Martti Vaha: Soidin
Työn ajatus lähti liikkeelle istuskellessani iltahämyssä puutarhassa. Mustarastas pyrähti paikalle tapailemaan pensaan alla ateriaa etsivää naarasta. Koiras jarrutti lennostaan nostaen pyrstönsä viuhkaksi pystyyn ja katsoa tapitti pää kallellaan minua hetken. Se totesi kai tyypin turhaksi ja pomppi pensaan alle naaraan seuraan.
Kuva lennon lopusta syöpyi pääkoppaani ja alkoi elää omaa elämäänsä: pyrstö muuttui kuunsirpin muotoiseksi kaareksi, sulat sulautuivat yhteen, jalat alapään piikiksi. Siipien viime isku jähmettyi ala-asentoon. Vartalo astiana vääntyi kärjellään seisovaksi kartioksi ja nokka muotoutui kaatimen nokaksi. Jotta työssä olisi lintumaista keveyttä, asettui se seisomaan ”siipien” kärkien ja piikiksi muuttuneiden jalkojen muodostamalle ”kolmijalalle”.
Astioita työhön tein kaksi, vartalon, jota voi käyttää kaatimena tai maljana, ja pyrstön, jonka jätin avoimeksi, kukkien asetteluun sopivaksi. Sitten pitikin vain päättää työn koko ja leikata hopealevystä palat ”pyrstölle” ja ”vartalolle”. Siivet ja pyrstöhän ovat selkeitä vastakaartuvia muotoja, siis suoraan ”Heikin tekniikalla” helposti tehtäviä. [Katso kirjan sivu 49]
Vartalon aihiota varten leikkasin ensin paperista malleja, jotta sain siivet asettumaan haluamaani asentoon ja levynpalasta oikean muotoisen. Hopealevyn mitoituksen ja leikkuun jälkeen aloitin palojen muotoilun. Ensimmäiseksi käänsin vartalo-osan ”suppilon” reunat yhteen ja juotin sauman. Seuraavana oli vuorossa happokylpy suojaukseen käytetyn juotosbooraksin sekä hapettumien poistamiseksi. Sitten kratsiharjaus ja sauman siistiminen viilalla sekä sauman vasarointi silotusvasaralla sarvialasimen päällä. Siitä etenin varsinaiseen vartalon muodon lyömiseen samaisella vasaralla teräväkärkinen sarvialasin vastimena.
Nyt sain siirtyä siipien muotoiluun aseinani ”Heikinrauta” (sainivastin) ja kapeakärkinen nailonnuija. Taivutin siis siivet pituusakseliltaan haluamaani muotoon ja venytin reunan lyöden siipien alapinnalle tyveltä kärjelle edeten, kyljelleen ruuvipenkkiin asetetun ”Heikinraudan” suurimman kurvin kohdalla. Venytyslyöntien aikana pitelin kappaletta ohjaavalla kädellä (minulla vasen) otteessa, jolla pystyin vastustamaan siiven oikenemistaipumusta ja säilyttämään haluamani pituussuuntaisen kaaren. Venytyksen edistyessä oli siirryttävä ”Heikiraudan” pienempiin kaarteisiin.
Työstössä syntyvän kovettumisen vaatimien välihehkutusten ja jäähdytysten takia muokkasin kappaleita vuoron perään; vartaloa jäähdytellessä saatoin pyrstön kanssa painiskella ja päinvastoin.
Jäähyn jälkeen pitkittäisakselin tarkistus ja venytys jatkui, aina tyveltä kärkeä kohden edeten, vuoroin siiven molemmilla reunoilla ja molempia siipiä työstäen.
Mieleiseni poikittais- ja pitkittäiskaaren saavutettuani vasaroin nuijan jäljet tasaisiksi lievästi kaartuvapäisellä tasoitusvasaralla sopivia suoria ja käyriä sarvialasimia sekä nailonvastinta käyttäen.
Pyrstön teko alkoi sopivan mittaisen, kolmion muotoisen levypalan leikkuulla. Pyrstöpalan mitat sainkin suoraan piirrosmallista, jonka olin piirtänyt valmiiksi oikeaan 1:1 kokoon. Kappaleen muotoiluun valitsin taas sopivan ”Heikinraudan” ja nailonnuijan. Ensin pyrstön pitkittäin mieleiselleni kaarelle taivutettuani hain metallille aluksi puolipyöreää muotoa venyttäen reunoja kapeasta päästä lähtien.