Luvun tavoitteena on, että oppilas oppii tunnistamaan Raamatun toisen osan nimen ja sen keskeisen sisällön, joka liittyy Jeesukseen. Lisäksi tavoitteena on, että käsite evankeliumi osataan yhdistää Jeesuksen elämään, toimintaan ja tekoihin.
Keskeisenä käsitteenä opitaan evankelista.
Luvussa toteutuvat opetussuunnitelman a) tavoitteet T1,T2, T3, b) laaja-alaisen osaamisen tavoitteet L1, L2, L4 sekä c) sisältöalueista S1, S3.
Uusi testamentti kertoo Jeesuksesta
Tällä sivulla
Edellisessä jaksossa käsiteltiin Jeesusta ja hänen elämäänsä. Puun Uusi testamentti -haaraan voidaan liittää Jeesus-oksan lehdiksi 4. jakson lukujen nimiä (Jeesus kastettiin Jordanissa, Jeesus asui Palestiinassa, Jeesus opetti synagogissa jne.) muistuttamaan Uuden testamentin sisällöstä.
Lisätään uusi oksa ”evankelistat” ja siihen lehdet Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.
Palautellaan mieleen, mitä jo tiedetään Jeesuksesta ja mietitään, kuka hänestä on kirjoittanut. Selaillaan Uutta testamenttia ja tunnistetaan tuttuja sanoja.
Tehtävässä 1 oppilas valitsee oikeat lauseet kuvaamaan Uutta ja Vanhaa testamenttia.
Tehtävässä 2 oppilas kertaa evankelistojen nimet.
Evankelistojen nimet kirjoitetaan vielä kirjainkorteilla (tehtävä 3).
Bonustehtävän ristikon keskelle muodostuu sana Raamattu. Muut sanat ovat:
- profeetta
- testamentti
- Johannes
- Markus
- evankeliumi
- evankelista
- Matteus
- Uusi
Uuden testamentin kirjakokoelmaan valittiin 27 kirjaa. Valinnan perusteena oli se, että kirjat liittyivät apostoleihin. Siksi monet kirjat ovat ainakin nimellisesti apostolien tai heidän tovereidensa kirjoittamia. Muina perusteina olivat sisällön yhteys varhaiskristillisiin keskuksiin (Efeso, Rooma, Korintti, Jerusalem) sekä sisällön tunnettuus ja yleinen hyväksyttävyys.
Kirjakokoelman ensimmäisiä olivat neljän evankelistan kirjat (evankeliumit) ja apostoli Paavalin lähetyskirjeet. Paavalin nimissä on 13 kirjettä, joista seitsemää pidetään hänen itsensä kirjoittamina.
Uuden testamentin kirjat ovat syntyneet vuosina 50–150 jKr. Evankeliumit on kirjoitettu vuosien 70 ja 110 jKr. välillä.
Uuden testamentin ulkopuolelle jäi apokryfeiksi (salattu, kätketty) kutsuttuja tekstejä. Nimitys johtuu siitä, että ne eivät olleet yleisessä käytössä kirkon piirissä. Sellaisia ovat esimerkiksi apostoli Tuomaan evankeliumi tai Pietarin ilmestys.