Aksios

Lisätietoa opettajalle

Kirjassa mainitaan, että tuohukset kuvaavat tunteen palavuutta Jumalaa ja puolisoa kohtaan. Tuohukset kuvastavat samalla puolisoiden rukousta ja sen elävyyttä. Harvoin on niin. että ortodoksisuudessa jollain asialla olisi vain yksi vertauskuvallinen merkitys. Symboliikka on usein niin rikasta, että yksi asia voi kuvastaa montaa asiaa. Tämän ei ajatella olevan ristiriitaista, vaan näiden eri symbolisten merkitysten ajatellaan täydentävän toisiaan.

Sama pätee kruunuissa. Sen lisäksi, että ne kuvastavat sitä, että puolisoista tulee perheensä hallitsijoita, kuvastavat ne samalla marttyyrien kruunuja. Marttyyrin tarkoitus on kuolla omille itsekkäille haluilleen, jotta Kristus voisi elää hänessä. Tämä on mahdollista silloin, kun ihminen ei ole itsekäs, eli on valmis luopumaan haluistaan toisen hyvinvoinnin tähden.

Palveluksessa kruunut laitetaan vihkiparin pään päälle. Siinä osallistutaan siitä todellisuudesta, johon aviopari on tarkoitettu – olemaan kruunuina toinen toisilleen. Palveluksen loppupuolella kruunut otetaan pois ja viedään alttaripöydälle. Tämän merkitys on se, että kruunut viedään taivasten valtakuntaan odottamaan avioparia ikään kuin palkintona hyvästä kilvoituksesta ja avioliiton säilyttämisestä. Näin ne ovat kuin päämäärä elämässä − jotain, jota tavoitella ja jota kohti kulkea.

Avioliittoon vihittäessä kierretään myös kolmesti Evankeliumikirjan ympäri. Tässä juhlasaatossa pappi on liittänyt vihittävien kädet yhteen epitrakiililla, mikä tarkoittaa, että Jumalan armo yhdistää vihittävät. Pappi pitää toisessa kädessään ristiä. Se puolestaan tarkoittaa, että parin täytyy seurata Kristusta elämässään ja heidän yhteiselämänsä tulee rakentua Evankeliumin opetusten ympärilleniitä tutkien ja toteuttaen. Myös tässä yhteydessä ympyrä tarkoittaa ikuisuutta.

Epistola, joka luetaan avioliiton sakramentin toimituksen yhteydessä on apostoli Paavalin kirjeestä (Ef 5: 21–33). Siinä sanotaan: 

"21Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. 22Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, 23sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. 24Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.

25Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta 26pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla 27voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. 28Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. 29Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, 30omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. 31»Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.» 32Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. 33Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään."

Apostoli korostaa erityisesti kolmea asiaa: sitä että perheessä on roolit, miehen ensisijainen tehtävä on uhrautua perheensä hyvinvoinnin ja pelastuksen edestä kuten Kristus uhrautui ihmiskunnan edestä. Tämä ei tarkoita (vain) valmiutta heittäytyä luodin eteen vaan jokapäiväistä uhrautumista ja omien tarpeitten taka-alalle työntämistä perheen edun mahdollistamiseksi. Naisen tehtävänä on kuuliaisuus, eli totella miestään. Miehen siis pitää ottaa johtava rooli perheessä ja naisen mukautuva. On vaikea toimia ehyesti, jos ei ole selkeää tehtävänjakoa. Tämä ei missään nimessä tarkoita ”diktaattorin oikeuksien” antamista miehelle vaan sitä, että mies on vastuussa lopullisesta päätöksenteosta. Jotta mies voi tehdä päätökset on hänen tietenkin kuunneltava vaimoaan ja lapsiaan ja mietittävä parhaansa mukaan, mikä on heidän yhteinen etunsa. Tästä näkökulmasta on päätös tehtävä ja muun perheen on seurattava miehen johtoa. Tämä perhemalli ei ole kovin nykyaikainen mutta monen ortodoksin mielestä toimiva.

Toinen tärkeä asia, jota apostoli korostaa, on se, että perhe on kirkko pienkoossa. Siksi hän toistuvasti vertaa miestä Krisukseen ja naista seurakuntaan. Kolmas korostettava asia on se, että kuuliaisuuden on toimittava kaikkiin suuntiin: ”alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen.” Eli molempien puolisoiden tulee osoittaa kuuliaisuutta toisilleen (eikä vain naisen miehelle!), ja molempien on toteltava Kristusta. Jos siis puoliso kehottaa johonkin Jumalan tahdon vastaiseen (vaikkapa varastamaan), ei puolisoa tule totella. Kuuliaisuus on kristillinen hyve, jota nykyihmisten on todella vaikea ymmärtää. Se nähdään pahana asiana, ja siihen kehottaminen alistamisena ja vallankäyttönä. Kristillisessä kontekstissa sen ei tule kuitenkaan olla sitä.

On muistettava, että Jeesuskin oli kuuliainen Isälle ja antautui vangittavaksi, pilkattavaksi, hakattavaksi, päälle syljettäväksi, ruoskittavaksi, ristiinnaulittavaksi ja tapettavaksi – kuuliaisuudesta. Ja tämä kuuliaisuus voitti kuoleman. Adamin ja Eevan tottelemattomuus parannettiin Kristuksen ja Jumalanäidin kuuliaisuudella. Ilman kuuliaisuutta ei ole olemassa kristinuskoa, ja siksi sitä on niin tärkeä harjoitella perheessä. Myös lasten täytyy olla kuuliaisia vanhempiaan kohtaan. (Ks. 5. käsky ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”.) Muuten elämä luisuu kaaokseksi.

Ideoita oppitunnille

Oppilaat voivat askarrella kruunut. Kruunujen sakaroihin voi kirjoittaa erilaisia hyveitä, jotka auttavat aviopuolisoja elämään yhdessä sovussa.

Youtubesta löytyy videoita esimerkiksi hakusanoilla ortodoksinen avioliitto tai orthodox wedding. Opettajan kannattaa etsiä ja tutustua videoihin etukäteen, jotta löytyy omalle ryhmälle sopivan sisältöinen ja kestoinen video.

Tulostettavat tehtävät Pyhät perinteet -kirjasta: