Aksios

Luvun tavoitteet ja sisällöt

Oppilas perehtyy ortodoksisen kirkon kasteen ja voitelun mysteerioihin. Tarkastellaan toimitusten merkitystä, sisältöä, käytänteitä sekä hengellistä ulottuvuutta.

Käsitteet

kaste, nimenanto, taivaallinen esirukoilija, kummi, hätäkaste, mirha, voitelun sakramentti

Vinkkejä sisällön käsittelyyn

Opettaja voi pyytää oppilasta tuomaan valokuvan tai videon omasta kastetilaisuudestaan. Oppilas voi myös kertoa esimerkiksi nuoremman sisaruksensa tai serkkunsa kastetilaisuudesta. 

Myös YouTubesta löytyy kastetilaisuuteen liittyviä videoita. Voidaan etsiä esimerkiksi metropoliitta Arsenin esitys kasteesta ja mirhalla voitelusta.

Kappaleen yhteydessä voi myös kuunnella Aksios 2 -kirjan äänitteen Onni-vauva kastettiin kotona ja antaa siitä oppilaille kuuntelutehtäviä.

Tehdään tulostettavat tehtävät Pyhät perinteet -kirjasta:

Lisätietoa opettajalle 

Kasteen ja mirhalla voitelun osalta tulee korostaa, että niiden kautta liitytään ortodoksisen kirkon täysivaltaiseksi jäseneksi. Se tarkoittaa käytännössä oikeutta osallistua ehtoolliseen (toisin kuin luterilaisessa kirkossa). Kasteen sakramentti on ainutkertainen. Siinä ihminen ikään kuin syntyy uudelleen ja saa syntinsä anteeksi. Kasteen toimittaa pappi tai piispa. Kaste toimitetaan mieluiten kirkossa, mutta myös kotikasteet ovat mahdollisia. Ortodoksisen, luterilaisen ja katolisen kirkon perinteen mukaan hätäkasteen voi toimittaa muukin kristilliseen kirkkoon kuuluva maallikko, joko mies tai nainen, jos lapsen vanhempien kirkkokuntaan kuuluvaa henkilöä ei ole paikalla. Jos mahdollista, hätäkasteessa luetaan esimerkiksi Isä meidän -rukous. Sen jälkeen kastaja valelee kolme kertaa vettä kastettavan päälle ja lausuu kuten pappikin lasta kastettaessa: ”Kastetaan Jumalan palvelija/palvelijatar, (nimi) Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.” Tärkeintä hätäkasteessa on käyttää kaste-sanaa ja valella kastettava kolmesti vedellä. Veden ei tarvitse olla ns. pyhitettyä vettä kuten oikeassa kasteen mysteeriossa.

Tavallisesti lapsi kastetaan noin kahden kuukauden iässä. Kummius on olennainen osa kastetilaisuutta. Sitä varten tarvitaan vähintään yksi kummi, joka pitää lasta sylissään kastetilaisuudessa. Hänen on oltava ortodoksisen kirkon jäsen. Muut mahdolliset kummit voivat olla myös jonkin toisen kristillisen kirkon jäseniä.

Suomen ortodoksinen kirkko saa mirhavoiteen Konstantinopolin ekumeenisesta patriarkaatista. Sen alaisten kirkkojen piispat kokoontuvat ennen pääsiäistä suurella viikolla patriarkaattiin keittämään mirhavoidetta. Mirha keitetään öljystä, viinistä, hyväntuoksuista yrteistä ja mirhapuun pihkasta nesteeksi. Mirhavoidetta käytetään myös silloin, kun joku kristillisen kasteen saanut henkilö (esim. luterilainen) haluaa liittyä ortodoksisen kirkon jäseneksi. Häntä ei siis kasteta uudelleen. Mirhalla voitelu on kasteen vahvistaminen. Luterilaisessa ja katolisessa kirkossa sitä kutsutaan konfirmaatioksi. Luterilaiset nuoret osallistuvat konfirmaatioon rippikoulun jälkeen noin 15-vuotiaina. Katolisen kirkon vahvistuksen sakramentti vastaa ortodoksien mirhavoitelua, mutta se toimitetaan katolilaiselle vasta myöhemmin, noin 12 vuoden iässä, kun nuori on saanut opetusta katolisesta opista.

Kristus asetti kasteen taivaaseenastumisen aattona. Hän antoi opetuslapsilleen käskyn:

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19–20).

Merkittävin kuvaus kasteesta on Apostolien teoissa (Apt. 2:41). Opetuslapset saivat päälleen Pyhän Hengen ja apostoli Pietarin puheen jälkeen 3000 Jerusalemiin kokoontunutta juutalaista otti kasteen. Tapahtuman muistoksi vietetään helluntaita.