Tällä sivulla voit reflektoida, miten kielitietoinen katsomusaineen opettaja olet. Sivulle on lisäksi koottu erilaisia työtapoja, joita voit hyödyntää opetuksessa kielitietoisuuden vahvistamiseksi. Työtavat on merkitty sivun sisällysluetteloon kuviolla ♦.
Yksinkertaisessa, vihreäsävyisessä ja -taustaisessa piirroskuvassa näkyy kolme kuvakorttia. Ensimmäinen kuvakortti esittää omenaa, toinen kirkkoa ja kolmas pikaria.
Kuva: Hanna Ruusulampi, Opetushallitus

Kirjoittajat: Kristiina Holm ja Niina Putkonen

Kielitietoisuuden rinnalla puhutaan myös kielellisesti vastuullisesta pedagogiikasta (esim. Lucas & Villegas 2013; Alisaari & Heikkola 2020), joka muodostuu

  1. opettajan kieltä ja kieliä koskevista asenteista
  2. opettajan tiedoista ja pedagogisista taidoista.

Alla olevia kysymyksiä pohtimalla voit yhdellä tavalla reflektoida omaa opettajuuttasi kielitietoisuuden näkökulmasta. Samalla voit tarkastella laajemminkin kouluyhteisöäsi ja sen toimintakulttuuria.

Yksinkertaisessa, vihreäsävyisessä piirroskuvassa on blisskielisiä symboleja. Blisskielellä kuvassa lukee "koulu".
Blisskieli on kommunikaatiota tukeva graafinen järjestelmä. Tässä lukee "koulu".

I Opettajan kieleen ja kieliin liittyvät asenteet

1. Sosiolingvistinen tietoisuus 

  • Tiedostanko ja ymmärränkö kielen, kulttuurin ja identiteetin tiiviin vuorovaikutuksen?
  • Haluanko tunnistaa oppijoiden kielellisiä taustoja ja kykyjä?
  • Olenko tietoinen siitä, että turvallinen oppimisympäristö lievittää stressiä ja ahdistuneisuutta uudella kielellä toimittaessa? Miten edistän asiaa omassa opetuksessani?

2. Kielellisen moninaisuuden arvostaminen

  • Pidänkö kieliä samanarvoisina ja rohkaisenko eri kielten käyttöön?
  • Tunnistanko luokassa käytettävän kielen aiheuttamia haasteita?
  • Tunnistanko opettamani aineen kielellisiä haasteita?
  • Osaanko selittää oppijoille, miksi syrjiviä tai halventavia katsomuksiin liittyviä sanoja ja ilmauksia ei tule käyttää?
  • Näenkö, että eri kieliä voi käyttää voimavarana opiskelussa?

3. Kielenoppijoiden tukeminen

  • Pyrinkö käyttämään erilaisia menetelmiä kielenoppijoiden oppimisen edistämiseksi?
  • Onko tavoitteenani parantaa kielenoppijoiden osallisuutta yhteiskunnassa?

II Opettajan tiedot ja pedagogiset taidot

4. Oppijoiden taustojen, kokemusten ja kykyjen tuntemus

  • Pyrinkö tunnistamaan oppijoiden erilaisia kielellisiä taustoja ja kehittämään keinoja oppimisen tukemiseksi ja kannustavan ilmapiirin luomiseksi?
  • Osoitanko arvostusta oppijoiden koulun ulkopuolista identiteettiä ja kykyjä kohtaan? 

5. Luokassa käytettävän kielen aiheuttamien haasteiden tunnistaminen

  • Tunnistanko, miten arjen kieli eroaa opiskelukielestä ja koulussa käytetystä kielestä?
  • Tunnistanko, millaista kielitaitoa ja tiedonalan kielen hallintaa oppija tarvitsee opiskelutehtävissä?

6. Tieto kielen oppimisen periaatteista ja sen soveltaminen

  • Tiedänkö, miten kieltä opitaan? 
  • Tiedostanko, että kieltä opitaan käyttämällä sitä vuorovaikutuksessa toisten kanssa?
  • Olenko tietoinen siitä, millä kielen osa-alueella oppijoiden kielitaito on vahvempi (esim. kielen ymmärtäminen) ja millä heikompi (esim. kielen tuottaminen)?
  • Tiedänkö, miten kielen oppimiseen liittyvää tietoa voi hyödyntää opetuksen suunnittelussa?

