Aksios
Luvussa tutustutaan käsitteeseen Pyhä Kolminaisuus. Opitaan, mitä tarkoittaa käsite persoona ja miten se on osa Pyhää Kolminaisuutta. Tavoitteena on, että oppilas tunnistaa ja osaa yhdistää Pyhään Kolminaisuuteen kuuluvat kolme persoonaa.
Luvussa toteutuvat opetussuunnitelman
Luvun käsittelyn voi aloittaa tutustumalla ensin Onni ja Anni -kertomukseen, jossa Onni ja Anni pohdiskelevat sitä, miten kolme voi olla yksi. Kertomus voidaan kuunnella yhdessä tai oppilaat lukevat sen itsenäisesti, minkä jälkeen siitä keskustellaan. Opettajan tekemän keskusteluyhteenvedon jälkeen aihetta voidaan jatkaa tutkimalla Teofanian ikonia. Ikonista havainnoidaan, keitä siinä näkyy ja keitä ei ole kuvattu selkeästi. Voidaan tarkastella myös Neitsyt Marian ilmestyksen ja Helluntain ikoneja ja tunnistaa niistä Pyhän Kolminaisuuden persoonia.
Oppilasaineksen valmiuksista riippuen voidaan tarkastella myös uskontunnustuksen tekstiä ja etsiä sieltä kolminaisuuden persoonat. Mahdollisesti tässä yhteydessä voidaan tarkastella, mitä erilaisia tehtäviä kolminaisuuden persoonilla on.
Tämän kappaleen tehtävissä kerrataan ristinmerkkiä ja opitaan ymmärtämään, missä tilanteissa sitä voi tehdä.
Tehtävässä 1 oppilas vetää viivan kohtiin, joita käsi koskettaa ristinmerkkiä tehdessä. Ympyröihin laitetaan numerot 1–4 siinä järjestyksessä kuin ristinmerkki tehdään.
Tehtävässä 2 oppilas piirtää tai kirjoittaa tilanteita, joissa voi tehdä ristinmerkin. Opettaja voi auttaa ohjaamalla miettimään koulua, kotia, kirkkoa jne.
Tehtävässä 3 oppilas miettii, miksi ristinmerkissä laitetaan kolme sormea yhteen, ja valitsee väittämistä oikean vaihtoehdon alleviivaamalla (se tarkoittaa Pyhää Kolminaisuutta: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä).
Tehtävässä 4 oppilas lukee ensin tekstikirjan kahden tähden tekstin sivulta 66. Oppilas kirjoittaa viivoille Pyhän Kolminaisuuden persoonien nimet: Isä Jumala, Poika Jeesus ja Pyhä Henki.
Bonustehtävässä oppilas tutkii ikoneita ja etsii symbolit, joiden avulla Pyhä Henki näkyy ikoneissa.
Lisätietoja ikoneista:
Kolminaisuusoppi on muotoutunut kahdessa ensimmäisessä kirkolliskokouksessa. Se laadittiin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa Nikeassa vuonna 325 ja vahvistettiin ja täydennettiin toisessa kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa vuonna 381. Näiden kokousten pohjalta on syntynyt ortodoksisen kirkon käytössä oleva nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus. Siinä määritellään Pyhän Kolminaisuuden osat ja niiden merkitys: Isä – luoja, Poika – pelastaja, Pyhä Henki – pyhittäjä.
Ortodoksisessa kirkossa ristinmerkkiä pidetään sanattomana uskontunnustuksena.
