Kirkkorakennus
Luvun tavoitteet ja sisällöt
Oppilas syventää tietämystään ortodoksisen kirkkorakennuksen ominaispiirteistä. Mahdollisuuksien mukaan harjoitellaan hyvää käyttäytymistä pyhäköissä.
Käsitteet
alttari, kirkkosali, eteinen, ikonostaasi, nimikkoikoni, vanhurskaus
Vinkkejä sisällön käsittelyyn
Tutkikaa virtuaalisesti Tampereen ortodoksista kirkkoa ja vastatkaa seuraaviin kysymyksiin.
a. Mitkä ovat kirkon osat? (eteinen, kirkkosali, alttari)
b. Mitä ikoneja tunnistatte? Mitkä ikonit ovat ikonostaasissa? Mitä muita esineitä kirkossa on?
c. Löydättekö ikonostaasin edustalta seinältä ammutun Kristus-ikonin? Mitä ikonille on mahtanut tapahtua? (Vuoden 1918 sisällissodassa valkoiset hyökkäsivät Tampereen ortodoksiseen kirkkoon ja ryöstivät sekä tuhosivat kirkon esineistöä. Kristuksen ikoni on säilytetty sellaisenaan, ja siinä on jälkiä ammuksista.)
d. Tutustukaa kirkon kellotorniin. Onko joku oppilas soittanut kirkonkelloja? Milloin? (Pääsiäisen kirkkaalla viikolla oppilaat ovat voineet päästä soittamaan.)
Tämä vaatii huolellista valmistautumista opettajalta ja useamman tunnin työtä oppilailta. Yksi lukee (jouluun valmistautumiseen liittyvää) kertomusta, muut leikkaavat ja liimaavat osia. Opettajalla kannattaa olla jo kirkon ”ulkokuori” valmiina väripaperilla sisältä ja ulkoa päällystetty kahdesta kopiopaperilaatikosta valmistettu kirkkotila. Kaikki leikattavat kirkkotilaan tulevat esineet on tulostettava vahvalle paperille, jotta ne kestävät taittelua ja pysyvät pystyssä. Tarvitaan sakset, liimaa ja omatoimiset oppilaat, jotka pystyvät tekemään askartelua sillä välin kuin opettaja opettaa muita alakoululaisia. Vaihtoehtoisesti tätä voi tehdä yhdessä pienempienkin oppilaitten kanssa ja tehdä tästä yhteisen projektin.
Lisätietoa opettajalle
Koko ortodoksinen kirkkorakennus on täynnä symboliikkaa. Voidaankin sanoa, että kirkkorakennus on symboliikan näkyvä ruumiillistuma. Tarkoitus on, että ihminen pystyy kirkkorakennuksen kautta näkemään ja osallistumaan maallisen kautta taivaallisen − näkyvän kautta näkymättömään. Kirkkorakennus on siis Kirkon opetuksen fyysinen ilmentymä, se heijastelee Kirkon opetusta ihmisestä, maailmasta ja jopa Jumalasta.
Kirkkorakennuksen tarkoitus on ihmisen jumaloituminen: kaikki mitä siellä tapahtuu tähtää siihen. Se, miten kaikki on siellä järjestettyaina rakennuksen muotoja, osia, kuvaohjelmaa ja kirkon esineistöä myöten tähtää ihmisen jumaloitumiseen. Kirkkorakennuksen symboliikka on kehittynyt 300–700-luvuilla. Sen kehittämiseen ovat osallistuneet ainakin pyhät Maksimos tunnustaja, Andrei Kreetalainen, Johannes Damaskolainen ja Simeon Tessalonikalainen. Kirkkorakennuksen juuret löytyvät yhtäältä telttamajasta ja Salomon temppelistä, joissa molemmissa on kolme osaa: kaikkein pyhin, pyhä ja piha, ja toisaalta Roomalaisesta pyhäkkörakennuksesta, basilikasta. Näitä basilikoja juuri luovutettiin kirkolle vainojen päätyttyä.
Jo varhaisilla kristityiltä löytyy viittauksia, joiden mukaan kirkon on muistutettava laivaa ja siinä on oltava kolme ovea, Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi. Laiva-symboliikka viittaa tietysti Nooan arkkiin, joka oli pelastuksen laiva. Tällä samalla vertauksella kutsutaan yhä koko Kirkkoa ja erikseen myös kirkkosalia. Tänäkin päivänä Athosvuoren munkit soittavat talandoa herättäessään munkit rukoilemaan aamurukouksia ja kutsuessaan jumalanpalvelukseen keskellä yötä: ”Nooa rakentaa laivaa – tulkaa mukaan”. Tätä laivaa ”rakennetaan” rukoilemalla. Vain se, joka osallistuu laivan rakentamiseen voi astua sen kyytiin, pelastumaan kuolemalta hukkuen synnin mereen.
Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että jokainen ihminen on Jumalan temppeli (kirkko). Myös ihmiset yhdessä muodostavat Kirkon – Kristuksen ruumiin maanpäällisen, näkyvän todellisuuden. Kirkkorakennuksen seinät taas kuvastavat kaikkia maailman kansoja, koska ne levittäytyvät kaikkiin ilmansuuntiin – kaikkiin maailman ääriin, joista Jumala kokoaa itselleen Kirkon. Seinille on myös kuvattuna lähes koko kirkonkuvaohjelma. Ylhäällä kupolissa on Kristus Kaikkivaltiaan kuva. Kupolin muoto yhdistää alleen koko muun rakennuksen. Tämä kuvaa sitä, kuinka kaikki Kirkon jäsenet ovat yhteydessä Kristukseen.
Kupolia kannattelevat pylväät, joiden huippuun (kohtaan, jossa pylväät yhtyvät kupoliin) on kuvattu Evankelistat: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Heitä ja apostoleja kutsutaan Kirkon pilareiksi. (Gal 2:9). Heidän kauttaan Jumalan sana levisi koko maailmaan. He olivat Taivaan valtakunnan tuntijoita omakohtaisesti, he olivat saaneet oppinsa suoraan Kristukselta (yhteys kupoliin). He puolestaan välittävät opetuksen ja armon (pappeuden armolahja, jonka myöten sakramenttejakin voi toimittaa) koko Kirkkoon. Tätä kuvastaa pylväitten yhteys kirkkolaivaan ja joissain kirkoissa myös suoraan seiniin. Pysyykö seurakunta yhteydessä apostoleihin ja heidän opetuksiinsa osaltaan määrittää sen, säilyykö yhteys Jumalaan ja Taivasten valtakuntaan?
Pyöreä muoto kuvastaa ikuisuutta; suorat ajallisuutta ja tätä maailmaa. Siksi sivuseinät ovat yleensä suorat, mutta alttarin päädyssä on puolipallo. Tähän alttaripäädyn puolipalloon on kuvaohjelman mukaan maalattu Jumalansynnyttäjän ikoni. Yleensä tässä Neitsyt Marian ikonissa on nähtävissä Kristus-lapsi hänen kohdussaan. Tämä ikonin sijoittelu kuvastaa seuraavia asioita:
- Maria tuli ”taivaita avarammaksi” mahduttaessaan kohtuunsa Hänet, joka on tehnyt taivaan ja maan.
- Kristuksen ihmiseksi tulemisessa yhdistyvät aika ja ikuisuus, maa ja taivas. Tämä tietenkin tapahtuu juuri Neitsyt Marian kautta.
- Koska rukoussuunta on kohti itää, ja näin olen alttaria, on ihmisen elämä kulkemista kohti ajallisen ja ikuisen yhteen sulautumista. Ikuisuus täyttää ajallisen ja kyllästää sen Jumalan armolla, rakkaudella ja läsnäololla. Syvimmin tämä toteutuu juuri Ehtoollisen sakramentissa – jota kutsutaankin osuvasti myös ”Taivasten valtakunnan ateriaksi”.
Alttari on kohotettu myös lattian tasosta muutamaa porrasaskelmaa ylemmäs. Tämä korokkeen ikonostaasin takainen osa on ”alttari” ja kirkkosalin puoleinen osa on solea. Tämä kertoo siitä, että alttari tulee ikään kuin ikonostaasin alitse jatkuen kirkkosaliin, koska siellä toimitettavat asiat on tarkoitettu ihmisille.
Samalla koko tämä rakenne, jossa kohotaan koko ajan korkeammalle. Yleensä ensimmäiset noustavat portaat ovat kirkon ulkopuolella, sitten solea ja lopulta apsis, alttaripäädyn katto, jossa Taivas ja maa yhtyvät kuvastavat myös Jaakobin portaita – jotka ulottuivat maasta taivaaseen.
Alttari ja kirkkosali yhtyvät toisiinsa, kuten ihmiselämässä ruumiillinen ja hengellinen. Hengellinen täyttää ruumiillisen omalla läsnäolollaan, kirkastaa sen, mutta ei hävitä sitä alleen tai liukene siihen. Hengellinen korottaa ruumiillisen sen alkuperäiseen tarkoitukseen, osallistua Jumalallisista energioista (mm. armosta ja rakkaudesta). Ruumiillisesta tulee hengellisen ilmentymä, ja ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kirkon keskiosasta (ruumiista) tulee alttarin aistittava ilmentymä, jota alttari (eli henki) ohjaa. Näin itseasiassa se tila, joka vallitsi ennen syntiinlankeemusta, palautuu, eheytyy. Alkuperäinen luomisjärjestys toteutuu. Näin opettaa pyhä Maksimos Tunnustaja.
Sen lisäksi, että ihminen tulee maailmasta etsimään Jumalan valtakuntaa, on myös kristittyjen tehtävänä levittää Jumalan valtakunnan todellisuus koko maailmaan julistamalla evankeliumia ja elämällä sen mukaan, näin osoittaen, että uskon mukainen, uhrautuvan rakkauden periaatteen keskiöön asettava elämä on parempaa ja tärkeämpää kuin itsekäs elämä. (Vrt liturgia Liturgian jälkeen s. 116.)