Aksios

Käsitteet

ihmeparantuminen
parantuminen sairaudesta, jota ei osata lääketieteen keinoin selittää tai joka tapahtuu pian sakramentin toimittamisen jälkeen.
sokea
ihminen joka ei näe tai ihminen, jonka näkökyky on niin merkittävästi heikentynyt, ettei silmälaseista saa (juurikaan) apua.
kuuro
ihminen, joka ei kuule, tai jolla on suuria vaikeuksia kuulla.
esirukous 
toisten puolesta kannettava rukous.
epistola
Apostolin kirjoittama kirje, joka on Uudessa testamentissa.
evankeliumi
Ilosanoma Kristuksesta, kirkon tärkein kirjakokoelma (4 kirjaa)
pyhittäminen
 omistaminen (yleensä Jumalalle) ja Jumalan hyvän vaikutuksen pyytämistä.

Kuvatehtävät

Katsotaan yhdessä oppikirjan kuvaa ja pohditaan, mikä sakramentissa tarvittavista (kuvatekstissäkin mainittavista) asioista puutuu kuvasta. Vastaus on papin käsiristi. 

Vinkkejä sisällön käsittelyyn

Oppilaat voivat pohtia, mitä ovat terveys ja sairaus. 

• Onko kukaan täysin terve? 
• Tarvitseeko kaikista sairauksista tai vaivoista parantua, jotta voisi elää hyvää elämää? 
• Onko tärkeämpää terveys vai kiitollinen asenne? 

Yhdessä voidaan keskustella myös siitä, onko joku ollut sairaana ja rukoillut Jumalalta apua. 

• Muistaako sairaana olla kiitollinen terveydestä? 
• Muistaako terveenä olla kiitollinen terveydestä? 
• Kuinka kauan parantumisen jälkeen muistaa olla kiitollinen ja iloinen terveydestä?

Lisätietoa opettajalle

Sairaanvoitelun mysteeri juontaa juurensa Kristuksen ohjeisiin opetuslapsilleen. Opetuslapset ”voitelivat öljyllä sairaita, ja paransivat heidät” (Mark 6:13).  Apostoli Jaakob kirjoittaa lähetyskirjeessään: ”Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. ” (Jaak 5:14–16.) Sakramentti perustuu siis tähän apostolien aikaiseen käytäntöön. Kuten lainauksesta huomaa synnintunnustus liittyy yleensä tähän sakramenttiin.

Yleensä on mielekästä, että kaikki sakramentit toimitetaan kirkossa. Näin siksi, että kaikkien sakramenttien tarkoitus on liittää ihminen syvemmin kirkon yhteyteen. Mikään tosin ei estä toimittamasta niitä kirkkorakennuksen ulkopuolella. Ehtoollista varten tarvitaan antiminssiliina ja piispan siunaus toimittaa muualla kuin kirkossa. Piispa ei antiminssia tarvitse. Pappeuden sakramentin toimittaminen kirkkorakennuksen ulkopuolella on varmasti hankalinta. Sairaanvoitelu lienee yleisimmin kotona toimitettu sakramentti. Jos sairaanvoitelu toimitetaan muualla kuin kirkossa, voidaan käyttää myös aiemmin pyhitettyä öljyä. Tällöin palveluksen kaava on merkittävästi lyhyempi.

Jos sairaanvoitelu toimitetaan kirkossa, toimitetaan useimmiten yleinen sairaanvoitelu, johon saavat kaikki halukkaat osallistua. Palvelus on melko pitkä, lähes 2,5 tuntia, jos se toimitetaan kokonaan. Usein sitä kuitenkin lyhennetään. Harvoin on myöskään saatavilla seitsemää pappia, jotka tämän palveluksen täydellinen ohjekirjan mukainen toimittaminen vaatisi. Se, että sakramentti pitäisi toimittaa seitsemän papin voimin on käytäntö, joka on vakiintunut vasta 1200-luvulla. Apostoli Jaakobin teksti puhuu vain ”vanhimmista”, lukumäärää määrittelemättä. Eli ei voida ajatella, että sakramentti olisi jotenkin vähemmän pätevä, jos vain yksi pappi sen toimittaa. 

Vanhimman läsnäolo on viesti siitä, että sairastavan yhteys seurakuntaan halutaan palauttaa. Sairastavahan on fyysisesti joutunut eroon seurakunnasta, silloin kun tämä ei pysty tulemaan seurakunnan kokoontumisiin. Hengellinen eroon joutuminen korjataan tavallisesti synnintunnustuksen kautta. Sen toimittaminen erikseen ei ole välttämätöntä mutta on hyväksi, jos edellisestä katumuksen sakramentista on jo kulunut muutama kuukausi. Myös öljyllä voitelemisen katsotaan palauttavan hengellisen yhteyden Kirkon kanssa. 

