Luvun tavoitteena on tutustuttaa oppilas Raamatun ensimmäisen osan sisältöön. Keskeisenä tavoitteena on kehittää oppilaassa eettistä ajattelua ja luoda oppilaalle tunnekokemuksia paneutumalla kertomuksiin.
Tavoitteena on, että oppilas tunnistaa itsessään myötäelämisen tunteita, pohtii oikean ja väärän tekemistä sekä suhdetta lähimmäisiin. Pohditaan myös kateutta, pilkkaamista ja oikeamielisyyttä sekä niiden käsittelyä.
Luvussa toteutuvat opetussuunnitelman a) tavoitteet T1, T2, T3, T5, T6, T7, T8, b) laaja-alaisen osaamisen tavoitteet L1, L2, L3, L5, L6 sekä c) sisältöalueista S1 ja S3.
Joosef ja veljet
Tällä sivulla
Joosef-kertomukset on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisen luokan Joosef-kertomus päättyy siihen, kun Joosef on kutsuttu selittämään faraon unet. Kertomusten toinen osa, jossa kuvataan Joosefin ja hänen veljiensä välejä, kerrotaan Aksios 2 -oppikirjassa.
Joosef-kertomusten tapahtumat on esitetty sarjakuvamaisesti – niissä painottuu kuvallinen ilmaisu. Kuvien tarkastelu ja analysointi tarjoaa lähtökohtia keskustelulle, pohdinnalle ja päättelylle Joosefin isän, hänen veljiensä ja hänen itsensä teoista ja niiden seurauksista sekä pienryhmissä että koko opetusryhmän kanssa.
Joosef-kertomusten kuuntelu äänitteenä, opettajan kertomana tai katseltuna antaa mahdollisuuden eläytyä kertomusten tapahtumiin ja samastua henkilöihin. Kertomus tarjoaa tiedolle rakenteen, johon voi liittää yksityiskohtia.
Kertomusten käsittelyyn sopii hyvin myös niiden tarkastelu draaman keinoin. Dramatisointi on käsittelytapana vaativampi kuin kuuntelu ja keskustelu, mutta onnistuessaan monipuolisempi.
Oppikirjaa täydentämään opettaja voi käyttää oheisia, hieman laajempia Joosef-kertomuksen tekstejä. Laajemman kertomuksen voi esimerkiksi tulostaa lukutaitoisille oppilaille luettavaksi. Tekstit voi myös kuunnella.
Kertomusten kuuntelun tai dramatisoinnin aikana ja sen jälkeen voidaan miettiä yhdessä tapahtumien mahdollisia syitä. Keskusteluun voi liittää pohdintaa esimerkiksi kateudesta, ylpeilystä, valehtelusta ja elämän vastoinkäymisistä.
Määritellään käsitteet orja ja farao.
Tulostettava liite.
Tehtävässä 1 oppilas palauttaa mieleen kirjan kuvakertomuksen ja järjestää kuvat oikeaan järjestykseen (1–6). Kuvat voidaan värittää.
Tehtävässä 2 määritellään luvun uudet käsitteet käyttäen apuna laatikossa olevia selityksiä.
Tehtävässä 3 oppilas korjaa lauseet oikeiksi kirjan kertomuksen mukaisesti.
Tehtävässä 4 luokitellaan tunteita positiivisiin ja negatiivisiin.
Bonustehtävässä syvennetään tunteiden tarkastelua ja selitetään toisille, mitä laatikossa olevat sanat tarkoittavat. Voidaan miettiä myös erilaisia esimerkkejä arjen tilanteista, joissa tuntemuksia voi syntyä.
Raamatun ja alkukirkon sanoma on luonteeltaan narraatiota eli kertomusta. Se ilmenee lukuisissa Vanhan ja Uuden testamentin kertomuksissa, joissa kuvataan Jumalan johdatusta ja Jeesuksen kautta tapahtunutta Jumalan toimintaa ihmisen pelastumiseksi.
Raamatun kertomukset havainnollistavat Jumalan ja ihmisen suhdetta, Jumalan kaitselmusta ja huolenpitoa, ihmisen luottamusta Jumalaan, ihmisten välisiä suhteita sekä toisen asemaan eläytymistä ja auttamista. Teemat tulevat esiin sekä Vanhan että Uuden testamentin sisällöissä, erityisesti evankeliumeissa.
Raamatun kertomukset eivät ole vain sisältöjä ja tapahtumia. Niihin sisältyy aina myös teologiaa. Joosef-kertomuksissa on paljon yhtymäkohtia Jeesuksen elämään – mm. pako Egyptiin ja paluu kansan (ihmisten) pelastajaksi.
Joosef-kertomusten tärkein sanoma on Jumalan johdatus ja kaitselmus kaikesta hänen kokemastaan epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta. Joosef-kertomukset yhdistävät toisiinsa Vanhan testamentin patriarkkakertomukset (Abraham, Iisak ja Jaakob), Israelin kansan orjuuden Egyptissä ja palaamisen Mooseksen johdolla takaisin Kanaaninmaahan.