Aksios

Luvun tavoitteet ja sisällöt

Tutustutaan kristinuskon moninaisuuteen sekä kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen erityispiirteisiin (esimerkiksi ortodoksinen kirkko jakamattoman kirkon perinteen jatkajana). Luterilaisen kirkon lisäksi Suomessa toimii erilaisia kristillisperäisiä yhteisöjä. Opitaan, minkä nimisiä nämä yhteisöt ovat. Saadaan tietoa myös niiden kokoontumistiloista ja hengellisistä tilaisuuksista. Lisäksi tutustutaan kahteen ei-kristilliseen uskontoon ja niiden tunnuspiirteisiin. 

Käsitteet

kristillinen kirkko, kristillinen yhteisö, vapaat suunnat

Lisätietoa opettajalle

Kristillinen kirkko oli pitkään yhtenäinen kirkko. Ajan kuluessa kristinuskon sisällä syntyi erilaisia näkemyksiä kirkon opetuksista ja käytännöistä. Ne olivat eri kristillisten ryhmien protesteja eli vastalauseita. Näitä ryhmittymiä alettiin kutsua protestanttisiksi kirkoiksi. Luterilainen kirkko on niistä yksi.

Luterilaisen kirkon lisäksi Suomessa on muita protestanttisia kristillisperäisiä yhteisöjä, joita kutsutaan vapaiksi suunniksi. Vapaiden suuntien edustajat kutsuvat itse yhteisöjään kirkoiksi. Vapaille suunnille on yhteistä se, että ne perustuvat raamatulliseen opetukseen kristillisyydestä. Tällaisia yhteisöjä Suomessa ovat Helluntaikirkko, Suomen Vapaakirkko, Suomen Adventistikirkko, Suomen Baptistikirkko ja Pelastusarmeija. Suomessa vapaat suunnat ovat pieniä yhteisöjä, mutta helluntailaisia on kuitenkin hieman enemmän kuin ortodokseja.

Vapaiden suuntien kirkolliset rakennukset ovat erilaisia kristillisiin kirkkorakennuksiin verrattuina. Kokoontumistila on yleensä avoin tila. Siitä kutsutaan kokoussaliksi, rukoushuoneeksi tai temppeliksi. Rakennuksessa ei ole erikseen kirkkosalia, alttaria, kuvia tai alttaritaulua. Sen etuosassa on koroke saarnaajia, laulajia ja soittajia varten. Jumalanpalvelukset ovat tavallisesti vapaamuotoisia. Niissä rukoillaan ja lauletaan. Yhteisön saarnaaja, johtaja tai evankelista pitää opetuspuheen. Kuorolaulua säestetään erilaisilla soittimilla. Kokoontumisissa yksittäinen henkilö voi tulla seurakunnan eteen ja kertoa uskostaan.

Helluntaikirkossa pidetään tärkeänä Pyhän Hengen armolahjoja. Helluntailaisen opetuksen mukaan henkilöllä voi olla erilaisia armolahjoja. Niitä ovat eri kielillä puhuminen, profetoiminen tai sairauksien parantaminen. Vapaiden suuntien jäseniksi tullaan aikuiskasteen kautta. Siinä kastettava upotetaan veteen isossa kastealtaassa tai avoimessa vedessä.

Ortodoksiseen kirkkoon verrattuna yhteisöissä ei ole erikseen papistoa. Ortodoksinen kirkko on jatkanut jakamattoman kristillisen kirkon perinnettä. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (Mormonikirkko) ja Jehovan todistajat ovat kristillisperäisiä liikkeitä. Helluntaikirkkoa, Vapaakirkkoa, Adventistikirkkoa ja Baptistikirkkoa kutsutaan myös vapaiksi kristillisiksi herätysliikkeiksi.

Vinkkejä sisällön käsittelyyn

Aiheesta voi tehdä ryhmätyön askartelemalla puun. Puun runkoon kirjoitetaan oppikirjan mukaisesti teksti “yhtenäinen kristillinen kirkko”. Kahtia jakaantuviin haaroihin kirjoitetaan “katolinen kirkko” ja “ortodoksinen kirkko”. Katolisen kirkon haaraan, sen oksiin ja lehtiin, kirjoitetaan vapaita suuntia ja muita kristillisiä yhteisöjä. Piirretään aiheeseen liittyviä kuvia joko oppikirjan tai itse etsityn tiedon avulla.

Oppilaiden kanssa voi tutkia, mitä vapaiden suuntien kokoontumistiloja omalta paikkakunnalta löytyy. Mahdollisuuksien mukaan voi järjestää vierailun paikan päälle tai kutsua vierailijan kouluun.

Verkkotehtävät

Tulostettavat tehtävät