Rasismi ja muu syrjintä voivat vaikuttaa kielteisesti oppijoiden turvallisuuden ja osallisuuden tunteisiin, oppimiseen, koulutuspolkuihin ja uravalintoihin. Kasvatuksessa ja koulutuksessa tulee tunnistaa ja purkaa rasismia tuottavia käsitystapoja, normeja, rakenteita, arvoja, käsitteitä ja toimintamalleja. Rasistisiin tilanteisiin tulee aina puuttua. Kasvatuksen ja koulutuksen henkilöstön vastuulla on edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Tämä tukimateriaali auttaa tunnistamaan ja poistamaan rasismia ja käsittelemään siihen liittyviä kysymyksiä.


Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestäjien velvollisuuksiin kuuluu turvallisen oppimisympäristön luominen sekä yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen. Rasismia ja muuta syrjintää voidaan tunnistaa ja purkaa eri yhteyksissä, kuten opetussuunnitelman perusteiden toimeenpanossa, eri oppiaineissa tai turvallisen oppimisympäristön luomisessa. Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden, eri koulutusasteiden opetussuunnitelmien perusteiden sekä ammatillisten tutkintojen perusteiden arvopohja perustuu tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen.

Tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki velvoittavat varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja varhaiskasvatuksen toimipaikkoja, sekä kouluja ja oppilaitoksia laatimaan tasa-arvosuunnitelman ja yhdenvertaisuussuunnitelman, joko yhdistettynä tai erillisinä suunnitelmina. Suunnittelun toteuttamisessa tulee kiinnittää huomiota lasten, oppilaiden, opiskelijoiden ja henkilökunnan rasismin ja muun syrjinnän kokemuksiin ja siihen, millaisilla toimenpiteillä niitä voidaan aktiivisesti ennaltaehkäistä.

Takaisin ylös

Rasismi on ajatusmalli, jossa ihmisryhmiä määritellään alempiarvoiseksi esimerkiksi alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, äidinkielen tai uskonnon perusteella. Rasistiset asenteet voivat ilmetä tietoisina tekoina ja sanoina, mutta ne voivat myös olla tiedostamattomia käyttäytymistä ohjaavia ajatusmalleja. Rasismia määritellään eri tavoin eri yhteyksissä. 

Rakenteellinen rasismi on yhteiskunnan ja eri instituutioiden käytännöissä, rakenteissa ja säännöissä syntyvää rasismia. Rasismi voi ilmetä työelämässä, koulutuksessa ja palveluissa syrjivinä tekoina, toimintatapoina ja prosesseina, jotka syrjivät joko välittömästi tai välillisesti tiettyjä ihmisryhmiä. Myös arvot, normit, sanat, käsitteet ja kuvat voivat tuottaa rasismia. Rakenteellinen rasismi on usein tiedostamatonta ja piiloutuu näennäisesti neutraaleihin tekoihin. Rasismi ei ole vain yksittäisiä tapauksia, joihin puututaan, vaan kyse on laajasta, koko yhteiskuntaa koskevasta ilmiöstä, joka perustuu (usein tiedostamattomiin) rasismia tuottaviin ja uusintaviin ajatus- ja toimintamalleihin. 

Vuorovaikutuksessa ilmenevä rasismi voi ilmetä esimerkiksi huuteluna, nimittelynä, eleinä, poissulkemisena, rasististen käsitteiden tai ilmauksien (toisinaan tiedostamattomana) käyttämisenä tai mikroaggressioina. Mikroaggressiot ovat esimerkiksi ulkonäköön tai käyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä tai kommentteja, jotka saattavat olla tahattomia ja hyväntahtoisia, mutta jotka silti vahvistavat ja ylläpitävät rasistisia tai muita syrjiviä stereotypioita. Ne ylläpitävät ajatusta siitä, että henkilö poikkeaa normista ja voivat näin synnyttää kasautuvaa kuormitusta eli vähemmistöstressiä, joka syntyy koetuista syrjinnän ja rasismin kokemuksista tai niiden uusiutumisen pelosta eri tilanteissa. 

Sisäistetyllä rasismilla tarkoitetaan sitä, että rasismia kokeva voi sisäistää (usein tiedostamattaan) rasismin ja muun syrjinnän kokemukseksi omasta huonommuudesta ja voi vaikuttaa heikentävästi itsetuntoon ja käsityksiin omista kyvyistä. Tämä voi vähentää oppijoiden hyvinvointia ja vaikeuttaa oppimista ja vaikuttaa rajoittavasti jatko-opinto- ja urasuunnitelmiin. Sisäistetty rasismi liittyy vähemmistöstressiin. Sisäistettyä rasismia voi syntyä sen seurauksena, ettei rasismiin liittyviä kysymyksiä ja tilanteita käsitellä tai niitä vähätellään tai ne sivuutetaan: kun ympäristö hiljaa hyväksyy rasismin, saattavat rasismin uhreiksi joutuneet oppia toistuvien kokemuksien ja sisäistämisen kautta, että rasistiset teot, sanat, ajatusmallit ja arvot ovat hyväksyttäviä. 

