Hopeasepän pajasta

Aava-sarjan kulhojen lähtökohta oli löytää uusia tapoja hopea-esineiden sarjatuotantoon. Vaikka nykyisin teollisuudessa käytetäänkin paljon koneita, ovat hopeaesineiden läpimenoajat pitkiä ja vaativat paljon käsityötä. Se nostaa kuluttajahintoja, ja uusien mallien tuominen markkinoille on kallis ja raskas prosessi.

Laserleikkaus on uusista menetelmistä mielestäni hyvin lupaava tekniikka, ja minua kiinnosti kokeilla sen mahdollisuuksia. Sillä pystytään lyhentämään liki kolmen kuukauden valmistusaika parhaassa tapauksessa jopa pariin päivään. Myös prototyyppien ja mallikappaleiden tekeminen helpottuu.

Ryhdyin Aava-sarjassa tutkimaan laserleikattua muotoa. Itse muodon lähtökohtana oli suomalainen mielenmaisema: hiljaisuus, rauhallisuus, kallio ja vesi. Näistä elementeistä koostuvat sarjan kolme kulhoa, Laine, Kare ja Kallio. Kulhot osallistuvat omalta osaltaan myös keskusteluun hopeaesineen funktiosta. Onko hopeaesineen enää nykymaailmassa pakko olla vain ja ainoastaan käytettävä, vai onko sillä jotain muuta arvoa? Aava-sarjan kulhot ovatkin eräänlaisia käyttöveistoksia. Ne toimivat myös kulhoina, mutta niiden arvo ei muodostu vain niiden käyttöfunktiosta.

Yhdeksi vahvaksi komponentiksi nousi yllättäen lasertekniikan ja mielenmaiseman lisäksi myös pakkausmuotoilu, josta kulhot saivat taitteensa ja idean kasattavuudesta. Näiden tekijöiden yhdistymisestä syntyi Aava-hopeaesinesarja – yksi vastaus siihen, mitä sarjatuotettu nykyhopea voisi olla.

Vaikka tuotesarjan syntyprosessi oli vaiheikas, ei sen toteutus ollut teknisesti kovinkaan vaativa. Piirsin ja mallinsin kaavat CAD-ohjelmistolla, leikkasin hopealevyn laserleikkurilla ja uursin samalla taitekohdat. Tasohioin ja -kiillotin leikatut kappaleet koneellisesti. Seuraavaksi taivutin käsin kappaleet muotoon uurrettuja taitekohtia mukaillen, laseroin kiinnityskohdat ja pinnoitin kappaleet.