Vinkkejä ja työkaluja tunnetaitojen tukemiseen

Tunteen

• tunnistaminen
• nimeäminen
• salliminen

ovat usein riittäviä taitoja koulun arjessa. 

On tärkeää oppia tunnistamaan ja nimeämään sekä myönteisiksi että kielteisiksi koettuja tunteita. Tällaisia ovat esimerkiksi ilo, tyytyväisyys, ylpeys, kiitollisuus, pelko, pettymys, häpeä ja turvattomuus.

Tunteiden tunnistamista voi opetella erilaisten tunnelistojen avulla.

Tutustu laajaan tunnelistaukseen OPH:n verkkosivulta

Oppilaat katsovat tunnelistaa ja vastaavat seuraaviin kysymyksiin:

• Rengasta tunne, jota juuri nyt koet tuntevasi.
• Rengasta kaikki tunteet, joita olet huomannut tuntevasi tänään. Muista, että tunteet voivat olla hyvin lyhytkestoisia tai ne voivat kestää pidempään.
• Muistele ja rengasta tunteet, joita olet kokenut tällä viikolla.

Työskentelyn voi purkaa esimerkiksi pienissä ryhmissä tai pareittain. Samalla voidaan harjoitella aktiivista kuuntelua, jossa ensin toinen kuuntelee aktiivisesti myötäeläen, mutta ei kommentoi sanallisesti, kun toinen kertoo havainnoistaan. Tämän jälkeen parit vaihtavat rooleja. Lopuksi voidaan yhdessä keskustella siitä, millaista oli bongata tunteita. Mikä siinä oli helppoa ja mikä vaikeaa?

Työskentelyä voi syventää seuraavasti: 

• Merkitse tunteet, jotka ovat sinulle helppoja kohdata.
• Merkitse myös tunteet, jotka ovat sinulle vaikeita kohdata.
• Valitse yksi rengastamasi tunne ja pohdi, millaisessa tilanteessa se syntyi. Missä olit? Keitä muita oli paikalla? Mitä mahdollisesti kuulit, näit, koit ennen kuin tunne syntyi? Mitä kenties halusit tehdä tai teit, kun tunne syntyi? Mitä muita tunteita tilanteeseen saattoi liittyä?

Lue lisää

• Anne-Mari Jääskinen ja Sanna Pelliccioni, Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen (2017).

Kirjassa on tietoa tunteista, tunne-elämän kehittymisestä, lapsen kohtaamisesta ja tunnetaitojen tukemisesta sekä paljon erilaisia harjoituksia.

Välillä kipeiden tunteiden käsittelyyn kuuluvat myös hiljaisuus ja painostavat tauot yhteisen hetken aikana. Joskus oppilasryhmässä pitää käsitellä näpistämistä tai jotain muuta asiaa, joka on kaikkien läsnäolijoiden kannalta kiusallinen tai vaikea. Silloinkin kipeät tunteet voi sanoittaa. Opettajana voimme tunnustella maastoa: ”Minusta näyttää siltä, että tästä asiasta on aika vaikea puhua. Ei se haittaa mitään, jotkut asiat ovat haastavampia kuin toiset…”

Jotkut tilanteet vaativat enemmän aikaa. Myös silloin opettajan metapuhe voi luoda luokkaan turvallista ilmapiiriä. ”Aloitetaan nyt työskentely, mutta palataan tähän asiaan vielä lopputunnista” voi olla vuorosana, jolla hiljaisista tilanteista päästään eteenpäin.

Seuraavista kysymys-/vuorosanapattereista voi olla hyötyä kipeitä tunteita käsittelevässä luokkatilanteessa:

