Aksios

Luvun tavoitteet ja sisällöt

Luvun päätavoitteena on, että oppilas tuntee kaikki sakramentit nimeltä ja tietää miksi ne ovat olemassa.

Vinkkejä sisällön käsittelyyn

Opettaja voi piirtää taululle kuvan, jossa ehtoollinen on keskellä. Sen ympärille voi piirtää kehiä, joihin kirjoittaa eri sakramenttien nimiä – kaste, katumus, mirhavoitelu jne. Seuraavaan kehään voi kirjoittaa Raamattu, seuraavaan eri jumalanpalvelukset, uloimpaan kehään voi kirjoittaa vaikka ”Evankeliumin lukeminen”. Tässä sisimpien kehien järjestyksellä ei ole niin väliä.

Opettaja voi kysyä, toteuttavatko nämä asiat sakramentin määritelmää: ”Kirkon toimitus, jossa Pyhä Henki vaikuttaa ihmisen pelastukseksi”? Vastaus on kyllä. Siksi raja sille, mikä on sakramentti ja mikä ei ole sakramentti ei ortodoksisuudessa ole niin tarkka. Siksi kirkossa ei olla annettu tarkkaa lukumäärää sakramenteille, vaikkakin usein puhutaan seitsemästä. Koska nämä kaikki toimitukset liittyvät Kirkon elämään, voidaan toisaalta todeta, että koko kirkon elämä on sakramentti.

Sakramentteja käsiteltäessä voi kysellä oppilailta, mihin sakramentteihin he ovat osallistuneet. Ortoboxista löytyy erinomaisia tehtäviä sakramentteihin liittyen.

Katumukseen liittyen voi kannustaa oppilaita keksimään erilaisia syntejä, jotka kohdistuvat toisiin ihmisiin. Listatkaa ne taululle. Sitten oppilaita voi kannustaa miettimään, miten näitä syntejä voisi hyvittää. Oppilaat eivät välttämättä tiedä, mitä syntejä on ja mikä kaikki on syntiä. Lyhyen esimerkin himojen ja hyveiden vastakkaisuudesta saa mm. Pyhän Gregorios Siinailaisen opetuksesta:

”Päähimoja on kahdeksan. Tärkeimmät ovat vatsanpalvonta, rahanhimo ja turhamaisuus. Loput viisi, nimittäin haureus, viha, murhe, lamaannus ja ylpeys ovat noiden kolmen kylkiäisiä. Kolmen keskeisimmän himon vastapainona on kolme laaja-alaista hyvettä: itsehillintä, köyhyys ja nöyryys. Näitä seuraavat sitten puhtaus, sävyisyys, ilo, urhoollisuus, itsensä vähätteleminen ja koko muu hyveiden joukko. Eri hyveiden ja paheiden voimaa, vaikutusta ja ominaishajua ei voi oppia tuntemaan kuka tahansa sitä haluava. Hyveet oppii tuntemaan vain se, joka harjoittaa niitä teoin ja sanoin, paheet taas tulevat tutuiksi niiden valtaan joutuneille. Käytännön kokemuksen lisäksi on tarpeen tiedon ja arvostelukyvyn armolahja Pyhältä Hengeltä.” (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia, Filokalia III, s. 289. 91. Myös tsasouna.net)”

Oppilaiden kanssa voi vielä pohtia sitä, miltä tuntuu

• jännittää sitä, jääkö kiinni
• jännittää sitä minkä rangaistuksen saa
• olla riidoissa
• saada anteeksi
• saada anteeksi, kun ei yhtään ansaitsisi saada anteeksi (kun on esim. tehnyt jotain anteeksiantamattoman pahaa)
• antaa anteeksi.

Lisätietoa opettajalle

Sakramentit ovat kirkon opetuksen mukaan Jumalan armon välikappaleita. Ortodoksisen opin mukaan Jumalan on kyllä mahdollista pelastaa ihmisiä ilman sakramenttejakin, mutta ne ovat helppoja ja konkreettisia keinoja lähestyä Jumalaa. Ihminen on olento, joka on sekä henkeä että ainetta, ja siksi ajatellaan, että ihmiselle on helpompi lähestyä Jumalaa aineellisen todellisuuden kautta. Tässä yhteydessä usein muistetaan sitä, kuinka Jeesus tarinan mukaan teki sapattina tahnaa sylkäisemällä maahan. Sitten hän paransi sokean ihmisen hieromalla sylkensä ja maan tomun sekoitusta tämän silmiin.

