Aksios

Käsitteet

apostoli
Apostoli tarkoittaa lähetettyä. Heitä oli 12 läheistä ja sen lisäksi 70 muutakin.

piispa
päältä katsoja, pappeuden ylin aste. Piispa johtaa hiippakuntaa.

pappi, presbyteeri 
vanhin, pappeuden toinen aste. Pappi johtaa seurakuntaa.

diakoni
Palvelija, joka avustaa piispaa/pappia jumalanpalveluksessa. Mm. evankeliumin sekä ektenioiden lukeminen ja suitsuttaminen ovat diakonin tehtäviä.

apostolinen sukkessio
ortodoksisessa kirkossa säilynyt pappeuden katkeamaton ketju aina apostoleihin saakka

alidiakoni, ipodiakoni, (hypodiakoni) 
piispallisissa palveluksissa avustava henkilö, jonka tehtävinä on mm. pukea ja riisua piispan jumalanpalveluspuvut ja kantaa dikiri/trikiri-kynttilöitä

armovoima 
ihmisten antama nimi tavalle, jolla Jumala vaikuttaa maailmassa

lukija 
Lukija on henkilö, jonka tehtävänä on lukea jumalanpalvelustekstejä jumalanpalvelusten aikana. Liturgiassa lukija lukee epistolan ja siihen liittyvät prokimenit ja evankeliumia edeltävät halleluja-lauselmat sekä kiitosrukoukset palveluksen lopussa. Lukija saa kantaa viittaa jumalanpalveluksissa. Vihkimys ei ole edellytys lukijana toimimiselle. Viittaa saa kantaa vain vihitty lukija. Vihkimätön voi kantaa stikaria.

stikari 
ponomarin eli alttariapulaisen ja myös diakonin jumalanpalveluspuku

orari
diakonin stikariin kiinnitettävä pitkä (n. 2 m) nauha, jonka diakoni kohottaa oikealla kädellään lukiessaan rukouksia jumalanpalveluksessa

laulaja
Laulaja on henkilö, joka on vihitty laulamaan jumalanpalveluksissa ja joka saa kantaa viittaa. Laulajia on koko Suomen kirkossa vain muutamia. Yleensä kuorolaiset eivät siis ole vihittyjä laulajia.
 

Lisätietoa opettajalle

Kaikkien piispojen ja pappien tärkein tehtävä on liturgian (ja muiden sakramenttien) toimittaminen. Diakoni ei voi tehdä tätä itsenäisesti. Pappi tarvitsee liturgian toimittamiseen aina piispan luvan. Yleensä tämä lupa on automaattisesti voimassa kirkoissa ja piispan hiippakunnan alueella. Jos pappi tahtoo toimittaa minkä tahansa jumalanpalveluksen toisen piispan alueella, tulee hänen pyytää lupa tähän sekä omalta piispaltaan että siltä piispalta kenen alueella hän toimittaa. Myös piispan pitää pyytää lupa tullessaan toisen hiippakunnan alueelle. Säännöt ylläpitävät järjestystä kirkossa.

Kaikki pappeuden alemmat asteet on ensin käytävä läpi, ennen kuin voidaan vihkiä seuraavaan. Tämän takia ihmistä ei voida yhdessä päivässä vihkiä maallikosta papiksi saatikka sitten piispaksi. Vihkiminen tapahtuu liturgiassa. Yleensä ihminen toimii joitain vuosia tai ainakin kuukausia kussakin asteessa ennen vihkimystä ylempiin asteisiin. Piispa päättää, kenet vihitään pappeuden asteisiin. Yleensä hän konsultoi asiasta ainakin henkilön rippi-isää. Ennen diakoniksi, papiksi ja piispaksi vihkimistä vihittävä osallistuu niin kutsuttuun suureen synnintunnustukseen, jossa käydään koko elämä läpi.

Kun vihitään uusi piispa, siihen tarvitaan kolme muuta piispaa. Mikään paikalliskirkko ei voi olla täysin itsenäinen, ellei sillä ole vähintään neljää piispaa. Yhden kuollessa voidaan uusi piispa vihkiä kolmen jäljelle jääneen voimin. Tämä käytäntö on estänyt harhaoppien leviämistä, kun väärään opetukseen ajautuneet piispat eivät ole voineet vihkiä lisää piispoja. Muutenkin kirkon hierarkkinen rakenne on auttanut kirkkoa pysymään koossa historian myrskyissä. 

