Luostareissa rukoillaan kaikkien puolesta
Luvun tavoitteet ja sisällöt
Oppilas tutustuu munkin ja nunnan elämään luostareissa.
Käsitteet
Noviisi, viitankantaja, igumeni, luostarilupaukset, munkki, nunna, talkoolainen
Lisätietoa opettajalle
Munkkilaisuus syntyi 200-luvulla Egyptin ja Syyrian erämaissa, kun ihmisten keskuuteen heräsi halu elää lähempänä Jumalaa, rukoillen ja kilvoitellen. Nämä ensimmäiset erämaaisät asuivat erakkoina luolissa ja saivat myöhemmin oppilaita. Erämaat muuttuivat vähitellen erakkokyliksi. myöhemmin 300-luvulla perustettiin ensimmäiset varsinaiset luostarit Egyptissä. Ensimmäisissä luostareissa miehet ja naiset saattoivat kilvoitella yhdessä.
Munkin ja nunnan tärkein tehtävä luostarissa on rukoileminen. He eivät rukoile omasta puolestaan, vaan koko maailman puolesta. Rukouksen lisäksi päivä täyttyy arkisista askareista ja kuuliaisuustehtävistä. Luostariasukkaalla on myös vapaa-aikaa.
Kenestäkään ei tule munkkia tai nunnaa päivässä. Luostariin tulijalta edellytetään täysi-ikäisyyttä sekä sitä, ettei tällä ole maallisen elämän sidonnaisuuksia kuten puolisoa tai lapsia (aikuiset lapset eri asia). Luostarielämään tutustutaan aluksi harjoittelemalla sitä. Harjoittelijaa kutsutaan noviisiksi. Harjoittelija elää ja osallistuu luostarielämään samoin kuin luostariasukkaat. Harjoittelujakso kestää noin vuodesta kahteen. Tämän jälkeen noviisi voi hakea virallista veljestön tai sisariston jäsenyyttä. Tästä äänestetään luostarin kokouksessa. Tämän jälkeen uusi luostarin jäsen vihitään viitankantajaksi ja hän alkaa käyttää päällysviittaa ja päähinettä, jota kutsutaan klobukiksi. Tästä menee jonkin aikaa, kun luostariin tulija antaa lopulliset luostarilupaukset ja hänet vihitään munkiksi tai nunnaksi. Luostarilupaukset ovat lupaus elää naimattomana, olla kuuliainen luostarin johtajalle ja elää ilman henkilökohtaista omaisuutta eli köyhyydessä. Kun munkki tai nunna vihitään tehtäväänsä hän jättää maallisen nimensä ja saa uuden. Uudeksi nimeksi saa antaa kolme ehdotusta, joista luostarin johtaja valitsee sopivimman.
Luostariasukas ei saa palkkaa luostarissa. Hän saa tarvitsemansa asiat luostarista, kuten oman huoneen eli keljan, vaatteet ja ruuan. Luostarista saa poistua esimerkiksi sukuloimaan, mutta siihen tarvitaan lupa luostarin johtajalta. Tällöin luostarista annetaan käyttörahaa esimerkiksi bussilippua varten.
Luostarin johtaja antaa munkille tai nunnalle kuuliaisuustehtävän. Tässä voidaan hyödyntää munkin tai nunnan omaa osaamista. Taiteellisesti lahjakas voi maalata ikoneja, kielitaitoinen voi kääntää hengellistä kirjallisuutta tai toimia luostarioppaana vieraskielisille ryhmille. Suomessa luostarit saavat toimeentulonsa matkailusta.
Vinkkejä sisällön käsittelyyn
Opettaja voi näyttää kuvan Valamon ja Lintulan luostareista ja kysyä, ovatko oppilaat käyneet niissä. Mitä eroa näillä luostareilla on? Tutkitaan myös kartasta, missä ne sijaitsevat.
Keskustellaan, millaisia paikkoja luostarit ovat. Mitä niissä tehdään ja miksi? Voidaan katsoa tuohusta ja todeta, että kaikki seurakuntien tuohukset tehdään Lintulan luostarissa.
Voidaan katsoa Valamon luostarin verkkosivuja opettajajohtoisesti tai pareittain. Etsitään vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
Mitä kaikkea Valamossa voi tehdä? Mitä tapahtumia Valamossa on? Miten Valamoon pääsee? Miten luostariin pitää pukeutua?
Voidaan katsoa Lintulan luostarin verkkosivuja opettajajohtoisesti tai pareittain. Etsitään vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
Missä Lintulan luostari sijaitsee? Milloin Lintulassa toimitetaan jumalanpalveluksia? Kuka on Lintulan luostarin johtaja?