Kaikkien sakramenttien katsotaan perustuvan Raamattuun, vaikkakin osaa niistä, kuten esimerkiksi katumusta, ei harjoitettu edes apostolien aikana. Käsitteenä sakramentit ovat kehittyneet hiljalleen. Osan sakramenteista Jeesus asetti itse, osa oli apostolien käytäntöä ja osa tuli myöhemmin kirkon elämässä. Myös tässä viimeisessä tapauksessa ajatellaan sakramenttien perustuvan Raamattuun. Lännessä puhutaan usein seitsemästä sakramenteista, mutta idässä käytetään yleisemmin sanaa mysteerio, eikä sakramentteja välttämättä lasketa.

Kirkon mukaan kaikkien sakramenttien toimittaja on Jumalan Poika – Jeesus Kristus. Piispa tai pappi vain välittää armon ja tekee konkreettiset toimet sakramentin toimittamiseksi, kuten voitelee sairastavan. Sanotaan, että Pyhän Hengen kautta ihminen liittyy Kristukseen ja tämä johdattaa ihmisen Isä Jumalan tuntemiseen. Näin Pyhä Kolminaisuus kaikissa persoonissaan on aina läsnä kaikissa sakramenteissa.

Sakramentteihin osallistumisella on useita tarkoituksia:

1. Ihminen lähestyy Jumalaa -- sakramenttien ja niistä osallistumisen kautta ihminen voi tulla tuntemaan Jumalan.
2. Ihminen vastaanottaa syntien anteeksiannon sakramenttien välityksellä. Käytännössä kaikkiin sakramentteihin liittyy ajatus syntien anteeksiannosta. Sakramentteihin osallistuminen on osallistumista jumalalliseen elämään, sillä Pyhä Henki vaikuttaa sakramenteissa.
3. Ihminen yhdistyy kirkkoon ja tulee kirkon jäseneksi. Kaikki sakramentit tähtäävät ehtoolliseen, itse sakramenttien sakramenttiin. Kaikki valmistavat ehtoolliseen tai mahdollistavat sen toimittamisen (kuten pappeus)
4. Ihminen tervehtyy hengellisesti, ja joskus myös ruumiillisesti. Hengellinen terveys on sitä, että ihminen elää Jumalan tahdon mukaisesti.
5. Sakramentit mahdollistavat Kirkon olemassaolon maan päällä antamalla sille rakenteen ja järjestäytyneen tavan toimia.

Sakramentit kaikki edellyttävät sitä, että ihminen itse haluaa osallistua niihin oikeista syistä. Jos ihminen lähestyy mitä tahansa sakramenteista vaikkapa saadakseen hyväksyntää ihmisiltä tai toivoen saavansa itselle maallista menestystä, eivät sakramentit ainoastaan jätä vaikuttamatta ihmisen pelastukseen edullisesti, vaan osoittautuvat haitalliseksi pelastukselle. Sakramentteja tulisi siis lähestyä syvän kunnioituksen ja jumalanpelon vallassa.

Katumuksen sakramentti syntyi silloin, kun monia ihmisiä oli luopunut uskosta vainoissa. Nämä ihmiset kuitenkin tulivat katumapäälle ja halusivat takaisin Kirkon yhteyteen. Osa heistä kuoli marttyyrikuoleman myöhemmin. Koska uskostaan luopuneita ihmisiä oli verrattain paljon, täytyi kehittää heille keino päästä takaisin Kirkon yhteyteen.

Katumus sinänsä on pitkä prosessi, joka sisältää usein kaikki seuraavat vaiheet:

• Oman pahan teon tunnistaminen
• Oman pahan teon tunnustaminen itselle, Jumalalle ja asianosasille.
• Se, ettei syytä omasta pahasta teosta ketään muuta – ei Jumalaa, ei toisia ihmisiä, eikä olosuhteita.
• Paremman toimintatavan pohtiminen – mikä olisi ollut oikein kyseisessä tilanteessa?
• Pohdinnan syventäminen – mitkä kaikki asiat minussa itsessäni vaikuttivat siihen, että ajauduin tähän syntiin? Mikä oli ensimmäinen ajatus, joka johti tielle kohti tämän synnin toteutumista?
• Seurauksien pohtiminen – mitä seurauksia tästä teosta on itselleni, hänelle keneen se kohdistui, kaikille läheisilleni ja yhteisölleni?
• Miten voin hyvittää teon sille, johon se ensisijaisesti kohdistui? (palauttaa varastetun tavaran, anteeksipyyntö, jokin hyvä teko jne.).

Lopulta on osallistuttava katumuksen sakramenttiin. Tämä toimitus koostuu seuraavista ”osista:

• valmistautuminen (rukous, omien syntien ja niiden syiden pohtiminen)
• syntien kertominen papille (nk. synnintunnustus)
• hengellinen keskustelu (ei välttämätön, tunnustuskin ja rukous riittävät joskus)
• synninpäästörukous.

Katumus jatkuu toimituksen jälkeen mielenmuutoksena eli parempana elämänä.

Tulostettavat tehtävät