Yhteisopettajuus katsomusaineiden rikastajana

Syksyllä 2020 toteutettuihin kokeiluihin osallistuivat Hiidenkiven peruskoulu, Helsingin normaalilyseo ja Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu. Kokeiluissa opettajat suunnittelivat oppimiskokonaisuudet, joiden sisältönä oli elämänkatsomustiedon ja uskonnon eri oppimäärien opetussuunnitelmien yhteisiä sisältöjä. Samalla saatiin tietoa katsomusaineiden välisen yhteistyön toimivista käytänteistä ja haasteista.

Oppilaille useamman opettajan ja ryhmän yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden oppia yhdessä, havainnoida opettajien mallintamaa dialogista vuorovaikutusta ja kehittää omia dialogitaitojaan. Opettajille yhteinen suunnittelu ja opettaminen antavat mahdollisuuden oppia kollegoiltaan, reflektoida omaa opettajuuttaan ja vahvistaa yhteistyötaitojaan.

Helsingin normaalilyseon ja Helsingin Juutalaisen Yhteiskoulun kokeilu

Helsingin normaalilyseon ja Helsingin Juutalaisen Yhteiskoulun yhdessä toteuttamassa kokeilussa kehitettiin usean opettajan yhteistyötä katsomusaineiden opetusta ja oppimista rikastavana menetelmänä. Syksyllä 2020 käynnistyneeseen yhteistyöhön sisällytettiin elämänkatsomustiedon oppiaine sekä kolme uskonnon oppimäärää: evankelisluterilainen, juutalainen ja ortodoksinen uskonto.

Videolla Opettajien yhteisopetus katsomusaineissa uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajat Kristiina Holm ja Vesa Åhs jakavat kokemuksiaan katsomusaineiden opettajien yhteistyöstä sekä antavat vinkkejä yhteisopetuksen aloittamiseen.

”Yhteisopettajuus tukee todella vahvasti ammatillista kehittymistä.”

Videolla Kokemuksia katsomusaineiden opettajien yhteisopetuksesta ortodoksisen uskonnon opettaja Kaarina Lyhykäinen ja juutalaisen uskonnon opettaja Daniel Weintraub pohtivat yhteisopetuksen mahdollisuuksia ja sitä, miten yhteistyöhön liittyviä haasteita voidaan ratkoa.  

”Kyse on todellakin yhteistyöstä ja molempiin suuntiin tapahtuvasta asioiden oppimisesta.”

Hiidenkiven peruskoulun kokeilu

Hiidenkiven peruskoulussa syksyllä 2020 toteutetussa kokeilussa haluttiin kartoittaa, millaisin tavoin nykyinen katsomusopetuksen malli mahdollistaa yhteistyön eri oppiaineiden ja oppimäärien välillä, ja mitkä ovat opettajien välisen yhteistyön konkreettiset haasteet. Tavoitteena oli myös pohtia, miten useimmiten ilman oppiainekollegaa toimiva katsomusaineen opettaja voisi paremmin saada vertaistukea työhönsä.

Katsomusaineiden yhteistyössä lähtökohtana on, että jokainen oppilas opiskelee aina omaa katsomusainettaan. Näin ollen yhdessä tekeminen perustuu eri katsomusaineille yhteisiin tavoitteisiin ja sisältöihin. Kokeilun teemaksi valittiin uskonnon- ja katsomuksenvapaus, jonka käsittely kiteytettiin kysymykseen ”Miten katsomusvapaus voisi toteutua koulussamme paremmin?”

Kokeilussa oli mukana kaksi elämänkatsomustiedon opettajaa sekä islamin, evankelisluterilaisen uskonnon ja ortodoksisen uskonnon opettajat. Oppilaita kokeiluun osallistui 70 eli koulun kaikki elämänkatsomustiedon, islamin ja ortodoksisen uskonnon oppilaat sekä yksi evankelisluterilaisen uskonnon ryhmä. Kokeilun yhteyshenkilönä toimi evankelisluterilaisen uskonnon opettaja Titta Koivukoski.

Haasteena yhteisen suunnitteluajan löytäminen

Keskeiseksi haasteeksi kokeilussa muodostui opettajien yhteisen suunnitteluajan löytäminen. Ainoastaan kahden kokeilussa mukana olleen opettajan pääkoulu oli Hiidenkiven peruskoulu, muilla opettajilla se oli jokin muu helsinkiläinen koulu. Vaikka yhteissuunnitteluaika oli kaikilla yhtä aikaa, yhteistä aikaa ei omaan pääkouluun liittyvien velvoitteiden vuoksi löytynyt. Tämän vuoksi suunnittelutyö tehtiin lopulta pääosin viestiketjussa kirjoittamalla.

