9. Nisäkkäät imettävät poikasiaan

Tavoitteet:

  • Opit, mitä yhteisiä ominaisuuksia on nisäkkäillä.
  • Opit, miten nisäkkäät lisääntyvät.
  • Opit, miten nisäkkäät ovat sopeutuneet erilaisiin elinympäristöihin.
Liite
Luvun tärkeät käsitteet (pdf, 21.84 KB)

Tällä sivulla

Tutki kuvaa (s. 114)

1. Mitä poron poikanen eli vasa tekee?
Se imee maitoa ravinnokseen emon nisästä.

2. Pohdi, miksi poro on nisäkäs.
Porolla on nisät, joilla se imettää poikasiaan. Sillä on myös turkki ja neljä jalkaa, mitkä ovat nisäkkäälle tyypillisiä asioita.

3. Mitä muita nisäkkäitä tunnet?
Esimerkiksi, koira, hirvi ja jänis, ihminen.

Nisäkkäiden erilaisia raajoja (s. 115)

Tutki kuvia:

Kuinka monta raajaa on kuvien nisäkkäillä?
Kaikilla on neljä raajaa. Hylkeen raajat ovat muotoutuneet räpylöiksi ja pyrstöksi.

Mitä hyötyä kuvien eläimille on omanlaisistaan raajoista?
Hylje tarvitsee räpylöitään ja pyrstöään vedessä uimiseen. Sian sorkalla on hyvä kävellä pehmeällä alustalla. Sorkassa on kaksi osaa, jotka estävät jalkaa vajoamasta esimerkiksi mutaan. Hevosen kova ja kestävä kavio on toimiva kovavauhtisessa juoksemisessa. Apina on kädellinen ja sen raajoilla on hyvä kiivetä ja tarttua kiinni.

Myskihärkä, mendesinantilooppi ja siili (s. 116)

Katso kuvia:

Mitä yhteistä kuvissa olevilla nisäkkäillä on?
Kaikilla on neljä jalkaa ja karvapeite.

Millaisessa ympäristössä myskihärkä elää? Entä mendesinantilooppi?
Myskihärkä elää maapallon pohjoisilla, kylmillä seuduilla. Mendesinantilooppi elää kuumilla seuduilla, mm. Saharan autiomaan alueella.

Tutki myskihärän ja mendesinantiloopin karvapeitettä. Miten ne auttavat selviämään niiden elinympäristössä?
Myskihärän turkki on paksu ja pitkä. Se lämmittää eläintä, jonka tulee selvitä kovista pakkasista ja ankarista keleistä. Maahan asti roikkuva karva suojaa eläimen jalkoja kylmältä. Mendesinantiloopin karva on lyhyttä ja valkoista. Valkoinen väri heijastaa valoa eläimestä pois ja suojaa näin kuumuudelta.

Mitä erikoisia nisäkkäiden karvapeitteiden värejä tiedät?
Esimerkiksi seepran raidat, kirahvin tai pantterin pilkut, kissaeläinten raidat. Siilin karvapeitteessä on piikkejä.

Mitä hyötyä erilaisista karvapeitteistä on?
Siilin piikikäs karvapeite toimii suojana. Erilaiset turkkien värit toimivat suojaväreinä. Eläin ei näin erotu kasvillisuudesta ja se auttaa sitä piiloutumaan. Väritys tai turkin paksuus saattaa myös hämätä saalistajaa. Eläin voi turkkiaan pörhistelemällä näyttää suuremmalta ja vaikeammin saalistettavalta. Esimerkiksi koira tai kissa pörhistää turkkiaan, kun se haluaa näyttää isommalta ja vahvemmalta.

Norsu (s. 117)

Mistä lapsena ensimmäisenä opit tunnistamaan norsun?
Sen kärsästä ja suurista korvista.

Miksi norsulla on suuret korvat?
Korvien avulla norsu voi viilentää itseään. Korvissa on paljon pieniä verisuonia, joiden kautta lämpöä vapautuu ilmaan. Norsulla on myös hyvä kuulo. Se kuulee ääniä monen kilometrin päästä.

Pohdi, millaiset korvat ovat toimivimmat kylmillä alueilla eläville eläimille tai vesieläimille?
Kylmillä alueilla eläimillä on pienet korvat, jottei lämpö karkaa korvien kautta kehosta pois. Monilla vesieläimillä ei ole varsinaisia korvanlehtiä, vaan tilalla on vain pienet korva-aukot, sillä isot korvat haittaavat vedessä liikkumista.

Karhu ja kenguru (s. 118)

Karhu ja kenguru ovat hyvin erilaisia eläimiä. Mitä yhteistä kuvissa kuitenkin näet?
Kummallakin on kuvissa poikaset ja emot huolehtivat poikasistaan. Karhun poikaset ovat emonsa suojissa ja kenguru kantaa poikastaan mahapussissaan.

Miten nisäkkäät lisääntyvät?
Uros ja naaras parittelevat. Poikanen kehittyy emon kohdussa. Poikasen synnyttyä emo huolehtii siitä, kunnes se selviää itsenäisesti ravinnon hankkimisesta.

Kuinka monta poikasta karhu ja kenguru keskimäärin saavat? Miksi?
Ne saavat vain muutaman poikasen kerrallaan. Nisäkkään poikanen on hyvin avuton synnyttyään, eikä se selviä ilman emon huolenpitoa. Nisäkkäät synnyttävät poikasia sen verran mistä pystyvät huolehtimaan.

Mitä nisäkkäiden poikaset syövät?
Ne syövät emon nisistä maitoa. Maidossa on aluksi kaikki niiden tarvitsema ravinto. Myöhemmin emo opettaa ne syömään muuta ravintoa, joka on kyseiselle lajille tyypillistä. Esimerkiksi karhu opettaa poikasiaan syömään muurahaisia, hyönteisiä, kasvinosia, marjoja ja haaskoja.

Merileijona ja sinivalas (s. 119)

Miten kuvien nisäkkäät hengittävät?
Merileijona käy välillä veden pinnassa hengittämässä. Se hengittää sieraimiensa kautta. Sinivalas ottaa happea selässä olevan aukon kautta. Merileijonalla ja sinivalaalla happea riittää pitkäksi ajaksi kerrallaan ja happea tarvitsee hakea pinnasta vain harvoin.

Miten merileijonasta ja sinivalaasta näkee, että ne ovat vesinisäkkäitä?
Niiden raajat ovat evämäiset ja ne ovat virtaviivaisen mallisia. Niillä ei ole karvapeitettä, jolloin niiden on helpompi uida vedessä.

Kissa ja susi (s. 120)

Millaisissa maailman kolkissa tiedät nisäkkäitä elävän?
Nisäkkäitä on kaikkialla; vuoristoissa, metsissä, aavikoilla, ilmassa, merissä ja jäätiköillä.

Mitkä ominaisuudet auttavat nisäkkäitä elämään niin monenlaisissa paikoissa?
Niillä on tarkkoja aisteja, joiden avulla ne osaavat toimia ympäristössään. Jokaisessa elinpaikassa tarvitaan erilaisia aisteja, jotka ovat siellä eläville eläimille kehittyneet tärkeimmiksi. Useimmille nisäkkäille on muodostunut yksi tai kaksi muita aisteja vahvemmaksi aistiksi.

Mitkä aistit ovat kissalle tärkeimmät aistit?
Kissalla on hyvä näkö- ja kuuloaisti. Kissa näkee myös pimeässä ja myös kuuloaistista on pimeässä suuri hyöty.

Miksi susi merkitsee elinaluettaan virtsaamalla?
Suden yksi vahva aisti on hajuaisti. Virtsaamalla se viestii toiselle sudelle oman elinalueensa. Hajujen avulla susi löytää itselleen myös puolison.

Mikä muu aisti on sudelle tärkeä?
Kuuloaistin avulla se havaitsee vihollisen tai saaliin jo kaukaa. Kuuloaistia hyödyntämällä susi voi viestittää toisille yksilöille asioita pitkänkin matkan päähän.

Tutki kuvaa

1. Mitä poron poikanen eli vasa tekee?
Se imee maitoa ravinnokseen emon nisästä.

2. Pohdi, miksi poro on nisäkäs.
Porolla on nisät, joilla se imettää poikasiaan. Sillä on myös turkki ja neljä jalkaa, mitkä ovat nisäkkäälle tyypillisiä tunnusmerkkejä.

3. Mitä muita nisäkkäitä tunnet?
Oppilaan oma vastaus. Esimerkiksi koira, hirvi ja jänis ja ihminen.

Nisäkkäistä lähes kaikki ovat neliraajaisia

4. Tutki kuvia ja kuvatekstejä. Miten nisäkkäiden erilaiset raajat helpottavat niiden elämää?
Raajat ovat kehittyneet elinympäristöön sopivaksi. Esimerkiksi hylkeellä räpylät helpottavat uimista. Sorkkaeläinten sorkat sopivat pehmeässä maastossa kulkemiseen. Hevosen kaviot ovat vahvat ja ne kestävät hyvin sen painon. Apinoilla ja ihmisillä on näppärät sormet, jotka ovat avuksi esimerkiksi ravinnonhankinnassa ja jälkeläisten hoivaamisessa.

