Aksios

Luvun tavoitteet ja sisällöt

Oppilas perehtyy ortodoksisen kirkon pappeuteen ja sen kolmeen eri asteeseen. Tutustutaan pappeuden asteisiin liittyviin erityispiirteisiin. Tutustutaan siihen, miten sakramentti toimitetaan eri pappeuden asteisiin vihittäessä. Tarkastellaan papiston erilaisia tehtäviä jumalanpalveluselämässä ja kirkon toiminnassa.

Käsitteet

pappeus, papisto, piispa, pappi, diakoni, vihkimys, apostolinen perintö

Vinkkejä sisällön käsittelyyn

Keskustellaan siitä, missä oppilas on tavannut jonkun papiston jäsenen ja mistä oppilas on tunnistanut tämän. Sen jälkeen voidaan tutkia kirjan kuvia. Mikäli mahdollista, tunnilla voi vierailla seurakunnan pappi kertomassa omasta työstään.

Etsitään Youtubesta metropoliitta Arsenin esitys pappeudesta. Pohditaan ajatuksia, joita hän on nostanut esille.

Etsitään Kuopion ja Karjalan hiippakunnan verkkosivuilta kuvasarja diakoniksi vihkimisestä. Tarkastellaan sen eri vaiheita opettajan johdolla. 

Tehdään tulostettavat tehtävät Pyhät perinteet -kirjasta:

Kuunnellaan Pyhät perinteet -kirjan äänite Papisto:

 

Kuvatehtävä

Tutkitaan sivun 138 kuvaa. Pohditaan, miksi papin sormet ovat siinä erityisessä muodossa.

Tutkitaan sivun 139 kuvaa. Mitä pappeuden asteita siitä voidaan tunnistaa ja millä perusteella? Nimetään esine tai asia, joka liittyy tunnistamiseen. Tunnistamisen jälkeen voidaan laskea, kuinka monta piispaa, pappia ja diakonia on kuvassa.

Lisätietoa opettajalle

Papiston eri arvoasteisiin vihitään liturgiassa. Piispa suorittaa papin tai diakonin vihkimisen alttarissa pyhän pöydän äärellä. Pappi vihitään ennen ehtoollisen sakramenttia suuren saaton jälkeen. Diakoni vihitään ehtoollisen sakramentin lahjojen pyhittämisen jälkeen, koska hän ei voi toimittaa tätä sakramenttia.

Piispan vihkii kolme muuta piispaa. Piispat ovat kirkon kaitsijoita: he valvovat oikeaa uskoa ja opettavat siitä. Näiden kirkollisten velvollisuuksien vuoksi piispa vihitään ennen evankeliumin lukemista. Suomen ortodoksisessa kirkossa on ollut kolme piispaa vuodesta 1980 alkaen. Sen jälkeen piispojen vihkimisessä ei ole tarvittu ekumeenisen patriarkaatin lähettämiä piispoja vihkimistilaisuuksiin.

Ortodoksisessa kirkossa papiksi voidaan vihkiä vain “nuhteeton mies, joka on ennen papiksi vihkimystä avioitunut tai päättänyt elää naimattomana”. Avioliittoa solmimattomia pappeja tai diakoneja kutsutaan selibaattipapeiksi tai -diakoneiksi. Kirkon alkuaikoina seurakunnissa oli naispuolisia diakonissoja muun muassa aikuiskasteita varten, mutta tätä virkaa ei ole rinnastettu varsinaiseen pappeuteen. Kirkossa toimii myös muita henkilöitä kuten alidiakonit, lukijat ja alttariapulaiset eli ponomarit. He eivät kuitenkaan ole varsinaista papistoa vaan papistoa avustavia apulaisia. Tosin heistä voidaan käyttää nimitystä ”alempi papisto”. Näihin tehtäviin piispa siunaa henkilön pappeuteen vihkimisen sijasta. Suomessa kanttori ei kuulu papistoon. Katolisessa kirkossa ei myöskään ole naispappeutta. Katolisen kirkon piispat ja papit eivät saa solmia avioliittoa. Luterilainen kirkko vihkii myös naisia papeiksi.

Ortodoksisessa kirkossa pappeus on katkeamaton ketju (apostolinen sukkessio, apostolinen seuraanto) apostolien ajasta tähän päivään kätten päälle panemisen kautta. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi piispan kohdalla sitä, että voidaan tarkastella taaksepäin, kuka on vihkinyt kenetkin piispan tehtävään aina apostoleihin saakka.

Siunaamisesta: Piispat ja papit siunaavat kansaa ja yksittäisiä ihmisiä kädellä tehtävällä ristinmerkillä. Sormien asento muodostaa silloin Kristuksen kreikankielisen nimen lyhenteen, kirjaimet ICXC, Jeesus Kristus. Henkilökohtaista siunausta pyytävä suutelee piispan tai papin tekemän ristinmerkin jälkeen siunaavan piispan tai papin kättä, kun tämä laittaa siunaavan kätensä henkilön siunausasentoon laitettujen käsien päälle (katso kirjan kuva sivulta 138). Kreikkalaiseen perinteeseen kuuluu vain se, että siunausta pyytävä ottaa piispan tai papin oikeasta kädestä omalla oikealla kädellään kiinni ja suutelee tämän kättä. Toisin kuin Suomessa, kreikkalaiseen perinteeseen kuuluu, että siunaus otetaan myös diakonilta. Kreikassa diakoni voi myös jakaa ehtoollista.

Maallikot voivat siunata toisiaan ristinmerkillä. Tämä tapahtuu samoin kuin papin antama siunaus. Kädet laitetaan siunausta pyytävään asentoon, ja siunaaja siunaa koskettamalla otsaa, rintaa, oikeaa olkapäätä ja vasenta olkapäätä. Siunaavaa kättä ei suudella.