7. Menetelmät (kielen)oppijoiden oppimisen edistämiseksi 

  • Annanko opetuksessani oppijoille mahdollisuuksia vuorovaikutukseen?
  • Havainnollistanko opetustani?
  • Annanko ohjeet selkeästi ja käytänkö tarvittaessa esimerkiksi kuvatukea?
  • Opetanko opiskelustrategioita?
  • Opetanko lukustrategioita? 

Viisi kysymystä kielitietoisuudesta

Kielitietoisen opettajan muistilista
Lataa viisi kysymystä itsellesi alta
Takaisin ylös

Seuraavassa on esitelty työtapoja, joita voit hyödyntää opetuksessa kielitietoisuuden vahvistamiseksi. Kunkin työtavan kohdalla on mainittu, soveltuuko se alakouluun, yläkouluun vai lukioon. Työtavat on merkitty sivun sisällysluetteloon kuviolla ♦.

Yksinkertaisessa, vihreäsävyisessä piirroskuvassa on kuvia eri kielistä ja kielenkäytön tavoista. Ylhäältä vasemmasta laidasta alkaen kuvassa on virsitaulu, sointu, arabiankielinen puhekupla, kuvakortteja, kynä ja muistilappu, peukku-emoji, venäjänkielinen teksti, kiinäksi otsikoitu kirja, blisskielisiä symboleja, braillea lukeva käsi sekä kakka-emoji.
Eri kieliä arvioidaan olevan maailmassa yli 10 000, minkä lisäksi on lukematon määrä näiden kielten murteita ja kielenkäytön tapoja. Mitä eri kieliä ja kielenkäytön tapoja tunnistat kuvassa?
Takaisin ylös

Erilaiset visuaaliset mallit ja rakenteet oppitunnin ja opetusjakson alkaessa orientoivat opiskeluun ja auttavat oppijoita tiedon jäsentämisessä.

  • Opettaja merkitsee oppitunnin rakenteen ja tavoitteet näkyviin oppitunnin alkaessa. Tämä orientoi oppijoita tunnin kulkuun ja aktivoi sisäisiä malleja, jotka liittyvät opiskeltaviin asioihin.
  • Opettaja esittää opetusjakson keskeiset käsitteet opetusjakson alussa rakenteena, joka voi olla esimerkiksi käsitekartta, kaavio tai kuvallinen kokonaisuus. 
    • Esimerkki: Opettaja kokoaa tiettyyn maailmanuskontoon tai etiikan sovellusalueeseen liittyvät käsitteet ja niiden väliset suhteet visuaaliseksi rakenteeksi, jonka hän esittää oppijoille, kun asiaa aletaan opiskella. 
  • Opetusjakson rakenteeseen on hyvä palata opetusjakson aikana tai lopuksi. Sitä voidaan myös täydentää yhdessä opiskelun aikana.
Takaisin ylös

Kuvia voidaan hyödyntää kielitietoisessa opetuksessa monin eri tavoin. Niitä voi käyttää niin työskentelyn taitojen tukemisessa kuin sisältöjen opiskelussakin.

Kuvatuen avulla tuetaan oppijan työskentelyn taitoja. Kuvatuki hyödyttää erityisesti niitä oppilaita, joiden äidinkieli on muu kuin opetuskieli.

  • Esimerkki: Opettaja kertoo piirros- tai valokuvien avulla, mitä seuraavaksi tehdään.

Kaksoiskoodaus eli kuvien käyttäminen tekstin tai selityksen rinnalla sisältöjen opiskelussa hyödyttää kaikkia oppijoita. Katsomusaineissa opettaja voi käyttää kaksoiskoodausta esimerkiksi siten, että hän havainnollistaa piirros- tai valokuvien avulla sitä, mistä puhuu. 

  • Esimerkki: Uskonnossa ja elämänkatsomustiedossa opettaja voi ohjata kuvien avulla ymmärtämään eri maailmanuskontojen rituaaleja. Miten muslimi suorittaa viiteen peruspilariin kuuluvan rukouksen (salat)? Millainen on hindutemppeli? 

Kuvanlukutaito on yksi olennainen harjoiteltava taito katsomusaineissa. Opettaja voi hyödyntää esimerkiksi oppikirjan kuvia, joista oppijoita voi ohjata selvittämään kuvassa näkyvät symbolit, kertomaan kuvasta tarinan tai analysoimaan kuvaa. Voidaan myös tarkastella sitä, mitä näkökulmia ja asioita tarkastelluista kuvista puuttuu ja millaisista aiheista ei ole kuvia.

