Evankelistat
Luvun tavoitteet ja sisällöt
Oppilas syventää tietämystään evankeliumeista ja evankelistoista. Oppilas tutustuu evankelistojen erityispiirteisiin ja symboleihin.
Käsitteet
evankeliumi, evankelista
Kuvatehtävät
S. 60 Katsokaa kuvaa ikonostaasin kuninkaanovista ja evankelistojen ikoneista. Mistä tunnistat, että he ovat evankelistoja? (kirjat ja kynät) Mitkä ovat evankelistojen symboleja? Miksi?
Vinkkejä sisällön käsittelyyn
Tutkikaa ortodoksista kirkkotilaa.
Mistä löytyy evankelistojen ikonit? (Ikonostaasin kuninkaanovet)
Miten Raamatun vaikutus näkyy kirkkotilassa? Tunnistatteko ikoneita, jotka liittyvät Raamatun kertomuksiin? (esim. ikonostaasissa monia ikoneja Raamatun kertomuksista → Ehtoollisen asettaminen, Kristuksen kirkastuminen, Kristuksen taivaaseen astuminen..)
Tutkikaa kirjan s. 60−61. Mitkä ovat evankelistojen symbolit? Pohtikaa, miksi.
(Selitykset symboleista vaihtelevat, mutta esimerkkejä tulkinnoista:
Markus: leijona, kertoi Jeesuksen ihmeteoista eli voimateoista, evankeliumissa myös kohta, jossa autiomaassa kuuluu karjuvan leijonan ääni;
Matteus: ihminen/enkeli, evankeliumissa Jeesuksen inhimillinen sukuluettelo;
Luukas: härkä, uhrieläin, Luukas korosti Jeesuksen uhrautumista ihmisten puolesta;
Johannes: kotka, näkee korkealta kauas, kuvaa Johanneksen evankeliumin syvällistä ja hengellistä näkökulmaa)
Lisätietoa opettajalle
Ikonostaasi on kuvaseinä, joka erottaa kirkkosalin ja alttarin toisistaan ortodoksisessa kirkossa. Ikonostaasin keskellä olevia ovia kutsutaan nimillä kuninkaanovet, pyhä ovi tai pyhä portti. Tavallisimmin kuninkaanoviin on kuvattu Neitsyt Marian ilmestys sekä neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes tai heidän symbolinsa ihminen/enkeli, leijona, härkä ja kotka. Oppikirjan sivulla 60 kuva on Tampereen ortodoksisesta kirkosta, josta puuttuu Neitsyt Marian ilmestyksen ikoni. Joissakin kirkoissa kuninkaanovissa voi olla kuvattuna myös esim. pyhät Johannes Krysostomos, Basileios Suuri tai apostolit Pietari ja Paavali.
Markuksen evankeliumi on kirjoitettu ensimmäisenä, 60-luvulla jKr. Markus ei kuulunut Jeesuksen lähimpiin opetuslapsiin, mutta hän toimi apostoli Pietarin apulaisena, ehkä tulkkina. Todennäköisesti Markus sai Pietarilta tietoa Jeesuksen elämästä. Matteus (70-luvulla jKr.) ja Luukas (80-luvulla jKr.) kirjoittivat omat evankeliuminsa myöhemmin ja käyttivät Markuksen evankeliumia lähteenään. Sen lisäksi heillä on ollut yhteisenä lähteenä ns. Jeesuksen puhekokoelma eli Logia-lähde. Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeja on kutsuttu synoptisiksi (samaan suuntaan katsova) evankeliumeiksi, koska niissä on samankaltainen näkökulma ja rakenne.
Markus kirjoitti ihmisille, jotka eivät tunteneet Vanhan testamentin ennustuksia Messiaasta. Hän selittää juutalaisia tapoja lukijalle. Matteus puolestaan kirjoitti juutalaiskristityille, jotka olivat tietoisia Vanhasta testamentista ja sen ennustuksista. Hän lainaa Vanhaa testamenttia monessa kohdassa. Luukas kirjoitti ns. pakanakristityille eli heille, jotka eivät aiemmin olleet juutalaisia. Hän pyrki käyttämään mahdollisimman selkeää kieltä.
Johanneksen evankeliumi eroaa näkökulmaltaan ja tyyliltään muista evankeliumeista. Hän ei toista kovinkaan paljon synoptisia evankeliumeja, mutta on ilmeisesti tuntenut ne. Ortodoksisessa kirkossa Johannesta kunnioitetaan nimellä teologi, joka tarkoittaa, että hän on Kirkon opin selittäjä ja tulkitsija. Johannes selittää Jeesuksen elämän tapahtumia ja opetuksia hengellisesti ja syvällisesti. Ortodoksisessa kirkossa hänen evankeliumiaan luetaan kirkon tärkeimpään juhla-aikaan pääsiäiskaudella, mikä kertoo evankeliumin erityisestä arvostuksesta.