Usein voitelu toimitetaan vain kerran, vaikka kaavan mukaan se on toimitettava seitsemästi. Kirjan teksti antaa ymmärtää, että samat epistola ja evankeliumitekstit luetaan seitsemästi. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan kyseessä on seitsemän eri epistola- ja evankeliumitekstiä. Nämä tekstit ovat:

• Jaak 5:10–16 ja Luuk 10:25–37
• Room 15:1–7 ja Luuk 19:1–10
• 1. Kor 12:27–13:8 ja Matt 10:5-8
• 2. Kor 6:16–7:1 ja Matt 8:14–23
• 2. Kor 1:8–11 ja Matt 25:1–13
• Gal 5:22–6:2 ja Matt 15:21–28
• 1. Tess 5:6–18 ja Matt 9:9–13.

Huomionarvoista on myös se, että itse öljy ei paranna sairasta vaan uskossa lausuttu rukous. Eli parantaminen tapahtuu Jumalan nimen voimalla, ei jonkin öljyn taianomaisen vaikutuksen kautta. Tämän seikan apostoli Jaakob mainitsee kolmesti yllä mainitussa lyhyessä lainauksessa.

Sakramenttiin osallistuva voi pyytää, että pappi voitelee öljyllä juuri sitä kohtaa, joka häntä vaivaa. Tällä on pikemminkin tarkoitus lohduttaa uskoltaan heikkoa ihmistä vaikeassa tilanteessa kuin olla edellytys parantumiselle tai sakramentin toimimiselle. Näin on juuri siksi, että ”rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan”.

Sakramentissa käytettävä viini on viittaus ehtoolliseen ja lisäksi muinainen desinfiointiaine. Jeesuksen vertauksessa laupias samarialainen pesi ryöstetyn miehen haavat viinillä ja voiteli ne öljyllä. Öljy on armon, valon ja terveyden symboli. Öljyllä on ollut monta muutakin käyttöä juutalaisuudessa: sillä mm. voideltiin kuninkaaksi ja papiksi. Öljyllä voitelemalla myös sairaudesta parantunut palautettiin juutalaisen yhteisön jäseneksi. Sairaanvoitelun sakramentissa voidaankin ajatella, että yhteys seurakuntaan palautuu öljyn voitelemisen kautta.

”Sanan sozein – pelastaa – kaksitahoinen merkitys sekä tässä etä tulevassa ajassa toteutuvana pelastuksena, tukee uskon merkitystä sairauden syyn poistajana. Pelastus on sielullinen tapahtuma, mutta fyysinen paraneminen voi olla sen ulkoinen merkki. Paranemisen laatu tai tapa liittyy siten läheisesti uskon merkitykseen. Jaakob käyttää vuoteelta nousemisen yhteydessä verbiä egerein, jota Kristus käytti käskiessään parantamiaan ihmisiä nousemaan vuoteelta. Verbiä käytetään myös Kristuksen kuolleista nousemisen yhteydessä. Verbejä sozein ja egerein käytäessään Jaakob ilmaisee paranemisen olevan sekä fyysistä että sielullista.” tiivistää sakramentin pelastukseen liittyvää merkitystä aihetta pro gradu -tutkielmassaan tutkinut isä Tuomas Järvelin. Vehnänjyvät viittaavat elämänvoimaan, terveyteen ja ehtoollisleipään. 

Sairaudesta paraneminen on välineellistä arvoa kantava asia. Se ei ole tarkoitus itsessään, eikä ruumiin terveys ole olennaisinta elämässä. Sielun terveys on paljon olennaisempaa.  Terveys on lahja, joka on annettu, jotta ihminen voisi palvella kirkkoa ja lähimmäisiä. Se ei ole itsestäänselvyys, joka on olemassa, jotta voisi nauttia elämästä ja jonka puuttuessa voi vajota valittamaan ja itsesääliin.

Slaavilaisessa, eritoten venäläisessä, kirkollisessa perinteessä on katsottu, että sairaanvoitelu voidaan toimittaa vain vakavasti sairaalle. Kreikkalaisen perinteen mukaan tätä sakramenttia on toimitettu myös muille kuin vakavasti sairaille. Venäjäksi sakramentin nimi on saborovanie, соборование. Tämä nimi viittaa kirkon yhteyteen palauttamiseen. Siellä käytetään myös nimitystä öljynpyhittäminen. Katolisessa kirkossa perinne ei ole myöskään sementoitu; siellä on ollut keskustelua siitä, että sakramenttia voidaan toimittaa myös muille kuin kuolemansairaille.  

Tulostettavat tehtävät