Kaikkien papiston jäsenten nimitykset on otettu kreikkalaisen suurtalouden orjien nimityksistä. Kun orjia oli monta, oli heillä keskenään eri tehtäviä. Päältäkatsoja eli episkopos (piispa) valvoi kaiken tapahtuvan hyvässä järjestyksessä. Vanhin, eli presbyteeri antoi ohjeet diakoneille, eli palvelijoille, jotka tekivät suurimman osan kaikista töistä. Se, että kirkon palvelustehtävien nimiksi valittiin orjien nimitykset, kuvastaa tärkeää seikkaa: papiston jäsenet ovat Jumalan orjia, joiden tarkoituksena on palvella koko Kirkkoa. Kristus antoi tästä esimerkin pestessään opetuslasten jalat ja sanoessaan että teidän tulee olla ihmisten palvelijoita. Kreikaksi ja venäjäksi kristittyjä ei kutsuta ”Jumalan palvelijoiksi” vaan ”Jumalan orjiksi”. Suomeksi yleensä puhutaan ensimmäisistä. Käännös on laimea.

Papiston tulee olla kuuliaisia piispalle. Pappi ei saa sooloilla ja toimia piispan siunausta vastaan. Jos hän tekee niin, hänet voidaan asettaa toimituskieltoon. Kuuliaisuus on kirkossa hyve. Myös Kristus oli kuuliainen Isälle ja antautui ristinkuolemaan. Piispojen ohjeita on siis noudatettava, sillä piispat kantavat vastuun hiippakunnastaan Jumalan edessä. Pappi puolestaan kantaa vastuun seurakunnastaan Jumalan edessä. Ortodoksisessa kirkossa onkin sanonta ”helvetin lattiat on päällystetty piispojen ja pappien pääkalloilla”. Tällä tarkoitetaan mm. sitä, että pappeuden vastuu on todella suuri ja harva kykenee sen asianmukaisella tavalla kantamaan.

Naispappeutta ei ortodoksisessa kirkossa ole. Naisdiakoneja on kirkossa ollut historian saatossa ja Antiokian patriarkaatissa heitä on yhä. Ortodoksisessa kirkossa ei ajatella, että tämä olisi epätasa-arvoa. Kyse on tehtävien erilaisuudesta. Kaikissa sakramenteissa niiden varsinainen toimittaja on itse Kristus. Pappi toimii hänen näkymättömän läsnäolonsa näkyvänä merkkinä. Koska Kristus oli mies, on luontevaa, että papinkin tulee olla mies. 

Diakoni ei ole sakramenttien toimittaja, eikä näin ollen samalla tavalla kuvasta Kristusta. Siksi diakonit voivat periaatteessa olla naisia. Tämä käytäntö on kuitenkin jäänyt pois joskus 600–700-luvulla tuntemattomasta syystä. Varhaisimpina vuosisatoina naisdiakonien tehtävänä oli esim. voidella naispuoliset kastettavat. Kastetta näet edelsi kokovartalovoitelu. Yksi perusteluista sille, miksei kyse ole tasa-arvokysymyksestä on Jumalansynnyttäjän asema. Häntä pidetään kaikkein pyhimpänä koskaan eläneenä ihmisenä (”kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi”). Hän jos kuka olisi ollut kelvollinen toimimaan pappina, mutta hän ei silti toiminut. Usein vedotaan siihen, että se ei ollut ajan tapa. Kristus kuitenkin rikkoi vallitsevia kulttuurisia normeja aina kun katsoi tarpeelliseksi. Kristus itse valitsi apostoleikseen vain miehiä, vaikka opetuslasten joukossa oli myös naisia.

Papistoa koskee joukko sääntöjä, jotka eivät koske maallikoita. Esimerkiksi papisto ei saa osallistua politiikkaan, papisto ei saa ottaa korkoa, papisto ei saa ottaa tai antaa rahaa papillisista vihkimyksistä eikä erota avioliitosta ja solmia uutta avioliittoa. Jos rikkoo jotain näistä tai monista muista säännöistä, ei pappi saa jatkaa toimimista pappina. Käytännössä kirkossa on kuitenkin pappeja, jotka ovat eronneet avioliitosta. Pappeudesta ei voi luopua, eikä sitä voi menettää. Kuitenkin pappi voidaan asettaa toimituskieltoon. Kerran pappi, aina pappi.
 

