisöllinen toimija, joka on aina suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Tässä jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristö muuttuu, samoin ihminen.

Ihminen vaikuttaa siis omien olosuhteidensa kehittymiseen ja toiminnallaan valitsee jatkuvasti, minkälaiseksi ympäröivä yhteisö muuttuu. Valinnat eivät suinkaan aina ole tietoisia, ja myös valitsematta jättäminen osaltaan kehittää yhteisöä. Samoin ihmisillä on erilaisia mahdollisuuksia toimia. Valintojen tekeminen ja mahdollisuuksiin tarttuminen riippuvat toisaalta ihmisen toimintakyvystä ja tilanteesta, toisaalta yhteisön halusta ja kyvyistä tarjota osallistumisen paikkoja.   

Onkin olennaista kehittää osallisuutta ja osallistumista siten, että se tähtää yhteisiin, kaikille mielekkäisiin tavoitteisiin. Tähän tarvitaan sekä rakenteita, jotka tukevat yhteisten tavoitteiden kehittämistä, että jatkuvaa huolehtimista siitä, että ihmisten omat tavoitteet tulevat kuulluksi. On myös hyvä huomioida, että tässä vaaditaan myös eettistä ja kasvatuksellista ajattelua. Kaikkien yksilöllisten tavoitteiden huomioiminen tulee kytkeytyä eettisiin keskusteluihin siitä, mitä halutaan ja mikä on hyväksi.

Takaisin ylös

Purppurainen omena

Osallistumiseen ja näiden keskustelujen käymiseen onkin kehitetty erilaisia virallisia osallisuuden kanavia, kuten nuorisovaltuustot ja oppilaskunnat, joihin osallistumalla nuoret voivat vaikuttaa keskustelujen suuntaan. Suurin osa nuorista kuitenkin kokee voivansa parhaiten vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa ja myös yhteiskunnan kehittymiseen erilaisten epävirallisten kanavien kautta, kuten toimimalla arjessa vastuullisesti, herättämällä keskustelua sosiaalisessa mediassa tai osallistumalla erilaisiin kampanjoihin.

Kouluissa oppilaskunnat ja luokkatoimikunnat ovat tärkeitä keskustelujen ja toiminnan paikkoja, mutta on myös kehitettävä oppijoiden jokapäiväisiä toimintamahdollisuuksia. Tässä kehittämisessä kannattaa ottaa mukaan laajasti nuorisotoimen ja vapaa-ajan toimijoita koulujen ohelle.

Takaisin ylös

Osallisuuden kehittämisessä on tärkeä huomioida, että ei kehitetä näennäisosallisuutta, vaan todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa omien olosuhteiden muuttamiseen. Mikäli kysytään mielipiteitä tai kehitysehdotuksia, on näiden johdettava johonkin. Kestävän kehityksen näkökulmasta voidaan myös pohtia, kiinnitetäänkö huomio todella muuttavaan toimintaan vaiko vain näennäisesti vaikuttaviin toimiin.

Voidaan myös kysyä, ovatko toimintamahdollisuudet kouluissa todellisia, jos ne haastavat olemassa olevia rakenteita tai traditioita. Mikäli esimerkiksi kouluissa oppijoille annetaan mahdollisuus toimia ja vaikuttaa omien olosuhteidensa muuttamiseen, on oltava valmis siihen, että ehdotetut toimet saattavat haastaa olemassa olevia toimintatapoja.

Lähteet

  • Dreier, O. (2011). Personality and the conduct of everyday life. Nordic Psychology, 63(2), 4–23.
  • Gadamer, H.-G. (2004). Truth and Method. Continuum: London/New York.
  • Kiilakoski, T. (2007). Johdanto: Lapset ja nuoret kuntalaisina. Teoksessa Gretschel A. & Kiilakoski T. (toim.): Lasten ja nuorten kunta (8–23). Hakapaino Oy, Helsinki.
  • Lepola, O. & Kokko, V. (2015). Nuoret poliittisina toimijoina – äänestäminen ei riitä. Näkökulma, no 5. Nuorisotutkimusseura ry. Nuorisotutkimusverkosto.
  • Suorsa, T., Kosola, M. & Raetsaari, K. (2020). Kaikille sopiva koulu? Kohti monialaista käytäntöjen kehittämistä. Teoksessa M. Takala, A. Äikäs & S. Lakkala (toim.) Mahdoton inkluusio? Tunnista haasteet ja mahdollisuudet (s. 219-236). Jyväskylä: PS-Kustannus.
  • Suorsa, A. (2021): Tutkimusraportti: Nuorten politiikkakoulu nuorten vaikuttamisen tapoja ja mahdollisuuksia kehittämässä. Sitra, Oulun kaupunki. 
Takaisin ylös

Purppuraiset mustikat

Sekä peruskoulun että lukion opetussuunnitelman perusteet velvoittavat kestävän elämäntavan edistämiseen sekä oppilaiden osallisuuteen. Viikin normaalikoulun kestävän kehityksen koordinaattori ja oppilaiden ympäristöryhmän ohjaaja Inkeri Sutela avaa artikkelissaan käytännönläheisesti, miten kestävän kehityksen toimintaa voidaan organisoida koulussa osaksi sekä eri oppiaineiden opetusta että oppilaitoksen muuta arkea – oppilaita osallistavalla tavalla. 

Takaisin ylös