Takaisin ylös

Koulussa luetaan paljon oppikirjatekstiä. Oppikirjatekstin kielitietoinen käsittely on mahdollista lukustrategioiden avulla.  Strategioiden opettelu auttaa löytämään oikeat asiat tekstistä sekä tekemään lukemista läpinäkyväksi prosessiksi, jossa voi kehittyä. Lukustrategioita on useita, ja seuraavaksi niistä esitellään ennakointi, selventäminen, kysymysten tekeminen ja yhteenveto. 

Ennakointi

Ennakointi on tapa aloittaa tekstin käsittely. Se tapahtuu lukemalla otsikot, silmäilemällä teksti ja tummennetut kohdat sekä tutkimalla visuaaliset elementit. Ennakointi orientoi aiheeseen ja auttaa oppijaa pohtimaan, mitä hän jo tietää aiheesta.

  • Esimerkki 1 elämänkatsomustiedosta: Unescon suojelemaa maailman kulttuuri- ja luonnonperintöä käsittelevän tekstin äärellä keskustellaan ennakoivasti, mitä kulttuurilla ja luonnolla tarkoitetaan, miksi kulttuuria ja luontoa pitää suojella sekä mitä kulttuuri- tai luonnonperintökohteita oppilaat jo tietävät.  
  • Esimerkki 2 uskonnosta: Japanin uskontoja käsittelevän tekstin äärellä pohditaan ennakoivasti, millaista tietoa oppilailla on Japanista, mistä he ovat hankkineet tietonsa ja mitkä oppilaiden tiedoista liittyvät Japanin uskontoihin ja miten.

Selventäminen

  • Selventäminen on keskeistä tekstiä luettaessa. Opettaja ohjaa tekstin lukemiseen, mikä voi tapahtua vaikkapa yksin, parin kanssa tai opettajan lukemana. Tekstiä luettaessa oppija voi merkitä sieltä esimerkiksi ympyröimällä haastavat ja vaikeat kohdat. Lukemisen jälkeen varmistetaan keskeisten käsitteiden merkitykset ja vaikeat kohdat selvennetään. Ne käsitellään yhdessä läpi keskustellen ja tarvittaessa kuvatukea apuna käyttäen. Selventämisen ei siis tarvitse tapahtua saman tien, kun oppija törmää ongelmakohtaan, vaan tarkoitus on muodostaa ensin kokonaiskuva ja palata vasta sen jälkeen hankaliin kohtiin. Selventämisen jälkeen voidaan myös miettiä, miten kokonaiskuva muuttuu. Kun lukemisesta tekee eri tavoin vuorovaikutteista, on oppijalla mahdollisuus kysyä tekstistä tarkennuksia ja selventää asioita. 

Kysymysten tekeminen

Kysymysten tekeminen on myös tehokas tapa prosessoida oppikirjan tekstiä. Kysymyksiä pohtiessaan oppii myös asiasisältöjä, kun uutta tietoa liitetään osaksi vanhoja sisäisiä malleja. Kysymykset myös tukevat pohdintaa siitä, mikä aiheessa on olennaista. Tekstin lukemisen jälkeen oppijat ohjataan laatimaan itse tekstistä, kuvista ja muista elementeistä kysymyksiä. Kysymysten laajuuden ja syvyyden kautta eriyttäminen mahdollistuu luontevasti. 

Yhteenveto

Yhteenveto tehdään lukemisen jälkeen. Siinä oppija palauttaa mieleen tekstin keskeiset asiat ja kirjaa ne muistiin esimerkiksi käsitekarttana tai ranskalaisin viivoin. Yhteenvedon voi tehdä esimerkiksi ilman oppikirjaa tai oppikirjan avulla, yksin tai parin kanssa. Yhteenvedon voi myös piirtää. 

  • Opettaja voi ohjeistaa yhteenvedon esimerkiksi seuraavalla tavalla: “Ihmisoikeuksia loukataan monin eri tavoin. Piirrä tai kirjoita lukemasi perusteella, miten tätä tapahtuu.” tai “Buddhalaisuus syntyi Siddhartha Gautaman elämän ja opetusten pohjalta. Piirrä kuvat Siddhartha Gautaman keskeisistä elämänvaiheista.” 
Takaisin ylös

Tehtävän avulla voidaan havainnollistaa puhutun ja kirjoitetun kielen eroja. 

