Suomessa on kirkkoja ja tsasounia yhteensä noin 140. Arkkitehtuuriltaan kirkot voidaan jakaa pääsääntöisesti neljään tyyppiin.
Ensimmäisen tyylisuunnan muodostavat 1800-luvun alkupuolella rakennetut kirkot. Niitä edustavat Pyhän Nikolaoksen kirkko Kotkassa, Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko Turussa, Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko Haminassa sekä Pyhän Kolminaisuuden kirkko Helsingissä.
Venäläistyyliset, 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa rakennetut punatiiliset kirkot ovat toinen selkeä tyylisuunta. Niitä edustavat Uspenskin katedraali Helsingissä, Pyhän Aleksanteri Nevskin ja Pyhän Nikolaoksen kirkko Tampereella sekä Pyhän Nikolaoksen katedraali Kuopiossa. Samaa tyylisuuntaa ovat myös ns. Venäjän vallan aikaiset sotilaskirkot Pyhän Ristin kirkko Kouvolassa ja Pyhän Nikolaoksen kirkko Vaasassa.
Kolmannen selkeän arkkitehtonisen tyylikokonaisuuden muodostavat em. aikakauteen sijoittuvat, aikakautensakin vuoksi pohjoisvenäläistä arkkitehtuuria edustavat puurakenteiset kirkot, kuten Pyhän Elian kirkko Ilomantsissa tai Jumalanäidin Tihvinäläisen ikonin kirkko ja Pyhän Johannes Kastajan kirkko Taipaleen ortodoksisessa seurakunnassa.
Sotien jälkeen 1950-luvulla rakennetut kirkot muodostavat neljännen kirkkoarkkitehtonisen kokonaisuuden. Yhteistä näille kirkoille on, että itse asiassa niissä ei ole samalla tavalla yhteneviä piirteitä kuten aiemmissa tyylikokonaisuuksissa. Esimerkkejä näistä ovat Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko Mikkelissä, Profeetta Elian kirkko Iisalmessa, Kristuksen kirkastumisen kirkko Kajaanissa ja Pyhän Kolminaisuuden kirkko Lahdessa.
Suomen vanhin ortodoksinen kirkkorakennus on pohjoisvenäläistä tyyliä edustava Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko Lappeenrannassa. Se valmistui vuonna 1785.