Kokeilussa mukana olleet opettajat kokivat, että aikaa yhteistyön tekemiseen on liian vähän. Lukujärjestys myös sanelee yhteistyön reunaehdot. Yhden ryhmän opettamisessa yhteisopettajuus vaatii toisen opettajan resurssoinnin, mikä on kustannuskysymys. Kaksi opettajaa voisi kuitenkin opettaa kahta ryhmää yhdessä, mikäli tunnit olisivat samaan aikaan. Lyhyen kokeilujakson aikana rakenteisiin ei ollut mahdollista vaikuttaa. Jatkon kannalta kokeilu toikin hyvin esiin sen, että mietityt rakenteet ja riittävän yhteisen suunnitteluajan järjestäminen ovat edellytyksiä pitkäjänteiselle ja toimivalle yhteistyölle.

Kokeilu edisti oppilaiden osallisuutta ja osallistumista

Koronapandemiaan liittyvät rajoitukset vaikuttivat kokeilun toteutukseen. Oppilaiden kanssa toteutettiin yksi opettajien yhdessä suunnittelema 90 minuutin kaksoistunti. Oppilaat pyrittiin pitämään pitkälti omina luokkaryhminään, osin koronatilanteeseen liittyvien käytänteiden vuoksi, mutta myös siksi, että näin jokaiseen ryhmään tuli usean katsomusaineen oppilaita. Näin kaikki oppilaat opiskelivat saman kokonaisuuden, mutta ryhmässä, jossa oli eri katsomusaineiden oppilaita. Haasteeksi kokeilussa koettiin yhdysryhmät, joissa on mukana useamman vuosiluokan oppilaita. 8. vuosiluokan kokeiluun tulivat näin yhdysryhmän mukana myös ortodoksisen uskonnon 9. vuosiluokan oppilaat.

Opetuskokonaisuus alkoi tietoiskulla katsomusvapaudesta. Tämän jälkeen katsottiin katkelma katsomusvapautta käsittelevästä pastafari-dokumentista ja keskusteltiin siitä. Keskustelua seurasi ryhmätyö, jossa kukin pöytäryhmä valitsi kaksi heitä kiinnostavaa katsomusvapauskysymystä ja pohti, miten nämä toteutuvat omassa koulussa. Huomiot kirjattiin padlet-seinälle ja yhteisessä keskustelussa kerättiin listaa muutoksista, joita omassa koulussa olisi hyvä tehdä, jotta katsomusvapaus toteutuisi paremmin.

Oppilaiden pohdinnoissa nousivat esiin pukeutumiseen, ruokailuun, juhliin, hartaudenharjoitukseen ja erilaisiin mielipiteisiin liittyvät teemat. Työskentelyn tuloksena syntyi lista asioita, jotka toimitettiin koulun johtoryhmälle, ja jota myöhemmin käytettiin koulun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman päivittämisessä. Kokeilu tuki näin oppilaiden osallisuutta ja osallistumista ja edisti yhdenvertaisuutta koulun toimintakulttuurissa.

Kokeilun tuloksena syntyi lisäksi ajatuksia katsomusaineiden yhteistyön tehostamisesta ja esteiden madaltamisesta. Opetussuunnitelman yhteisiä sisältöjä voitaisiin käsitellä esimerkiksi opettajien yhdessä valmistelemissa työpisteissä, joissa oppilaat kiertäisivät. Opettajien yhteistyötä voitaisiin tehostaa myös muutoin: esimerkiksi seitsemännen luokan moskeijavierailulla islamin opettaja voisi toimia esittelijänä tai katoliseen kristillisyyteen voitaisiin tutustua kutsumalla katolisen uskonnon opettaja vaikkapa etäyhteydellä vastaamaan oppilaiden kysymyksiin.

Yhdessä tekeminen rakentaa yhteisöä

Opetussuunnitelmat kannustavat ilmiöiden laaja-alaiseen tarkasteluun ja yhteistyöhön eri oppiaineiden ja oppimäärien kesken. Opetussuunnitelman yhteisiin tavoitteisiin ja sisältöihin perustuvien oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen elämänkatsomustiedon ja uskonnon eri oppimäärien yhteistyönä tai uskonnon eri oppimäärien kesken rikastaa katsomusaineiden opetusta ja tukee parhaimmillaan monipuolisesti myös oppilaiden laaja-alaista osaamista. Yhdessä tekeminen on keino luoda yhteisöllisyyttä ja päästä siitä osalliseksi.