 

Takaisin ylös

Valkonormilla tai valkoisuusnormilla tarkoitetaan (usein näkymättömiä ja tiedostamattomia) sosiaalisia hierarkioita ja valtasuhteita, joissa länsimaalaisuus nähdään muita parempana. Valkonormi muodostuu joukosta piirteitä, jotka merkitsevät valkoisuutta, ja niitä voivat esimerkiksi olla vaalea iho, vaaleat hiukset, suomi äidinkielenä, suomenkielinen nimi ja Suomen kansalaisuus. Valkonormiin laskettavat piirteet voivat vaihdella eri yhteyksissä ja eikä niille aina ole olemassa vain yhtä määritelmää.

Valkoisuus toimii normina eli lähtökohtaisena oletuksena siitä, mitä pidetään tavallisena, hyvänä ja tavoiteltavana. Valkonormi – kuten mikä tahansa muukin normi – on se, jota vasten kaikkea (usein tiedostamatta) verrataan. Kun ihminen poikkeaa valkonormista, hänet huomataan ja hänen ominaisuutensa ja toimintansa herättävät kysymyksiä ja kommentteja (kts. mikroaggressiot). 

Valkonormi suojaa niitä ihmisiä, jotka sopivat tähän normiin, ja antaa heille valta-aseman ja etuoikeuksia, joita harvemmin osataan tiedostaa. Myös ne, jotka eivät itse mahdu valkonormiin, saattavat ylläpitää valkonormia, koska he ovat voineet toiston ja rasismiin puuttumattomuuden takia sisäistää rasistiset teot hyväksyttäviksi. 

Rodullistamisella tarkoitetaan tekoja, prosesseja ja käytäntöjä, joissa yksilöt tai ihmisryhmät, jotka poikkeavat valkonormista, määritellään valtaa pitävän ryhmän toimesta ulkopuolisiksi, vieraiksi, "Toisiksi". Rodullistamisessa ihmisiin liitetään oletuksia, stereotypioita tai ennakkoluuloja esimerkiksi siitä, millaisia kykyjä, tapoja, arvoja tai ominaisuuksia heillä on. Rodullistaminen kumpuaa orjuuden ja kolonisaation historiasta ja jatkuu edelleen (usein tiedostamatta) niin arjen vuorovaikutuksessa kuin instituutioiden käytänteissä ja toimintatavoissa ja laajemmin yhteiskunnan toiminnassa. 

Esimerkkejä valkonormista ja rodullistamisesta kasvatuksessa ja koulutuksessa

  • Sisäistettyä rasismia voi syntyä, jos tarinoissa, peleissä, leikeissä ja oppimateriaaleissa esiintyy vain valkonormiin mahtuvia hahmoja. Tällöin esimerkiksi mustilta ja ruskeilta lapsilta, nuorilta ja aikuisilta oppijoilta voi jäädä puuttumaan roolimalleja itsensä näköisistä ihmisistä eri tilanteissa, ammateissa ja tehtävissä.
  • Rasismin tunnistaminen ja purkaminen voi jäädä pinnalliseksi, jos kasvatuksessa ja opetuksessa jätetään käsittelemättä rasismiin liittyviä kysymyksiä, kuten valkonormia, rodullistamista tai orjuuden, kolonisaation ja orientalismin historiaa ja niiden vaikutuksia nykyisyyteen. Tällöin oppijoille ei synny tietopohjaista osaamista rasismin tunnistamiseen ja purkamiseen.
  • Rasismista puhuminen ja rasismin uhrien kokemuksien esiin tuominen voi vaikeutua, jos moninaisuudesta on sallittua puhua vain myönteiseen sävyyn. Esimerkiksi kulttuurisen moninaisuuden yhteydessä on tärkeää puhua rasismin eri muodoista ja vaikutuksista siihen, miten kulttuurinen moninaisuus voi toteutua tai jäädä toteutumatta yhdenvertaisesti.
  • Nuori ei välttämättä ohjaudu jatkokoulutukseen vahvuuksiensa ja kiinnostuksensa mukaan, jos opiskelijat eivät uskalla ottaa puheeksi rasismin kokemuksiaan tai jos opetus- ja ohjaushenkilöstö sivuuttaa rasismin liittyviä aiheita. Tämä voi johtaa siihen, että opiskelija hakeutuu opiskelemaan sen perusteella, missä oppilaitoksessa tai ammatissa hän kokee itsensä hyväksytyksi. Tämä liittyy sisäistettyyn rasismiin.

  • Suomalaisuudesta voi muodostua saavuttamaton maahanmuuttaneille, tai niille Suomessa syntyneille, jotka eivät mahdu valkonormiin. Ihmisten välisten kulttuuristen erojen näkeminen sisäsyntyisinä ja pysyvinä tiettyjen ihmisryhmien ominaisuuksina voi täyttää rodullistamisen tunnuspiirteet, ja rakentaa kuvaa suomalaisista valkonormiin perustuen.