Karvapeite suojaa ja auttaa nisäkkäitä puolustautumaan

5. Mitä hyötyä nisäkkäille on karvapeitteestä?
Karvat suojaavat kylmyydeltä sekä kuumuudelta. Karvat voivat myös suojata eläintä, jolla on suojaväri tai siiliä, jonka karvat ovat muodostuneet piikeiksi.

6. Mitä yhteistä on kaikilla nisäkkäillä?
Nisäkkäät ovat tasalämpöisiä. Niillä on karvat ja neljä raajaa.

Nisäkkäiden korvien koko vaihtelee

7. Mihin nisäkkäät käyttävät korvalehtiään?
Esimerkiksi norsut viilentävät ruumistaan suurilla korvalehdillään. Kylmässä ilmastossa nisäkkäillä on pienet korvalehdet, jotta ruumiinlämpöä ei karkaisi ilmaan. Monet nisäkkäät keräävät korvalehdillä ääniaaltoja, eli ne auttavat kuulemaan tarkasti.

8. Miten nisäkkäiden korvista näkyy niiden elinympäristö?
Kuumassa elävillä nisäkkäillä suuret korvalehdet, joiden avulla ne viilentävät itseään.
Kylmässä elävillä on pienet korvalehdet, jotta lämpöä ei haihtuisi hukkaan. Vedessä elävillä nisäkkäillä on pienet korvalehdet tai vain korva-aukot, koska isot korvalehdet haittaisivat vedessä liikkumista.

Nisäkäs huolehtii poikasistaan pitkään

9. Pohdi, miksi nisäkäs synnyttää vain muutaman poikasen.
Nisäkkäät huolehtivat poikaisistaan pitkään. Ison poikasmäärän hoitaminen olisi liian vaativaa.

10. Millä tavalla nisäkäs huolehtii poikasestaan sen syntymän jälkeen?
Naaras imettää poikasta syntymän jälkeen. Monet nisäkkäät opettavat poikaset etsimään ravintoa.

Osa nisäkkäistä on sopeutunut elämään vedessä

11. Miten vesinisäkkäiden ruumis on sopeutunut vedessä elämiseen?
Ne ovat virtaviivaisen muotoisia ja niiden raajat ovat evämäisiä. Niillä on lyhytkarvainen turkki tai ei ollenkaan karvoitusta. Niiden veri ja lihakset pystyvät säilömään happea, mistä on hyötyä, kun ne ovat veden alla. Niiden sydän lyö hitaammin kuin muilla nisäkkäillä, sillä sekin kuluttaa vähemmän happea.

Nisäkkäillä on kehittyneet aistit ja aivot

12. Millaisissa paikoissa elää nisäkkäitä? Miten se on mahdollista?
Nisäkkäitä elää monenlaisissa paikoissa: ilmassa, maan alla käytävissä, luolissa, merissä, vuoristoissa, sademetsissä, autiomaissa ja jäätiköillä. Ne ovat sopeutuneet juuri siihen ympäristöön, jossa elävät.

13. Mitä tärkeitä aisteja nisäkkäillä on?
Nisäkkäiden tärkeimmät aistit ovat kuuloaisti ja hajuaisti.

Millainen on nisäkkään elämänkaari?

Yleisiä ohjeita:

  • Tämän tehtävän keskeinen tavoite on oppia tiedonhakua monista erilaisista lähteistä. Hyviä tietolähteitä ovat perinteiset isot eläinkirjat.
  • Tehtävän haastavuutta voi tarvittaessa helpottaa vähentämällä tai vaihtamalla kysymyksiä tai helpottamalla tehtävää muuten.
  • Tehtävät voi myös jakaa eri ryhmille.

