Alkuseurakunnan elämää
Luvun tavoitteet ja sisällöt
Oppilas perehtyy alkukirkon elämään. Oppilas ymmärtää apostoli Paavalin merkityksen kristinuskolle.
Käsitteet
apostoli Paavali, marttyyri, lähetystyö
Vinkkejä sisällön käsittelyyn
Pohtikaa, millaista seurakunnan elämä oli Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen. Anna oppilaille tehtäväksi piirtää sarjakuva alkukirkon elämästä.
Jaa oppilaat pieniin ryhmiin (2–5 henkilöä) tekemään näytelmiä Paavalista. Ryhmä saa itse valita Raamatun kohdan ja laatia Raamatun tekstiin sopivat vuorosanat. Kehota oppilaita pohtimaan, millaisia ajatuksia, ilmeitä ja eleitä tapahtumiin osallistuneilla olisi voinut olla.
a. Saulin kääntyminen kristityksi (Ap.t. 9:1–19).
b. Saul todistaa Kristuksesta, juutalaiset aikovat tappaa hänet ja Saul pakenee (Ap.t. 9:20–25).
c. Paavali Ateenassa (Ap.t. 17:16–34).
d. Efesoksen mellakka (Ap.t. 19:23–40).
e. Paavali Maltan saarella (Ap.t. 28:1–6).
TLDRdeep on nuorten keskuudessa suosittu tubettaja. Hän teki videon katakombeista, jota voi harkita näyttävänsä vainojen käsittelyn yhteydessä. Video löytyy YLE kioskista ja Youtubesta.
Lisätietoa opettajalle
Ensimmäiset vainot
Lopulta syytökset ja epäluulot johtivat siihen, että kristityille haluttiin tehdä pahaa. Heidän uskontoaan ei suvaittu, ja usein heidät pakotettiin palvomaan epäjumalia. Tätä kutsutaan vainoksi. Ensimmäiset järjestelmälliset vainot aloitti keisari Nero, joka syytti kristittyjä Rooman palosta vuonna 64. Laaja tulipalo tuhosi suuren osan kaupunkia. Nero käski vangita ja surmata kristityt. Monet kristityt kuolivat uskonsa vuoksi. Heitä kutsutaan marttyyreiksi.
Vainojen laajuus vaihteli. Toisinaan kristittyjä ei vainottu, mutta kiinni jäädessään heidän piti luopua uskostaan ja uhrata keisarille. Muuten heidät tapettiin. Eräät keisarit suhtautuivat kristittyihin suvaitsevaisesti ja sallivat kristinuskon harjoittamisen.
Pahimmat vainot aloitti keisari Diocletianus (284–305), joka antoi käskyn tuhota kaikki kirkot ja kristittyjen pyhät tekstit. Kristittyjä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin eri puolilla valtakuntaa.
Kaikki eivät ymmärtäneet, miksi kristittyjä piti vainota – hehän olivat esimerkillisiä ihmisiä. Kristityt auttoivat kaikkia, olivat sairastavien ja kärsivien tukena sekä noudattivat lakia.
Keisari Diocletianuksen puoliso Aleksandra kääntyi kristityksi 300-luvulla. Keisari määräsi hänet mestattavaksi. Matkalla mestauspaikalle Aleksandran kerrotaan pyytäneen pientä lepohetkeä, jonka aikana hän kuoli rauhallisesti. Marttyyrikeisarinnaa muistellaan 23. huhtikuuta.
Kristityille uskonnonvapaus
Diocletianuksen jälkeen keisarien suhtautuminen kristittyihin muuttui suvaitsevaisemmaksi. Keisari Konstantinos vakiinnutti lopulta uskonnonvapauden. Konstantinos ja valtakunnan itäistä osaa hallinnut Licinius antoivat vuonna 313 Milanon julistuksen, joka takasi kristityille ja muihin uskontoihin kuuluville vapauden harjoittaa omaa uskontoaan. Kristityille palautettiin heiltä viety omaisuus ja kansalaisoikeudet.
1. Miksi ehtoollinen aiheutti epäilyksiä kannibalismista?
2. Miten Rooman palo vuonna 64 vaikutti kristittyihin?
3. Mitä erityistä tapahtui vuonna 313?