XIX Duobus litigantibus tertius gaudet

Exercitium A

1

Verum.

2

Falsum.  Iratus erat, quia boves (contumaciter se gerebant et) recta via procedere nolebant.

3

Verum.

4

Falsum. Primum cum agricola, deinde cum lupo egit.

5

Verum.

6

Falsum. Nocte vulpes (non agricolam, sed) lupum ad puteum altum duxit.

7

Verum.

8

Falsum. Vulpes in una urna in fundum putei descenderat. Ea suadente lupus in altera urna eo descendit. 

9

Falsum. (Non vulpes, sed) lupus in puteo relictus est.

10

Falsum. Lupus bestiam stultam / nequaquam sapientem se praebuit.

 

Aliae fabulae

I Rana corpus inflans

1

Sammakko ja sen pikku poika. Sammakkoa vaivaa yletön pätemisen tarve, jota pojan kunnianhimoinen asenne on omiaan kiihottamaan.

2

Poikansa yllytyksestä sammakko puhaltaa kolme kertaa itsensä ilmaa täyteen tullakseen härän kokoiseksi.

3

Kolmannesta ja rajuimmasta voimanponnistuksesta on seurauksena, että sammakko halkeaa ja saa elämälleen surkean lopun.  

 

II Asinus pelle leonis indutus

1

Aasi ja kettu. Aasi yliarvioi kykynsä pettää muita eläimiä, kettu on varovainen ja viekas.

2

Aasi uskoo leijonan taljaan pukeutumalla pystyvänsä pelottelemaan muita eläimiä, mutta kettu tunnistaa aasin äänestä, vetäisee leijonan taljan pois ja siten paljastaa juonen.

3

Muut eläimet antavat aasille selkään osoittaen siten, ettei kenelläkään ole syytä kuvitella liikoja itsestään.

 

III  Vulpes corvo caseum eripiens

1

Korppi ja kettu. Korppi on herkkusuu ja altis imartelulle, kettu hallitsee viekkaudessaan imartelemisen taidon.

2

Korppi nappaa juustopalan suuhunsa ja lentää puuhun syömään sitä. Kettu kehuu korpin siipien hohtoa ja muutenkin sen viehkeää olemusta. Viittaamalla mahdollisuuteen, että korpilla olisi vähintään yhtä kaunis ääni, kettu houkuttelee sen laulamaan.

3

Korpin avatessa suunsa juusto putoaa maahan, jolloin kettu heti sieppaa sen ja syö suuhunsa.

 

IV  Lupus et agnus sitim expellentes

1

Susi ja karitsa. Susi on häikäilemätön ja totuudesta piittaamaton vainooja, karitsa pyrkii ilmiselviin tosiasioihin viittaamalla epätoivoisesti puolustautumaan suden syytöksiä vastaan.

2

Susi ja karitsa tulevat samalle purolle sammuttamaan janoaan. Suden syyttäessä karitsaa juomaveden likaamisesta tämä huomauttaa, ettei vesi virtaa karitsan luota sinne missä susi seisoo, vaan päinvastoin suden luota sinne missä karitsa seisoo. Susi pitää tällaista todistelua joutavana ja väittää karitsan puoli vuotta aiemmin parjanneen sutta. Tähän karitsa toteaa, ettei hän ennen syntymäänsä ole voinut ketään parjata. ”Syyllisyydestään” hän ei silti vapaudu, sillä parjaaja on suden mukaan ollut sitten hänen isänsä.

3

Susi tappaa karitsan ja syö sen suuhunsa.