2. Alla on laaja esimerkkivastaus mäyrästä:

1. Syntymä

  • Pennut syntyvät maalis–huhtikuussa mäyrän pesään. Pesäluolassa on laajat käytäväverkostot ja kammioita, jotka mäyrä vuoraa pehmusteilla: saniaisilla, sammaleilla ja kuivilla heinillä. Synnytys tapahtuu pesän kammiossa.
  • Vastasyntyneet poikaset ovat noin 120 millimetriä pitkiä ja painavat noin 90 grammaa. Poikasen iho on vaaleanpunainen ja sitä peittää vaaleanharmaa ja silkkinen turkki. Poikaset ovat aluksi täysin avuttomia ja sokeita. Kuukauden kuluttua syntymästä poikasten silmät aukeavat. Parin kuukauden ikäisinä niiden pentukarva vaihtuu ja raidat tulevat esille. Poikaset alkavat väritykseltään muistuttaa aikuista mäyrää.
  • Mäyrä synnyttää vain yhden poikueen vuodessa.
  • Emo imettää poikasiaan pesäkammion suojissa 3-6 kuukautta. Parin kuukauden ikäisinä poikaset siirtyvät kurkkimaan maailmaa luolan suulta, leikkimään sen edustalle ja seurailemaan emoaan metsäretkille. Mäyrät liikkuvat öisin ja nukkuvat päivällä. Ne opettelevat vähitellen syömään mäyrien ruokaa eli kastematoja ja muita selkärangattomia sekä viljaa, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, joskus lehtiäkin. Tavallisesti poikaset viettävät ensimmäisen talvensa emon kanssa, toisinaan pitempäänkin.

2. Sukukypsyys eli lisääntymisen alkaminen

  • Mäyränaaras on sukukypsä yleensä 12–15 kuukauden iässä. Mäyräemo on raskaana noin 50 päivää. Koiras on valmis lisääntymään yleensä 9–18 kuukauden ikäisenä.
  • Mäyrät parittelevat viidestätoista minuutista jopa tuntiin. Mäyräkoiras parittelee aina saman naaraan kanssa, mutta naaraiden on tiedetty parittelevan useiden koiraiden kanssa.
  • Mäyrät merkitsevät hajuviesteillä elinalueensa eli reviirinsä. Jos toinen koiras yrittää tulla toisen reviirille, syntyy tappeluita erityisesti mäyrien kiima-aikana. Tappeluissa mäyrät purevat toisiaan niskaan ja takapuoleen. Tapellessa ne kirkuvat, murisevat ja haukkuvat.

3. Lisääntymiskyvyn päättyminen vanhana

  • Mäyrät lisääntyvät koko elinikänsä.
  • Vanha mäyrä liikkuu lyhyitä matkoja ja viettää pesässä pidempiä aikoja.

4. Kuolema

  • Poikasista yli puolet kuolee ensimmäisen elinvuotensa aikana. Mäyrä elää yleensä noin 5–6 -vuotiaaksi, mutta kaikkein sitkeimmät sankarit voivat elää kymmenvuotiaiksi, jopa ylikin.
  • Jos mäyrä kuolee pesäänsä, sen lajitoverit sulkevat sen pesäkammioon viimeiseen uneen. Joskus mäyrät raahaavat kuolleen yksilön pesästä ulos ja hautaavat sen.
  • Mäyrät kuolevat joskus reviiritappeluissa tai koirien kanssa tapellessa tulleisiin vammoihin.
  • Mäyrän luonnollisia vihollisia ovat sudet, ilvekset ja karhut.
  • Joskus mäyriä kuolee liikenneonnettomuuksissa ja niitä myös metsästetään.
  • Mäyrien tyypillisin tauti on mäyrätuberkuloosi, johon mäyrä voi kuolla.
  • Tietoa yleisimmästä kuolinsyystä on vaikeata löytää.

3. Laadi tapahtumista elämänkaari.

1. Syntymä ja pentuvaihe

  • Syntyy yleensä keväällä, poistuu pesästä ensimmäisiä kertoa 2 kk ikäisenä, voi asua emon kanssa vuoden.

2. Elämää aikuisena

  • Elää luolastossa, liikkuu öisin ja nukkuu päivisin, syö eläin- ja kasviravintoa.
  • Lisääntyy kerran vuodessa.
  • Puolustaa reviiriään tappeluissa.

3. Kuolema

  • Kuolee noin 6 vuoden ikäisenä vanhuuteen, saamiinsa vammoihin tai joutuu saaliksi.
  • Lajitoverit voivat haudata sen.

5. Arvioi lopuksi elämänkaarityösi oheisen taulukon avulla. Merkitse jokaiselta riviltä vaihtoehto, joka kuvastaa työtäsi parhaiten. Mihin sait eniten merkintöjä?

