Luvun tavoitteena on tutustuttaa oppilaat omaan uskonnonryhmään ja opettajaan.
Luvussa opitaan keskeisiä asioita ortodoksisuudesta, esimerkiksi käsitteet tuohus, ikoni ja kasteristi.
Luvussa toteutuvat a) opetussuunnitelman tavoitteet T1, T2, T4, T5, b) laaja-alaisen osaamisen tavoitteet L2, L4, L7 sekä c) sisältöalueista S1 ja S2.
Hei, me olemme ortodokseja
Tällä sivulla
Jatketaan tutustumista toisiin oppilaisiin varsinkin, jos oppilaat tulevat eri luokilta. Pohditaan yhdessä, miksi uskonnontunnilla ollaan eri oppilaiden kanssa kuin muilla tunneilla. Mietitään, mitä ortodoksisuus on, ja kerrotaan omista kokemuksista ortodoksiseen uskontoon liittyen.
Luvussa tutustutaan ikoniin, tuohukseen ja kasteristiin. Kyseiset esineet olisi hyvä olla nähtävillä ja kokeiltavana. Ikoni ja tuohus ovat muutenkin aina osa uskonnontuntia.
Myös oman ikonin ja/tai tuohuksen askartelu sopii hyvin tämän luvun yhteyteen. Samalla on hyvä keskustella siitä, miten ikonia käsitellään, missä sitä säilytetään, miten sitä käytetään ja mitä oppilas voi kertoa ikonista ja tuohuksista koulun muille oppilaille.
Ensimmäisessä tehtävässä oppilas kirjoittaa ryhmäläisten nimet. Jos kaikki oppilaat eivät osaa kirjoittaa, jokainen voi kirjoittaa oman nimensä taululle, josta katsotaan mallia. Nimet voidaan lisäksi kirjoittaa myös kirjainkorteilla.
Tehtävässä 1 harjoitellaan myös laskemista, lukumääriä ja numeroita.
Piirustustehtävässä (tehtävä 2) oppilasta voidaan ohjata piirtämään uskontoryhmäläisiä tai koko ryhmä tekemässä jotain mukavaa uskonnontunnilla. Jokainen voi esittää oman piirroksensa ja kertoa, keitä kuvassa on ja mitä he ovat tekemässä.
Harjoitellaan yhdessä ryhmäläisten nimiä. Muistetaan piirtää ikoni luokkaan.
Tunnistustehtävässä (tehtävä 3) oppilas poimii laatikosta sanat oikeiden kuvien alle. Kuvat voidaan värittää. Poimitut sanat voidaan kirjoittaa myös kirjainkorteilla (tehtävä 4).
Harjoituskirjan sivun 10 tehtävät liittyvät kasteeseen. Oppilas palauttaa mieleensä, miksi lapsi kastetaan ja mikä on kasteen tarkoitus. Tehtävä 5 voidaan tehdä myös suullisesti, jos kirjoittaminen on vaikeaa.
Ongelmanratkaisutehtävässä (tehtävä 7) oppilas miettii tavujen oikeaa järjestystä siten, että sanoista muodostuu lause MINÄ OLEN ORTODOKSI.
Bonustehtävän voi antaa oppilaille kotitehtäväksi. Jos kotona ei ole kasteristiä, oppilas voi etsiä esimerkiksi valokuvia omista ristiäisistä ja/tai pyytää vanhempiaan kertomaan ristiäistilaisuudesta. Kasteristiä, valokuvaa tai muistoa apuna käyttäen oppilas voi piirtää kuvan tai kertoa siitä tunnilla.
Kasteristi
Ortodoksinen tapa on, että jokainen kastettu kantaa koko elämänsä ajan kaulassaan ns. kasteristiä, jonka kummi on kastepäivänä lahjoittanut ja jonka pappi kastetoimituksen yhteydessä on siunannut ja ripustanut kaulaan. Se muistuttaa kantajaansa siitä liitosta, joka kasteessa solmittiin Jumalan ja kastetun välillä.
Kaularistin merkitys on niin suuri, että esimerkiksi venäläisessä perinteessä on vanhastaan samastettu kristitty ja ristiä kaulassaan kantava. Karjalassa on ollut tapana, että kaularistiä ei laitettu vainajan mukana hautaan, vaan se annettiin jollekulle vainajan läheiselle, esimerkiksi kummilapselle. Kun ruumis puettiin hautaamista varten, se varustettiin uudella, vähemmän kestävästä materiaalista (kuten puusta) tehdyllä kaularistillä, joka on kuolinvaatteiden ohella saattanut olla vainajalla valmiina jo vuosia ennen kuolemaa. Slaavilaisessa perinteessä kaularistin vaihtaminen ystävysten kesken merkitsi erityisen veljeyden syntymistä. Tällainen ”ristiveljeys” voidaan rinnastaa eräissä kulttuureissa tunnettuun veriveljeyteen. Kaularistiin ja sen käyttöön – samoin kuin ristinmerkkiinkin – liittyy niin ollen myös tapoja, jotka eivät perustu niinkään kirkon uskoon kuin kansanuskomuksiin.