• Onpa tosi ihanaa nähdä, miten avoimesti osaatte näyttää ja ilmaista myös iloa, kiitollisuutta, pelkoa, hyväksyntää… toisillenne.
• Kiitos kaikille, jotka suhtauduitte tähän tilanteeseen niin arvokkaasti ja kauniisti.
• Hienoa, että meillä on luokassa oppilaita, jotka osoittavat myötätuntoa toisille. Kaikki eivät vielä sitä taitoa osaa yhtä hyvin, mutta tekin opitte, kun yhdessä harjoittelemme.
• Osaisiko joku auttaa, kun en nyt oikein ymmärrä, mitä Ella tarkoittaa?
• Millaisilla keinoilla voisit itse nyt luoda luokkaamme luottamuksen ilmapiiriä?
• Tähän tilanteeseen liittyy nyt niin paljon pelkoa/hämmennystä/surua/turvattomuutta… ja meidän on kunnioitettava jokaisen oikeutta kokea myötätuntoa, että jatkamme tämän aiheen käsittelyä ensi tunnilla. Toivon, että sitä ennen jokainen teistä miettii, millaisilla keinoilla voisi itse luoda luottamuksen ilmapiiriä luokkaamme.

Ennakoiva ohjeistus keinona rakentaa yhteyttä oppilasryhmään osana jokapäiväistä työskentelyä:

• Nyt kun alamme työskennellä ryhmissä, millaisia tunteita toivot ryhmässänne esiintyvän?
• Miten voit luoda ryhmään myönteistä tunneilmapiiriä?
• Millaisilla kysymyksillä ja kommenteilla voit kannustaa omaa ryhmääsi?
• Miten ilmaiset, jos jokin asia ei mielestäsi mene oikein?
• Millaisilla sanoilla ja teoilla vahvistat ryhmän yhteishenkeä?

Myötätuntoa voidaan harjoittaa luokassa silloin, kun luokan ilmapiiri on riittävän turvallinen ja ystävällinen. Luokassa voidaan ensin keskustella ja pohtia, mitä kaikkea myötätunto tarkoittaa, miksi myötätuntoa tarvitaan ja miksi sitä on tietoisesti hyvä harjoittaa.

Voidaan muistella, miltä myötätunnon saaminen on tuntunut ja millainen on myötätuntoinen ihminen (miten hän kohtaa toiset ihmiset, miten hän toimii ja puhuu). Tämän jälkeen opettaja voi kertoa lyhyesti, millaisia vaikutuksia myötätunnon harjoittamisella on tutkimusten mukaan ihmisille. Myötätuntoharjoitukset on hyvä aloittaa esimerkiksi pienistä myötätunnon ilmaisuista.

Myötätunto liikkeelle -harjoitus

Harjoituksessa tarvitaan tilaa liikkua, ja se sopii hyvin ulkona tai salissa tehtäväksi esim. liikuntatunnin alussa. Opettaja ohjeistaa liikkumaan tilassa:

• Tilassa lähdetään kiertelemään tietyllä alueella vapaasti. Ensin liikutaan katse alaspäin ilman katsekontaktia, omissa oloissa.
• Sen jälkeen huomataan muita liikkujia, mutta ollaan edelleen omissa oloissa.
• Seuraavaksi liikutaan niin, että katsotaan toisia silmiin, kun kohdataan.
• Seuraavaksi kohdataan toinen niin, että katsotaan silmiin ja hymyillään pieni hymy. Hymy voi olla niin pieni, että vain itse tunnistaa sen.
• Seuraavaksi pysähdytään hetkeksi ja päätetään hiljaa mielessä, mitä hyvää haluan toivottaa muille tänään. Esim. Toivon sinun olevan terve. Toivon sinun olevan turvassa. Toivon sinulle onnellisuutta. 
• Lähdetään uudestaan liikkeelle ja liikutaan niin, että joka kerta kun kohdataan toinen, katsotaan häntä ja hiljaa mielessä sanotaan lause hänelle. 
• Lopuksi pysähdytään ja voidaan kiittää itseä siitä, että harjoitimme myötätuntoa toisiamme kohtaan.

Myötätuntoinen hahmo -harjoitus

Opettaja ohjaa oppilaille seuraavan harjoituksen, joka voidaan tehdä luokassa istuen, maaten tai seisten.