     

Takaisin ylös

Rasismia ennaltaehkäistään tietoisilla toimilla. Valkonormia ja rodullistamista voidaan tunnistaa ja purkaa kasvatuksessa ja koulutuksessa esimerkiksi:

  • Tunnustamalla ja ymmärtämällä, että kasvatuksessa ja koulutuksessa on rasismia. Vaikka kasvatus ja koulutus perustuvat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen, tutkimuksien mukaan varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa esiintyy rasismia.
  • Tarkastelemalla rasismia systeemisenä ilmiönä. Kun rasismia ajattelee laajana, koko yhteiskunnan läpäisevänä ilmiönä, jossa kaikki ovat osallisia, ei rasismin tunnistamisessa ja purkamisessa tarvitse keskittyä vain yksittäisten ihmisten yksittäisiin tekoihin. Hyödyllisempää on pyrkiä tunnistamaan ja purkamaan laajempia rasismia tuottavia prosesseja, arvoja, ajattelumalleja ja sanoja, joita teemme tai käytämme päivittäin. Kun hyväksyy, että itsekin saattaa tiedostamattaan käyttäytyä rasistisesti, on helpompaa lähteä puhumaan rasismista ja pohtia sitä, miten voisi toimia toisin.
  • Puhumalla rasismista. Jos aikuiset eivät puhu rasismista, se ei tarkoita sitä, etteivätkö lapset ja nuoret tuntisi, ymmärtäisi tai havainnoisi sitä ympäristössään. Oppijoilla tulee olla mahdollisuus käsitellä rasismia turvallisessa ympäristössä, ja on varhaiskasvatuksen, koulujen ja oppilaitosten henkilöstön vastuulla luoda tämä ympäristö. Rasismista puhuminen ja sen esiintuominen tulee olla osa suunnitelmallista toimintaa.
  • Oppimalla uutta. Rasismin vastainen toiminta ei perustu mielipiteeseen tai arkikokemuksen tuomaan tietoon. Valkonormin ja rodullistamisen tunnistaminen ja purkaminen vaativat muun muassa perehtyneisyyttä tutkimustietoon, osaamista turvallisempien tilojen luomisesta sekä kykyä toimia dialogisesti. Osaamisen kehittäminen vaatii pitkäjänteistä yhteistä työtä koko henkilöstön ja oppijoiden kesken. Rasismin tunnistaminen ja purkaminen on jatkuva oppimisprosessi, johon tarvitaan niin tietoa, taitoa kuin mahdollisuuksia ajatella ja toimia uusilla tavoilla.
  • Jatkuvalla, suunnitelmallisella ja pitkäjänteisellä työllä. Rasismin käsittely tulisi sisällyttää järjestelmällisesti kaikkiin toimiin, eikä vain esimerkiksi teemaviikkoina tai silloin, kun rasismia koskettava aiheet nousevat esiin. Tarvitaan aktiivista, tietoista ja ennaltaehkäisevää toimintaa, joka pyrkii vaikuttamaan niin rakenteisiin, käytänteisiin, tekoihin kuin sanoihin, arvoihin ja ajattelumalleihin. Siksi pelkkä rasismiin puuttuminen tai sen kieltäminen eivät riitä.
  • Johtamalla henkilöstöä rasismin aktiiviseen ja tietoiseen tunnistamiseen ja purkamiseen. Rasismin vastustamista ei saa jättää vain rasismin uhreiksi joutuvien vastuulle tai niille, jotka ovat asiasta kiinnostuneita. Koko henkilöstön tulee tunnistaa rasismia tuottavia tekoja ja prosesseja sekä etsiä keinoja, joilla niitä voidaan poistaa tai muuttaa osallisuutta lisääviksi.
  • Rakentamalla suomalaisuutta moninaisena, inklusiivisena, ajassa muuttuvana ja kaikille mahdollisena. Kun kaikki lapset, nuoret ja aikuiset voivat samaistua suomalaisuutta kuvaaviin sanoihin, kuviin ja tekoihin, jokainen voi tuntea itsensä suomalaiseksi ja suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvaksi. Tämä edistää kotoutumista, lisää osallisuuden ja turvallisuuden tunnetta sekä mahdollistaa hyvien väestösuhteiden toteutumista.
Takaisin ylös

Varhaiskasvatuksen, koulujen ja oppilaitosten henkilöstön vastuulla on edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Tämä tukimateriaali auttaa varhaiskasvatuksen, koulujen ja oppilaitosten henkilöstöä tunnistamaan ja ennaltaehkäisemään rasismia. 

Puuttuuko listasta opas? Päivitämme opaslistaa tarvittaessa. Ole yhteydessä: anne.kolehmainen [at] oph.fi (anne[dot]kolehmainen[at]oph[dot]fi) tai perusopetus [at] oph.fi (perusopetus[at]oph[dot]fi)

 

Takaisin ylös

Rasismin tunnistaminen ja purkaminen kasvatuksessa ja koulutuksessa -kehittämisverkosto on Opetushallituksen koordinoima valtakunnallinen verkosto, jossa kehitetään ratkaisuja rasismin ennaltaehkäisyyn ja poistamiseen kasvatuksessa ja koulutuksessa. Verkosto on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Takaisin ylös