Heta Anderson: Banana Split – astia pähkinöille

Heta Andesonin hopeateos Banana split.

Työn lähtökohtana oli irtiotto omasta ”normityylistä”. Minusta tuntui että olin jumiutunut, mikään ei tuntunut kiinnostavat saati inspiroivan. Halusin irrotella ja tehdä jotain hauskaa hopeasta.

Tauolla syömäni banaanin kuori oli jäänyt pöydälle, ja sitä tuijotellessani mieleeni juolahti, että puolikas banaanin kuori olisi mitä mainion astia, sinnehän saisi vaikka pähkinöitä. Totesin että olisi aivan hullua tehdä banaanin kuori hopeasta. Tovin mietittyäni idea tuntui edelleen ihan hullulta, mutta pakko se vaan oli tehdä.

Sahasin banaanin muotoiset hopealevyn aihiot piirtämäni sabloonan mukaan. Työstä oli tulossa parikuorinen, eli kuoren sisäpuoli on yhdestä levystä ja ulkopuoli on toisesta. Taoin molempia osia samaan aikaan, jotta pystyin sovittamaan ne sisäkkäin, sain kuoreen tarpeeksi seinämävahvuutta ja tyhjiötilan kahden kuoren välille.

Sisäpuoli mukaili itse hedelmän muotoa ja ulkopuoli sen kuoren muotoa, eli ulkopuoleen tuli viisteet, jotka antavat banaanille kuorelle ominaisen ulkomuodon. Supistusta ja venytystä jatkoin, kunnes sain haluamani muodon aikaiseksi ja reunat olivat suhteellisen tasaiset. Loput reunoista tasoitin metallisaksilla ja viilaamalla.

Yhdistääkseni osat sahasin uuteen levyyn banaanin kokoisen, pitkulaisen aukon. Levy muodostaa halkaistun kuoren seinämävahvuuden ja liittää molemmat puoliskot yhteen.

Sisäosan juotin lähelle sahattua seinää; kohdistuksen ohjureina käytin pieniä krappanoita, joita tein kaivertimen avulla. Krappanoita käyttämällä sain varmistettua, että sisäosa on kohdallaan sahatun aukon reunojen kanssa.

Banaanin kuoren sisäpuolelle jäävän juotossauman siistin letkuporan terillä ja kumilaikoilla. Sen jälkeen kohdistin ulkokuoren tarkasti, jotta sain seinämävahvuudesta mahdollisimman tasaisen. Krappanat pitivät ulkokuorenkin paikoillaan.

Juotos tuli saada täysin tiiviiksi, jotta saumaan ei jäisi lainkaan reikiä, muuten sitruunahappo menisi sisään. Kappaleestahan oli tulossa ontto, ja uudelleen juottaminen olisi haastavaa jos sisälle menisi nestettä. Silloin tulisi lämmittää neste ensin pois varovasti, muuten sisälle muodostuisi höyryä joka voisi räjäyttää koko kappaleen auki, kun se ei pääsisi pienestä reiästä tarpeeksi nopeasti ulos.

Juotosten jälkeen siistin saumat, loppuviilasin ja hioin pinnat. Mattasin pinnat karhunkielellä, ja kulmat ja viisteiden korkeimmat kohdat kiillotin kiillotusterällä korostamaan banaanin kuoren muotoa.

Humoristista työtä oli ilo tehdä.