  • Tehtävä voidaan tehdä yksin, parin kanssa tai pienissä ryhmissä. 
  • Opiskeltava teksti jaetaan osiin, esimerkiksi kappaleittain. Oppijan tehtävänä on tiivistää kappaleen keskeinen asia omin sanoin ja valita käsite, joka kuvaa sen keskeistä sisältöä. 
  • Tämän jälkeen oppijat arvuuttelevat käsitteitä toisiltaan pareittain tai pienissä ryhmissä ja kuvaavat omin sanoin, mistä asiasta ja sanasta on kyse.
  • Lopuksi kerätään käsitteitä ja niihin liittyviä sanoja yhdessä taululle: Mitä sanoja asiaan liittyy? Miten ja miksi puhuttu kieli oli erilaista kuin kirjoitettu?
  • Opettaja voi myös kirjoittaa käsitteet valmiiksi näkyviin, jolloin oppijoiden tehtävänä on valita niistä kappaleen sisältöön sopivin käsite ja kuvailla asiaa omin sanoin. 
Venäjänkielinen teksti
Takaisin ylös

Käsitteiden määrittelyharjoitukset ovat erityisen tärkeitä yläkoulussa ja lukiossa, mutta keskeisiin käsitteisiin tutustutaan jo alakoulussa. Käsitteiden määrittelyharjoitukset kehittävät ajattelun perustaitoja sekä tietotekstin kirjoitustaitoja. 

Nelikenttä (yläkoulu, lukio)

  • Oppijat kirjaavat asian kannalta keskeisen käsitteen (esim. “ahimsa”) nelikentän keskelle.
  • Sen jälkeen he täyttävät kentät käsitteen ympärillä seuraavasti: 

1.     Käsitteen määritelmä (esim. “väkivallattomuuden periaate hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja jainalaisuudessa”)

2.     Kuva käsitteestä (voi piirtää tai hakea netin kuvapankeista) 

3.     Virke/virkkeitä, jossa käsitettä käytetään oikeassa yhteydessä (esim. “Ahimsa ilmenee jainalaisten munkkien ruokailutavoissa siten, että he syövät vain maan päällä kasvavia kasveja. Näin maan alla elävät eläimet eivät vahingoitu.”)  

4.     Synonyymi käsitteelle, käsite toisin sanoin kirjoitettuna tai käsite omalla äidinkielellä (esim. “elämän kunnioittaminen”)

Tietovisa käsitteiden kertaamiseen (yläkoulu, lukio)

  • Opettaja jakaa oppijat pienryhmiin ja antaa jokaiselle pienryhmälle yhden käsitteen.
  • Ryhmän tehtävänä on valmistaa omasta käsitteestään kolme eri tason vihjettä: 5 p. vaikein vihje, 3 p. hieman helpompi vihje, 1 p. helppo vihje.
  • Kukin ryhmä esittää muille oppijoille omat vihjeensä yksi kerrallaan aloittaen 5 pisteen vihjeestä. Muut saavat nyt esittää arveluja siitä, mikä käsite on kyseessä. 
  • Jos kukaan ei tiedä oikeaa käsitettä ensimmäisen vihjeen perusteella, esittää ryhmä 3 pisteen ja lopuksi 1 pisteen vihjeensä. 
  • Eniten pisteitä kerännyt pienryhmä voittaa.

Tunnista sana! (alakoulu, yläkoulu)

Tämän tehtävän avulla voidaan kerrata opiskeltua sisältöä ja kasvattaa sanavarastoa. 

  • Yksi oppilas kerrallaan tai oppilaspari valitsee yhden opiskeltavaan asiaan liittyvän sanan. 
  • Oppilas tai oppilaspari laskee sanan kirjainten lukumäärän ja piirtää kaikkien nähtäville (esimerkiksi taululle) peräkkäin yhtä monta viivaa kuin sanassa on kirjaimia. Lisäksi piirretään viereen iso ympyrä. 
  • Muut oppilaat sanovat yksitellen kirjaimia. Jos kirjain on sanassa, kirjoittaa sanan keksinyt oppilas/oppilaspari kyseisen kirjaimen viivalle sanan oikeaan kohtaan. Jos kirjain ei ole sanassa, se kirjoitetaan ympyrän sisälle. 
  • Oikean sanan ensin arvannut on seuraava arvuuttelija.
  • Kunkin sanan selvittyä kerrataan, mitä sillä tarkoitetaan. 

Tehtävän voi tehdä myös siten, että opettaja on kirjoittanut käsitteet valmiiksi lapuille. Alakoulussa tehtävän avulla voidaan kerrata kirjaimia sekä muistutella mieleen, mitkä muut oppiaineeseen tai aiheeseen liittyvät tärkeät sanat alkavat samalla alkukirjaimella. Myös katsomusaineiden sanastoon liittyviä oikeinkirjoitussääntöjä voidaan tehtävän yhteydessä harjoitella (esim. brahman, Brahma; katolinen kirkko, katolilainen pappi).

Takaisin ylös