Tunnejana: Je ne suis pas… suis un peu… suis… suis très…
Luokan käytävälle kuvitellaan tunnejana, jossa toinen pää on vahva tunne ja toinen pää sellainen, että tunnetta ei ole ollenkaan. Opettaja tai joku oppilaista sanoo adjektiiveja luokan edessä ja oppilaat sijoittuvat janalla siihen kohtaan, mikä kuvaa heidän sen hetkistä olotilaansa. Joka tunteesta yksi oppilas saa lopuksi aina sanallistaa tunteensa, kun opettaja tai toinen oppilas kysyy ”Comment tu te sens ?”