Aksios

Luvun tavoitteet ja sisällöt

Oppilas tunnistaa ja ymmärtää ortodoksisen ikonitaiteen erityispiirteitä ja vertauskuvallisuutta. Oppilas harjoittelee kuvanlukemista kirkkotaiteessa.

Käsitteet

kunnioitus
Kunnioitus on arvostavaa kohtelua: puhumme asiasta kauniisti, kosketamme asiaa kauniisti jne. Tähän voi liittyä suutelemista, rukouskummarrusten tekemistä kunnioitettavan asian edessä ja käsiteltäessä sitä, että laitamme liinan itsemme ja esineen välille. Nämä kumarrukset ja suutelot ovat sisnänsä palvovia eleitä, mutta tässäkin ikonit ja reliikit ovat välikappaleita. Säilytämme näitä asioita myös arvokkaalla paikalla. Myös reliikkejä kunnioitetaan suudellen ja kumartaen niiden edessä. Suuteloja ja kumarruksia voi tehdä myös elävien ihmisten edessä. Tällöin on kyse rakkauden ilmaisusta, anteeksipyynnöstä ja/tai kunnioituksesta.

palvonta
Palvonta on toimintaa, jonka on tarkoitus kohdistua vain Jumalaan. Palvonnassa kaikki ihmisen sisäinen huomio kohdistetaan Jumalaan. Palvonnan kohdetta pidetään korkeimpana arvona tai asiana tai persoonana. 

Vinkkejä sisällön käsittelyyn

Voit tuoda tunnille erilaisia ikoneja pyhistä ihmisistä ja tapahtumista. Pohtikaa yhdessä oppilaiden kanssa, mitkä ovat tuttuja ikoneja. Mitä nämä ikonit opettavat? Keksikää kysymyksiä, joihin voi vastata katsomalla ikoneja. (Esim. Joulun ikoni → Missä Jeesus syntyi? Luolassa.)

Ortoboxi.fi:n sivuilla on ikonitehtävä, jossa saa itse tehdä omanlaisensa ikonin. Tehtävässä on paljon tietoa ikoneista. Tieto on sijoitettu jokaista yksityiskohtaa lisättäessä omalle sivulleen. Oppilaat saavat tunnin aikana tehdä ikonit. (20min aikaa) ja sen jälkeen kukin saa esitellä ikoninsa. Jokaisen oppilaan täytyy kertoa kahdesta valitsemastaan yksityiskohdasta, mitä ne merkitsevät tai mikä ajatus niiden taustalla on. Yksi näistä kohdista voi olla sama kuin kirjassakin, mutta ei molemmat

Lisätietoa opettajalle

Kuva ei ole ikoni, jos siihen ei ole kirjoitettu siinä kuvatun pyhän nimeä. Siksi voidaan maalata vain osittain valmiiksi ikoni, kun odotetaan jonkun uuden pyhän kanonisaatiota (pyhäksi toteamista). Kun kanonisaatio on tapahtunut, ikoniin kirjoitetaan pyhän nimi. Tästä syystä sivulla 156 todetaan ”ikonissa on aina kuvatun nimi”.

Kirjaimet Jeesuksen ikonin sädekehässä ο (omikron), ω (omega), ν (ni) tarkoittavat seuraavaa: omikron on määräinen artikkeli, ja omega ja ni muodostavat yhden sanan, joka tarkoittaa olevaista/olevaa. Tämä on käännös hepreasta siitä nimestä, jonka Jumala ilmoitti Moosekselle. Tällä nimellä on syvällinen merkitys. Yhtäältä siinä Jumala tekee eron itsensä ja kaikkien luotujen välille. Kaikki muu, mikä on olemassa, on olemassa luomisen kautta – ainoastaan Jumala itse on itsessään. Heprean kieli on vaikeaa kääntää toisille kielille tiiviisti, koska alkuteksti on monimerkityksellinen heprean aikamuotojen takia. Siksi tämä nimi on käännettävissä myös seuraavilla tavoilla: a) Hän joka saa aikaan kaiken mitä oli, on ja tulee olemaan tai b) Hän joka on kaikki mitä oli, on ja tulee olemaan.

Jeesusksen siunaava käsi pitää sormia asennossa, jossa etusormi ja keskisormi muodostavat kirjaimet IC, eli Jeesus. Kolme muuta sormea muodostavat yhden kokonaisuuden, jossa kolme sormea kuvaavat Pyhää Kolminaisuutta. Tämä on vanhempi tapa tehdä ristinmerkki, josta luovuttiin Nikonin reformin aikana 1700-luvulla. Joissain ikoneissa sormet näkyvät olevan aseteltu samoin kuin papin siunatessa (ks. s. 138).

Kirjassa todetaan, että punainen väri tarkoittaa jumaluutta ja sininen ihmisyyttä, mutta tämä värien symboliikka ei ole ikoninmaalauksessa pakollista. Ikoneista on siis mahdollista löytää myös erilaista värimaailmaa ja -symboliikkaa. Kun ikoni maalataan kuten kirjan sivuilla 156-157, merkitsevät nämä värit juuri sitä, mitä kirjassa sanotaan. Ikoni ei kuitenkaan ole huono tai muuten epäkelpo, jos sen värit ovatkin toisenlaiset.

Ei varjoa, koska kun luomakunta pyhittyy, eli täytyy Jumalan läsnäololla, alkaa aine itsessään säteillä valoa. Kun valo tulee aineesta itsestään käsin, ei voi aineeseen voi syntyä varjoja.

Suun pienuus: sanat ovat kyllä todella tärkeitä, mutta puhuminen ei ole yhtä tärkeää kuin kuunteleminen tai Jumalan katseleminen. Näin myös ikonien kautta ihmisiä kannustetaan valitsemaan sanansa tarkemmin.

Kolme tähteä: Luterilaiset eivät usko Marian ainaiseen neitsyyteen. He ajattelevat Jeesuksen veljien olleen hänen täysveljiään Joosefin ja Marian avioliitosta myöhemmin syntyneitä. He olivat kuitenkin Joosefin aikaisemman vaimon kanssa saatuja veljiä. Maria ei saanut ketään muuta lasta kuin Jeesuksen, eikä koskaan tuntenut miestä. 

Ikoneiden ilmeestä. Ikoneissa ei kuvata aisitillisia tunteita, vaan niiden kirkastunutta muotoa. Siksi myös Kristuksen ristiinnaulitsemisen ikonissa eivät hänen kasvonsa ole vääristyneet kivusta, vaikka hän varmasti kärsi kipua. Samasta syystä ikoneissa kuvatut ihmiset eivät hymyile. Ilo, jota koetaan, on syvempää, hengellistä iloa, joka ilmenee ulospäin hyvin maltillisesti. Voisi myös tuntua aika irvokkaalta rukoilla elämänsä suurimmassa hädässä ikonin edessä, jossa Kristus nauraa tai hymyilee.

Ikonityyppi, joka kuvassa on, on ”Tiennäyttäjä” koska Maria osoittaa kädellään Kristusta, joka on Tie, Totuus ja Elämä. Kreikaksi ja englanniksi tämän ikonityypin nimi on hodegetria.