Tuomaksen epäily
Luvun tavoitteet ja sisällöt
Oppilas tutustuu erityisesti opetuslapsi Tuomaaseen ja siihen, miten hän on saanut lisänimen “epäilevä”. Lisäksi oppilas perehtyy ortodoksiseen vainajien muisteluperinteeseen.
Käsitteet
epäilevä Tuomas, haavat, naulanjälki, epäusko/usko, Tuomaan sunnuntai, Tuomaan viikko, panihida, litania, vainajienmuistelu
Lisätietoa opettajalle
Kertomus Tuomaksen epäilystä löytyy Johanneksen evankeliumista (20:24–29). Raamattu ei kerro paljoakaan Tuomaasta. Lähinnä hän esiintyy opetuslasten luettelossa, poikkeuksena pääsiäisen jälkeisissä tapahtumissa. Tuomas ei ollut paikalla, kun Jeesus ilmestyi muille opetuslapsille, jotka olivat lukittujen ovien takana. Tuomas oli epäluuloinen, koska ei itse nähnyt Jeesusta ja tämän haavoja. Tämän vuoksi Tuomas sai lisänimen “epäilevä”.
Ortodoksisessa kirkossa vietetään viikko pääsiäisen jälkeen Tuomaan sunnuntaita, jota kutsutaan myös nimellä antipasha. Antipasha tarkoittaa “pääsiäisen sijaan” (ei pääsiäisen vastaisuutta). Antipashasta alkaa ajanjakso, jolloin kirkko omistautuu kirkkovuoden joka sunnuntai Herran ylösnousemukseen. Tuomaan sunnuntaina voidaan leipoa erityisiä Tuomaan pikkuleipiä. Keksi muistuttaa kämmentä, ja kämmenen keskelle laitetaan hilloa. Tämä muistuttaa Jeesuksen kättä haavoineen. Tuota kättä epäuskoinen Tuomas kosketti, kun Jeesus ilmestyi hänelle ylösnousemuksensa jälkeen.
Tuomaan sunnuntaista alkaa Tuomaan viikko. Erityisesti tiistai on ortodoksisessa kirkossa yleinen vainajien muistelupäivä. Silloin vieraillaan haudoilla ja pappi voi toimittaa panihidan tai litanian. Niillä tarkoitetaan rukouspalvelusta vainajan muistoksi. Tuomaan tiistaita kutsutaan slaavinkielisessä perinteessä nimellä radonitsa eli ilon päivä. Tällöin vietetään vainajien pääsiäistä, jolloin slaavilaisessa perinteen mukaan haudoille viedään siunattuja pääsiäisherkkuja, kuten keitettyjä pääsiäismunia ja leivonnaisia. Muistelupuuro voidaan keittää kotona tai tuoda sekin haudan äärellä nautittavaksi.
Muistelupuurosta käytetään nimeä koliva. Kreikassa on tapana sekoittaa keitettyjen vehnänjyvien joukkoon mantelia, pähkinöitä, rusinoita, kanelia, persiljaa sekä sokeria. Suomessa puuro on vaatimattomampaa, ja sen aineksina on monesti keitetty riisi, hunaja ja rusinat.
Vinkkejä sisällön käsittelyyn
Aiheen käsittelyä varten internetistä voi hakea ikonikuvan epäilevästä Tuomaasta ja verrata sitä kirjan piirroskuvaan sivulla 99.
Tutustukaa oman seurakunnan toimintaan pääsiäisen jälkeisillä viikoilla. Onko seurakuntanne alueella palveluksia Tuomaan viikolla tai sunnuntaina? Selvittäkää, milloin ortodoksisessa kirkossa muistellaan erityisesti vainajia.
Oppilaiden kanssa voi keskustella siitä, millaisia tapoja heillä on muistaa vainajia. Onko kotona esillä kuvia vainajista? Vieraillaanko heidän haudoillaan tiettyinä päivinä? Viedäänkö haudalle kynttilöitä tai kukkia? Onko joku käynyt haudalla syömässä kuten kirjan kuvassa sivulla 101?
Kuvatehtävät
Katso piirroskuvaa sivulla 99.
Muistele pääsiäisen tapahtumia. Miksi Jeesuksella on kyljessään haava?
Huomaatko haavan jossain muualla kuin kyljessä?
Miksi opetuslapsi Tuomas koskettaa Jeesuksen kylkeä?
Sivun 100 kuvassa lapsi on keskellä peltoa. Mitä kaikkea hän voi tuntea, vaikkei kaikkea näekään? Mitä hän voi kuulla? Mitä hän voi tuntea ihollaan? (esim. tuulen suhina tai tuulen puhallus kasvoilla)
Mitä sivun 101 kuvassa tapahtuu? Mitä asioita pöydällä on? (muistoaterian syöminen läheisen haudalla)
Oletko käynyt syömässä hautausmaalla?
Miksi luulet, että tällainen tapa on olemassa?