• Asetu paikallesi ja huomaa, miten jalkasi ovat maata vasten, miten istut siinä tuolilla, miten kätesi ovat jalkojesi päällä. Huomaa myös hetkeksi hengityksesi muutaman hengenvedon ajan. Miten ilma virtaa sisään ja ulos, miten jokaisella uloshengityksellä voit huomata kehosi hieman rentoutuvan.
• Seuraavaksi teemme mielikuvaharjoituksen myötätuntoisesta hahmosta. Ajattele henkilöä tai hahmoa, joka mielestäsi on myötätuntoinen. Se voi olla joku kotoasi, opettaja, kaveri tai sukulainen. Se voi olla myös joku jota et tunne, mutta olet tutustunut häneen esimerkiksi kirjan tai elokuvan kautta. Jos sinulle tulee mieleen useampi hahmo, valitse yksi heistä.
• Luo mielikuva tästä hahmosta muiden ihmisten seurassa. Huomaa, mitä hän sanoo, millä äänensävyllä hän puhuu. Millainen ilme hänellä on kasvoillaan? Mitä hän tekee? Miten hän suhtautuu ihmisiin, joilla on vaikeaa? Miten hän suhtautuu muiden ihmisten hyvään päivään? Onko hahmo ystävällinen, auttaako hän, miten hän kuuntelee?
• Huomaa seuraavaksi, mitä tämän hahmon miettiminen herättää sinussa. Mitä tunteita huomaat? Mitä tuntemuksia aistit kehossasi? Mitä huomaat ajattelevasi?
• Anna sitten hahmon siirtyä taka-alalle ja siirrä huomiosi hetkeksi hengitykseesi. Kiitä itseäsi hiljaa mielessäsi, että teit tämän harjoituksen. Avaa silmäsi ja huomaa muut ympärilläsi. Venyttele tarvittaessa.

Harjoituksen jälkeen voidaan esim. kirjata ylös taululle, miten myötätuntoinen hahmo käyttäytyi muita kohtaan. Hahmo voidaan piirtää ja tehdä hänestä turvahahmo oppilaalle. Puhekuplaan voidaan kirjoittaa lauseita, joita hahmo sanoo, kun on jollakin tapaa vaikea hetki.  

Opettaja ohjaa mielikuvaharjoituksen esimerkiksi luokassa tai ulkona metsässä.

• Ota itsellesi mieleinen asento, jossa voit kokea olevasi hetken aikaa omien ajatustesi ja tunteittesi kanssa. Laita silmät kiinni ja käänny itseäsi kohti. Ota muutama hengenveto tietoisesti. Huomaa sisäänhengitys ja uloshengitys.
• Tuo sitten mieleesi paikka, jossa sinun on helpointa kokea olosi turvalliseksi. Se voi olla paikka, jossa olet käynyt useasti, tai paikka, jossa olet vieraillut vain kerran elämässäsi. Jos sinulla ei ole muistissa valmista turvapaikkaa, voit kuvitella itsellesi sellaisen. Paikka voi olla esimerkiksi metsä, järven tai meren ranta, laituri, koti, tietty huone, puisto, turvallinen pesä.
• Millaiselta turvapaikkasi näyttää? Keitä siellä on? Millaisia ääniä voit kuulla paikassa? Entä miltä siellä tuoksuu? Voit sijoittaa mielikuvassasi itsesi turvapaikkaan tai katsella sitä etäämmältä. Kun katselet turvapaikkaasi tai olet siellä mielikuvassasi, mitä tunnet? Miltä kehossasi tuntuu? Mitä voit sanoa itsellesi turvapaikassasi? Nauti nyt hetki turvapaikkasi luomasta turvasta. Sinä olet turvassa.
• Avaa hiljaa silmäsi ja tule tietoiseksi tästä tilasta ja meistä kaikista muista, jotka olemme täällä. Anna kehollesi muutama venytysliike.

Harjoituksen jälkeen voidaan pareittain tai pienryhmissä kertoa omasta turvapaikasta toisille sen verran kuin kukin haluaa. Turvapaikka voidaan piirtää tai siitä voidaan tehdä pieni kortti penaaliin tai lompakkoon muistutukseksi turvasta. Ryhmän kanssa voidaan keskustella, millaisissa hetkissä turvapaikka kannattaa muistaa ja palauttaa mieleen. Opettaja kannustaa tuomaan turvapaikan mieleen, kun kohdataan jokin ikävä tilanne, jossa tarvitaan myötätuntoa.