Aksios

Luvun tavoitteet ja sisällöt

Oppilas perehtyy ortodoksisen kirkon tärkeimpään sakramenttiin eli ehtoolliseen. Oppilas perehtyy ehtoollisen rakenteeseen, siihen kuuluviin käsitteisiin ja sen hengelliseen merkitykseen kristityn elämässä. Tarkastellaan sakramenttiin osallistumista ja käytänteitä.

Käsitteet

ehtoollinen, eukaristia, kiitosuhri, kiitosrukous

Vinkkejä sisällön käsittelyyn

Etsikää netistä tai hartauskirjasta rukous ehtoollisen edellä.
a) Mitä rukouksessa pyydetään Jumalalta?
b) Mitä rukouksen lukija lupaa Jumalalle?

Etsitään Youtubesta video suuresta saatosta ja ehtoolliseen osallistumisesta. Oppilaat voivat tarkastella, miten niissä toimitaan. 

Katsotaan Youtubesta metropoliitta Arsenin esitys ehtoollisesta.

Eriyttämiseen soveltuu tulostettava tehtävä Pyhät perinteet -kirjasta:

Kuunnellaan Pyhät perinteet -kirjan äänite ehtoollisesta:

Lisätietoa opettajalle 

Ehtoolliselle voivat osallistua vain ortodoksisen kirkon jäsenet riippumatta siitä, minkä maan ortodoksisen kirkon jäseniä he ovat.

Ehtoollisen sakramentti on ortodoksisen ja kristillisen kirkon Kristuksen asettama. Raamatussa (Matt. 26: 26–28, Mark. 14:22–25 ja Luuk. 22:14–23) kerrotaan, miten Jeesus pääsiäisviikolla Suurena torstaina asetti ehtoollisen. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus pesi opetuslastensa jalat ja ilmaisi aterialla kavaltajansa eli Juudas Iskariotin (Joh. 13:1–30).

Liturgiassa pappi toistaa Kristuksen ehtoollisen asettamisen sanat. Kun Kristus oli ruokailemassa opetuslastensa kanssa, hän otti käsiinsä leivän, siunasi ja mursi sen sanoen: ” Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne murretaan syntien anteeksi antamiseksi.” Hän otti viinimaljan, kiitti ja antoi siitä opetuslapsilleen sanoen: ” Juokaa tästä kaikki; tämä on minun vereni, se uuden liiton veri, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi.” (Liturgian käsikirja.) Ehtoollinen on hengen ravintoa ihmisen sielulle. Sen sanotaankin olevan sielun valppaudeksi ja ruumiin pyhitykseksi, syntien anteeksi saamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.

Ehtoollisessa käytettävät ainekset, leipä ja viini, ovat Kristuksen itsensä käyttämiä aineksia. Viini oli Jeesuksen ajan ruokajuoma. Leipä on ihmiselle tarpeellista ravintoa. Ehtoollisessa käytetään vaaleaa hapatettua vehnäleipää. Sitä kutsutaan prosforaksi (kreikaksi προσφορά) tai proskunaksi.

Slaavilaisen perinteen mukaan kirkkoleipä on kaksiosainen. Sen päällä on ristikuvio ja sen ympärillä kirjaimet IC XC NIKA eli Jeesus Kristus voittaa. Leivän halkaisija on noin 5 cm. Ehtoollisen valmistamisessa käytetään viittä kirkkoleipää. Proskomidissa eli ehtoollisen valmistamisessa pappi ottaa niistä kustakin tietyn osan. Ensimmäisestä otetaan leivän kuutiomainen keskiosa kuvastamaan Kristuksen ruumista. Toisesta leivästä otetaan kolmion muotoinen pala Jumalanäidin muistoksi. Kolmannesta leivästä otetaan yhdeksän pientä palaa Johannes Kastajan, profeettojen, apostolien, marttyyrien, pyhittäjien, palkatta parantajien, Joakimin ja Annan sekä päivän pyhien ja liturgian kaavan kirjoittajan muistoksi. Neljännestä leivästä otetaan palat esivallan ja elossa olevien muistoksi. Viidennestä leivästä otetaan palat kirkon rakentajien, kaunistajien ja edesmenneiden muisteltavien muistoksi.

Sekä kreikkalaisessa että slaavilaisessa perinteessä kirkkoleivät ovat huomattavasti suurempia suomalaiseen käytäntöön verrattuna. Kreikassa seurakuntalaiset ostavat lähileipomosta kirkkoleivät ja vievät ne kirkkoon käytettäväksi liturgiapalveluksessa. Kreikassa pappi jakaa ylimääräisen paloiksi leikatun, palveluksessa pyhitetyn leivän seurakuntalaisille, kun he käyvät palveluksen lopussa suutelemassa ristiä. Tätä kutsutaan antidoraksi eli suomeksi ”(ehtoollis)lahjan sijasta”. Kirkon takaosassa on myös leipäkoreja, joista voi ottaa leipää mukaansa. Kreikkalaisessa perinteessä ei ole ns. jälkiviinikäytäntöä kuten Suomessa ja Venäjällä. Sen sijaan Georgian ortodoksinen kirkko noudattaa tätä tapaa jopa tuomalla kirkon ulkopuolelle leipäkoreja ja viiniä. Jälkiviinin ja leivän nauttimisessa ei ole kyse ehtoollisesta, joten niitä voivat nauttia muutkin kuin ortodoksisen kirkon jäsenet.