Luvun tavoitteena on oppia, mitä tarkoittaa esirukous ja se, että kaikilla on taivaallinen esirukoilija. Oppilaat saavat myös tietää oman esirukoilijansa nimen.
Luvussa toteutuvat opetussuunnitelman a) tavoitteet T2, T7, b) laaja-alaisen osaamisen tavoitteet L1, L3, L7 sekä c) sisältöalueista S1 ja S3.
Taivaallinen esirukoilija ja suojelusenkeli
Tällä sivulla
Aiheen käsittely voidaan aloittaa oman nimen tarkastelusta. Montako nimeä oppilaalla on? Mistä nimet ovat peräisin?
Tutkitaan ortodoksista kalenteria ja etsitään nimipäivä jokaiselle. Samalla löydetään esirukoilijan nimi, ja harjoitellaan sen lausumista ja kirjoittamista. Pohditaan, miksi esirukoilijaa tarvitaan. Katsotaan kirjan kuvaa sivulla 53 ja tunnistetaan Onnin ja Annin suojeluspyhät. Opettaja tai oppilas voi lukea tekstin sivulta 52.
Tehtävässä 1 oppilas havainnoi tekstikirjan kansikuvaa ja poimii siitä esirukoilijoiden nimet viivoille.
Tehtävässä 2 oppilas kirjaa viivalle oman esirukoilijansa nimen. Jos oppilas ei tiedä sitä entuudestaan, oppilas voi itse etsiä sen ortodoksisesta kirkkokalenterista tai yhdessä opettajan tai vanhemman oppilaan avustuksella.
Tehtävässä 3 oppilas ratkaisee arvoituksen kaikkien ihmisten yhteisestä taivaallisesta esirukoilijasta (Neitsyt Maria).
Tehtävä 4 on jo haastavampi sokkelotehtävä, jossa oppilas muodostaa ruudukosta nimiä. Nämä nimet voivat olla joidenkin lasten suojeluspyhiä (Paavali, Johannes, Daniel, Judit, Boris, Saara, Esaia, Irina).
Bonustehtävä on tarkoitettu jo kirjoitustaitoisille oppilaille. Oma iltarukous kirjoitetaan vihkoon, tai se voidaan lukea ääneen ja nauhoittaa. Jos oppilas haluaa, rukous voidaan lukea tai kuunnella luokassa. Rukouksen miettiminen voi olla myös yhdessä vanhempien tai sisarusten kanssa tehtävä kotitehtävä.
Ortodoksisessa perinteessä on lapselle erillinen nimenantotoimitus 8. päivänä syntymästä. Tapa ei juurikaan ole enää käytössä, sillä käytännössä lapselle annetaan nimi kasteen yhteydessä. Kaste ei kuitenkaan ole nimenantotoimitus, vaan lapsi otetaan siinä seurakunnan jäseneksi.
Perinteen mukaan lapselle annetaan vain yksi ristimänimi. Se valitaan lapsen syntymäpäivää lähinnä olevan muisteltavan pyhän mukaan. Nimi voi tulla myös perheelle läheisen pyhän mukaan. Kyseessä on ns. hengellinen sukulaisuus, ja pyhästä tulee lapsen taivaallinen esirukoilija ja suojelija.
- Kirkottaminen (ortodoksi.net)