Ideoita oppitunnille

Yhdessä voidaan pelata papiston evoluutiopeliä. Papiston evoluutiopeli, ei toimi pienissä ryhmissä. Kannattaa ottaa kaikki oppilaat eri luokka-asteilta mukaan. Jos tiedät evoluutiopelin, tämä on sen tapainen.

Kaikki aloittavat maallikkoina. Maallikot hokevat sanaa ”aamen” ja tekevät ristinmerkkiä kävellessään ympäri luokkaa. Kun maallikko kohtaa toisen maallikon, he toisiaan silmiin katsoen kättelevät (tai jos on erittäin tuttuja oppilaita, voivat he vaihtaa poskisuudelmia) ja sitten he pelaavat kivi-sakset-paperipeliä. Voittaja ”ylenee” lukijaksi. Häviäjä pysyy maallikkona. 

Lukija tekee kämmenistään kirjan eteensä ja kulkee ympäri luokkaa hokien ”veljet ja sisaret”.  Lukijan kohdatessa toisen lukijan he toimivat kuten maallikot ja voittaja ”ylenee” alidiakoniksi. Alidiakoni on vaiti ja kulkee ympäri luokkaa ikään kuin kannatellen dikiriä (suurta kynttilänjalkaa, jota piispa käyttää siunaamiseen). Dikiriä kannatellaan sen alta, niin että kannattelijan kyynärpäät ovat kyljissä kiinni, kädet navan korkeudella. Kädet ovat nyrkissä – ikään kuin kannatellen dikirinjalkaa. Kun alidiakoni kohtaa toisen alidiakonin, he toimivat kuten maallikot. Voittajasta tulee diakoni, ja häviäjä jatkaa alidiakonina. 

Diakoni puolestaan kulkee ympäri luokkaa hokien ”rukoilkaamme rauhassa Herraa!” samalla pidellen kuviteltua oraria koholla oikealla kädellään. Kun diakonit kohtaavat, he toimivat samoin kuin maallikotkin ja voittajasta tulee pappi. Papin tehtävänä on kulkea ympäri luokkaa hokien ”pyhät lahjat pyhille” ja leikkiä nostavansa pyhitettyä ehtoollisleipää peukaloittensa ja etusormiensa välissä niin, että kädet nousevat rinnan korkeudelta päälaen korkeudelle. Kun kaksi pappia kohtaa toisensa, voittajasta tulee piispa. 

Piispan tehtävänä on siunata molemmilla käsillä kuten pappi siunaa yhdellä kädellä. Siunatessa piispan kädet menevät ristiin: ensin ylös, sitten alas, sitten keskellä vasen käsi oikealle ja samalla oikea käsi vasemmalle. Lopuksi kädet avataan (oikea käsi oikealle ja vasen vasemmalle). Molempien käsien sormet pidetään kuten pappi pitää sormiaan siunatessaan. Sormet muodostavat kirjaimet IC XC (ICOYC XPICTOC = Jeesus Kristus). Kivi-sakset- paperileikin voittava piispa käy istumaan yhdelle luokan eteen varatuista tuoleista. Perinteinen tapa opettaa kirkossa on seuraava: opetusta saavat seisovat ja opettaja istuu heidän edessään. Tämä leikin viimeinen vaihe muistuttaa/opettaa tästä.

Opettajan tehtävänä leikin aikana on vaihtaa roolia aina, kun huomaa jonkun jääneen yksin alimmalle asteelle (eikä täten voi leikkiä kivi-sakset-paperia kenenkään kanssa, koska muut ovat jo ylemmillä asteilla) ja kätellä ja pelata kivi-sakset-paperia hänen kanssaan. Leikki voidaan lopettaa joko jonkun päästyä istumaan tai kun kaikki ovat päässeet piispoiksi. Lopuksi on hyvä sanoa, ettei kirkon elämässä ole mitenkään tarkoitus päätyä piispaksi. Se on tehtävä, johon harvat ja valitut kutsutaan. Leikin ajaksi on hyvä heijastaa taululle dia, jossa kaikki asteet on kirjoitettu järjestyksessä ja kuvattu eri toiminnot ja vuorosanat.
 

Tulostettavat tehtävät