Serbialaisilla perheillä on oma suojeluspyhä
Luvun tavoitteet ja sisällöt
Oppilas tutustuu Serbian ortodoksisuuden erityispiirteisiin. Oppilas oppii, että serbialaiset ortodoksit viettävät slava-juhlaa perheen oman suojeluspyhän kunniaksi. Oppilas ymmärtää, miten ortodoksit viettävät joulua Serbiassa.
Käsitteet
Pyhä Savva, slava-juhla
Kuvatehtävät
S. 50 Mistä tunnistaa, että Pyhä Savva oli piispa? (omofori harteilla)
S. 51 Mitä kuvassa tapahtuu? Mitä jouluun liittyviä perinteitä sinun kodissasi on? Kysy vanhemmiltasi mistä ne ovat peräisin.
S. 52 Piirrä vihkoosi risti, kirkon katolla olevan ristin mallin mukaan. Muistele millaisia erilaisia ristityyppejä tiedät. Varaa tilaa vielä kahden ristin piirtämiselle (sivujen 44 ja 48 kuvatehtävät)
Vinkkejä sisällön käsittelyyn
Tutkikaa kartalta, missä Serbia sijaitsee.
Serbian pääkaupunki on Belgrad, jossa sijaitsee maailman suurimpiin ortodoksisiin kirkkoihin kuuluva Pyhän Savan kirkko. Kirkkoa esitellään esimerkiksi matkailuun erikoistuneen ConnollyCoven Youtube-videolla.
Tehkää sivun 51 kuvatehtävä pareittain. Sitten kukin oppilas saa kertoa oman parinsa (ei oman) perheen perinteestä koko luokalle. Tehtävä kehittää vuorovaikutustaitoa, tiivistämistä ja kuuntelemisen taitoa.
Lisätietoa opettajalle
Serbian ortodoksisen kirkon tärkeimmät pyhät ovat pyhä Simeon (suurruhtinas Stefan Nemanja), joka perusti Serbian valtion 1100-luvun lopussa, ja hänen poikansa pyhä Savva (prinssi Rastko), josta tuli Serbian ortodoksisen kirkon perustaja ja ensimmäinen arkkipiispa 1200-luvulla. Savva oli nuori prinssi, joka pakeni luostariin Athosvuorelle. Hänen vanhempansa halusivat, että hän menisi naimisiin, mutta hän halusi keskittyä rukoukseen. Myöhemmin myös hänen vanhempansa luopuivat maallisesta vallasta ja menivät luostariin. Myös heistä tuli pyhiä. Isä ja poika perustivat yhdessä serbialaisen Hilandarin luostarin Athosvuorelle (itsenäinen munkkivaltio Pohjois-Kreikassa), ja siksi Serbian kirkolla on ollut vahvat siteet Athokseen. Slava-juhlaan liittyvät tavat ovat myös peräisin sieltä. Suuri osa Serbian hallitsijoista on pyhiä. Nykyisin Serbian ortodoksinen kirkko on täysin itsenäinen eli autokefaalinen kirkko.
Joulun aikaan serbialaisessa kodissa voi olla tammi. Sitä ei kuitenkaan koristella samalla tavalla kuin Suomessa koristellaan joulukuusi. Serbiassa joulun vietossa lahjoilla ei ole keskeistä roolia kuten esimerkiksi Suomessa. Lahjat ovat pieniä ja jos niitä on, ne ovat tavallisesti villasukat tai mausteneilikoilla koristeltu appelsiini. Jouluaatto vietetään perheen kesken kotona, mutta jouluaamuna odotetaan innolla ensimmäistä vierasta, jonka uskotaan olevan Jumalan lähettämä ja hänen uskotaan tuovan perheelle siunausta ja onnea. Jos on ollut jonkun kanssa riidoissa, jouluna mennään tekemään sovinto tietäen, että ensimmäistä vierasta ei torjuta. Ajatellaan, että asia on sillä sovittu, eikä riitaan enää palata. Joulupukit, tontut ja kalliit lahjat eivät kuulu serbialaiseen joulunviettoperinteeseen.
Slava-juhlassa serbit kunnioittavat perheen yhteistä suojeluspyhää. Uskotaan, että slava -juhlan päivä on se, jolloin kunkin perheen esi-isät ovat vastaanottaneet kristinuskon. Juhlaa
vietetään sen ja perheen oman pyhän (henkilön tai kirkkovuoden juhlan) muistoksi. Juhlapäivänä kodin ovet ovat auki, eli kaikki ovat tervetulleita juhlan viettoon. Juhlaan ei kutsuta erikseen. Sille, miten perinne on saanut alkunsa, on monia eri näkökulmia ja selityksiä. Uskotaan esimerkiksi, että slava-juhlaperinne tulee Athosvuorelta.