XX Orpheus et Eurydice

Exercitium A

Orfeus, Apollonin ja Kalliope-runottaren poika, oli kaikkein kuuluisin runonlaulaja. Niin suuri oli hänen laulutaitonsa, että hän lumosi kaikki elolliset olennot. Jopa villipedotkin kuuntelivat mielellään hänen lauluaan.

Orfeuksen rakastettu oli Eurydike-niminen neitonen. Kun Orfeus halusi mennä hänen kanssaan naimisiin, hän kutsui juhlaan Hymenaioksen, häiden jumalan. Tämä kyllä tuli, mutta toi mukanaan hyvin onnettoman enteen: hääsoihtu ei ottanut syttyäkseen, vaan rätisi ja syyti ilmaan savua, joka sai kyyneleet nousemaan silmiin.

Eikä tämä avioliitto kestänyt kauan. Sen loppu oli ennettäkin kolkompi. Vähän häiden jälken näet Eurydike kuljeskellessaan niityllä sattui astumaan ruohikossa piileskelevän kyykäärmeen päälle. Tämä aiheutti myrkyllään hänelle ennenaikaisen kuoleman. Hermes, jumalien sanansaattaja, johdatti Eurydiken alas manalaan.

Orfeus, jolta näin julmasti oli riistetty vaimo, joutui syvän surun valtaan. Yötä päivää hän lauloi Eurydikestä keventääkseen siten suruaan. Vihdoin, surtuaan jo kylliksi, hän päätti laskeutua manalaan. Päästyään Styksin synkkien aaltojen yli hän saapui varjojen valtakuntaan. Siellä hän kääntyi kuningas Haadeksen ja kuningatar Persefonen puoleen. Hän näet toivoi voivansa taivuttaa heidät lähettämään Eurydiken takaisin ihmisten ilmoille. Niinpä hän laulaen ja lyyraa soittaen puhui näin.

Exercitium B

Manalan hallitsijaparin ei pitänyt luulla, että Orfeus oli tullut vainajien valtakuntaan salakavalin aikein. Matkan syynä oli puoliso, joka käärmeenpureman johdosta oli menettänyt henkensä. Hän oli turhaan yrittänyt alistua puolison kuolemaan: voiton oli vienyt rakkauden jumala, joka varmaan tunnettiin manalassakin – olihan tarinan mukaan rakkaus aikoinaan vienyt myös manalan hallitsijaparin yhteen. Kaikille ihmisille muutto manalaan, viimeiseen kotiin, oli vain ajan kysymys: aikanaan myös Eurydike päätyisi sinne. Vielä ei Orfeus kuitenkaan ollut valmis luopumaan puolisostaan, vaan rukoili, että tämä palautettaisiin hänelle. Jos vastaus olisi kielteinen, ei hänkään enää palaisi maan päälle, vaan Haades ja Persefone saisivat riemuita kahden ihmisen kuolemasta.

Exercitium C

1

Koko manalan väki kuunteli laulua tyrmistyksestä hiljentyneenä. Vainajien häilyvät henget itkivät. Jopa kostottarienkin poskien kerrotaan kostuneen kyynelistä.

2

Orfeuksen pitäisi itse kulkea edellä eikä hän saisi kääntää katsettaan taakse Eurydikeen.

3

Hänen haavansa ei ollut vielä parantunut.

4

Vastoin Persefonelle antamaansa lupausta puolisoaan ikävöivä Orfeus ei malttanut olla katsomatta taakseen. Tällöin Eurydike ojentaen käsiään häntä kohti lausui hiljaa: “Jää hyvästi!” ja haihtui kuin savu pois puolisonsa näkyvistä.

5

Manalan lautturi Kharon ei suostunut päästämään häntä sinne uudellen.

6

Hän ei löytänyt elävien ilmoilla enää mitään lohtua.

 

Exercitium D

1

a)

putaveritis akt. konj. perf. mon. 2. p.
 

b)

gaudebitis akt. I fut. mon. 2. p
 

c)

amittes akt. I fut. yks. 2. p.
 

d)

susceperunt akt. ind. perf. mon. 3. p.

2

a)

flagrans, intendens
 

b)

respexeris, yks. 2. p.
 

c)

me … descendisse inf. perf., hunc deum … esse inf. prees.

3

a)

facerem konj. imperf. yks. 1. p. Finaalisen ut-lauseen predikaatti. (Hallitseva verbi descendisse edustaa mennyttä aikaa.)
 

b)

reddatis konj. prees. mon. 2. p. Alisteisen tahtomuslauseen predikaatti. (Hallitseva verbi oro edustaa nykyaikaa.)
 

c)

potuisset konj. pluskvamperf. yks. 3. p. Konjunktiolla si alkavan, menneisyyteen viittaavan irreaalisen ehtolauseen predikaatti.

4

  

Cum inversum -lause.

5

  

Orpheo canente on ablativus absolutus. ‘Orfeuksen laulaessa’

 

Exercitium E

Esim.:
Laulun mahti ja kuvitelmat tuonpuoleisesta maailmasta sekä ihmisen yltäminen lähes yli-inhimillisiin saavutuksiin, jotka yksi ainoa inhimillinen erehdys saa kuitenkin raukeamaan tyhjiin.