Aksios

Luvun tavoitteet ja sisällöt

Oppilas tutustuu ortodoksisen kirkon hautaustoimitukseen kuuluviin asioihin sekä omaisten toimintaan itse toimituksen aikana. Lisäksi tutustutaan hautaustoimituksen hengelliseen sisältöön. Kuvataan hautaustoimitus pääpiirteissään.

Käsitteet

vainaja, saattoväki, omaiset, hyvästely, hautakivi, kateliina, otsanauha

Vinkkejä sisällön käsittelyyn

Keskustellaan, onko joku ollut lähiomaisen hautajaisissa ja kerrotaan siitä mahdollisuuksien mukaan. Voidaan myös etsiä Internetistä kuvia hautaustoimituksesta. Etsitään kuvia grobuista.

Etsitään Youtubesta Ortodoksisen kamarikuoron esittämä Saata, oi Kristus -kontakki. Keskustellaan sen jälkeen, mitä asioita veisussa tuodaan esille. Pohditaan, millainen on veisun sanoma. 

Etsitään Youtubesta Panihida skeemaigumeni Johannekselle. Tarkkaillaan, mitä asioita siinä rukoillaan vainajan puolesta. Aloitetaan kohdasta 14:25 minuuttia.

Kuvatehtävä

Tutkitaan sivun 153 kuvaa. Keskustellaan yhdessä, mikä toimituksen vaihe on kuvassa ja mistä sen voi päätellä. Tarkastellaan myös henkilön kirkollista asua, josta voi päätellä, mihin pappeuden asteeseen tämä kuuluu.

Lisätietoa opettajalle 

Ortodoksinen hautaustoimitus on rukousta vainajan kuolemattoman sielun puolesta. Palveluksen aikana toistetaan usein lyhyttä rukousta: "Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi sielu." Perinteen mukaan ortodoksisen kirkon jäsen pyritään siunaamaan hautaan jo kolmantena päivänä kuolemasta. Käytännössä hautaus toimitetaan muutaman viikon sisällä kuolemasta. Vainajan hautauspalvelus toimitetaan aina vainajan uskontokunnan mukaan. Ainoastaan ortodoksisen kirkon pappi voi toimittaa hautauspalveluksen ortodoksisen kirkon jäsenelle.

Muistopalvelus eli panihida toimitetaan 40 päivän kuluttua kuolemasta joko kirkossa tai haudalla. Panihida voidaan toimittaa vuosittain vainajan kuolinpäivänä. Vainajia muistellaan myös suuren paaston aikana toimitettavissa palveluksissa. Jokaisessa liturgiassa voidaan muistella eli rukoilla vainajan puolesta toimittamalla muistelukirja papille ja sytyttämällä tuohus vainajien muistelupöydälle.

Karjalaisessa perinteessä haudan päälle rakennettiin grobu (venäjäksi grobnitsa). Grobuja voi tavata hautausmailla vielä nykyäänkin. Varsinkin talviaikaan grobun tehtävänä oli suojella vainajaa petoeläimiltä, kun maa oli jäässä eikä ruumista voitu vielä haudata. Grobu on hirsinen, puuleikkauksin koristeltu hautamuistomerkki hautakiven tai ristin asemesta.

Kreikkalaisessa perinteessä vainajat haudataan, mutta noin kolmen vuoden kuluttua hautaamisesta luut sijoitetaan maan päälle, marmoriseen rakennelmaan, joka voi muistuttaa pienoiskirkkoa. Useimmiten haudat ovat sukuhautoja, joissa voi olla usean vainajan luut sijoitettuna samaan hautamuistomerkkiin.