Liite
Tulostettava taulukko (pdf, 20.45 KB)

1. Tutki neljää nisäkästä.

a) Mitä yhteisiä rakenteita niillä on?
neljä raajaa, karvainen iho, häntä/pyrstö, silmäpari ja sierainaukot

b) Mitä eroja niillä on?
Ruumiin rakenne ja erilaiset liikkumistavat; kenguru loikkii, sinivalas ui, poro juoksee, kotikissa kiipeilee. Myös turkin väri ja karvojen määrä eroavat.

c) Millaisissa ympäristöissä kukin laji elää?
kenguru tasangoilla, sinivalas valtameressä, poro havumetsässä ja tundralla, kotikissa ihmisen kanssa mutta myös havu- ja lehtimetsässä

d) Miten nisäkkäiden rakenteista näkyy, millaisissa elinympäristöissä ne elävät?
Kenguruilla on voimakkaat takajalat, joiden avulla ne pakenevat nopeasti. Häntä tasapainottaa kengurun hyppimistä. Lyhyillä eturaajoilla kengurut etsivät lehtiä, ruohoja sekä juuria ravinnoksi.
Sinivalaan evät ja pyrstö helpottavat valaat uimista) Valaan sukkulamainen muoto vähentää kitkaa nopeuttaen uimista) Valaiden ihokarvat ovat hyvin harvat, jolloin uiminen on helpompaa) Hengitysaukon sijainti selässä helpottaa kaasujen vaihtoa, koko eläimen ei tarvitse nousta veden päälle.
Porolla on pitkät jalat, joilla sen on helppo kulkea ja tarvittaessa paeta nopeasti. Poron nelivarpainen sorkka helpottaa kulkua lumessa ja soilla)
Kissat ovat hyvin ketteriä liikkeissään. Kynnet auttavat kiipeilyssä. Kissojen silmät ovat sopeutuneet liikkeentunnistamiseen, mikä auttaa niitä saalistuksessa)

Nettitehtävä

Etsi netistä tietoa eksoottisista nisäkäslajeista.

a) Mikä on maailman suurin nisäkäs?
sinivalas

b) Mikä on maailman pienin nisäkäs?
kimalaislepakko

c) Mikä on maailman vaarallisin nisäkäs?
Tämä riippuu siitä, miltä kannalta asiaa tarkastelee.

d) Mikä on pimeässä elävä nisäkäs?
maamyyrä

e) Mikä on kylmässä elävä nisäkäs?
jääkarhu

f) Mikä on maailman harvinaisin nisäkäs?
esimerkiksi amurinleopardi, Borneon oranki

Pohdintaa:

– Kriteerien pohtiminen on vähintään yhtä tärkeää kuin “oikea” vastaus. Tärkeää on huomata, että vastaus vaihtelee, jos kriteereitä vaihdetaan. Saman lajin yksilöt voivat painaa vähemmän tai enemmän kuten suuret ja pienet ihmisetkin.

a) Sinivalas, mutta sietää pohtia myös menneitä dinosauruksia, jättiläislaiskiaisia yms. eläimiä.

b) Kimalaislepakko, etruskipäästäinen ja siankuonolepakko painavat kaikki vain muutaman gramman.

c) Hyttynen, tsetsekärpänen ja ihminen ovat tappavuudeltaan omaa luokkaansa) Tästä kysymyksestä saa todella mielenkiintoisia keskusteluja, kun ensin määritellään mitä tarkoitetaan vaarallisella)

d) Yöeläimiä on paljon: pöllöt, lepakot. Valtameren pinnan alla yli 90% ajastaan sukeltelee norsun kokoinen nokkavalas syvemmälle kuin mikään muu nisäkäs. Kontiainen eli maamyyrä elää suurimmaksi osaksi maan alla käytävissä, joiden suulle se lapioi käpälillään multakasan. Se saalistaa pimeissä käytävissä ja sillä on hyvin pienet tihrusilmät.

e) Ihmisen sydän pysähtyy alle 30C:ssa, mutta horrostava lepakko selviää -60C:ssa) Arktiset nisäkkäät naali ja jääkarhu selviävät mainiosti talvesta turkkinsa avulla) Kastunut turkki ei yleensä lämmitä, vaan silloin ihonalainen rasvakerros estää paleltumisen. Merisaukko on vedessä elävä nisäkäs, jonka turkki eristää kylmyyttä. Mutta sitä on hoidettava koko ajan, ettei vesi pääse tunkeutumaan turkin sisään. Poikasten turkissa on niin paljon ilmaa, etteivät ne pysty sukeltamaan.

f) Hainanin gibboneita on vain muutamia jäljellä ja zairenleveähuulisarvikuonoja on enää 2 yksilöä.
Harvinaisuudesta puhuttaessa pitää ottaa huomioon, että muutama yksilö ei ole riittävästi lajin säilyttämiseksi, koska silloin nopeasti kaikki jälkeläiset ovat lähisukulaisia keskenään ja joka tapauksessa suurin osa lajin geeneistä on jo kadonnut.