Alkukeskusteluaiheita

Aistit-tunnilla keskustellaan ihmisen aisteista. Mitä aisteja ihmisellä on? Millä tavalla toinen aisti voi korvata toista? Kosketuksia on monenlaisia: kosketus voi tuntua mukavalta tai epämukavalta, pehmeältä tai terävältä jne. Läheisyyttä voi säädellä, aina ei tarvitse koskettaa tai sallia kosketusta.

Mitä aisteja ihmisellä on?

Millä tavoilla ihminen saa tietoa siitä kaikesta, mitä on hänen ympärillään ja sisällään? Ihminen näkee eri tavalla valoisassa ja pimeässä. Hän kuulee: kovat äänet ja meteli, huutaminen; hiljaiset äänet, kuiskaukset, suhina, hyminä, viheltely, soittimet, lintujen äänet. Mitä kaikkea nenällä voi haistaa? Ihminen haistaa herkästi savun hajun ja palaneen käryn – se auttaa huomaamaan alkavan tulipalon. Sekä haju- että näköaisti vaikuttaa siihen, miltä ruoka maistuu. Käärmeet haistelevat kielellään. 

Asentoaisti säätelee tasapainoa. Jos seisoo silmät kiinni tai pimeässä, asentoaistin avulla osaa pysyä pystyssä, koska se kertoo koko ajan, missä asennossa mikäkin kehon osa on. Keho tietää, ovatko jalat alaspäin vai ylöspäin, missä on ylhäällä ja missä on alhaalla. Sukelluksissa tämä aisti joskus menee sekaisin, eikä ole ihan varma missä päin on pinta: silloin voi puhaltaa pari kuplaa ja katsoa, minne päin ne nousevat. Jos asentoaisti ei toimi hyvin, voi tulla huimausta ja pyörrytystä.

Tuntoaisti on usean iholla olevan aistin yhteisnimitys. Näitä ovat kosketusaisti, värinäaisti, kipuaisti, kutina-aisti ja lämpöaisti. Lämpöaisti kertoo, paljonko vaatteita tarvitaan ja että kynttilän liekki on vaarallisen polttava. Samoin sen, että jää on kylmää – kylmyys saa ihon kananlihalle! Jos kylmettyminen jatkuu, kipu varoittaa ennen paleltumia. Lämpöaisti varoittaa, ettei kehoon sattuisi: ettei tule palovammaa tai paleltumaa. Kipuaisti puolestaan kertoo, milloin kehoon kohdistuu jokin vaarallinen voima. Sekin varoittaa, ettei oma keho vahingoittuisi. Aisteilla on tärkeä turvatehtävä suojella kehoa, muuten voisi polttaa itsensä huomaamatta tai tehdä itseensä haavoja. Näköaistin avulla näkee vaarat ja tasapainoaistilla huomaa, jos on kaatumassa. Luonto on viisas, ja se on antanut ihmiselle keinot suojata arvokasta kehoaan.

Toinen aisti voi korvata toista

Jokaisessa ihmisessä on jokin asia, joka ei toimi aivan hienosti. Ihmisellä voi olla jokin aistiheikkous tai puute, esimerkiksi värisokeus tai heikko näkö. Monilla ihmisillä näkö tai kuulo ei toimi hyvin, ja silloin tarvitaan silmälasit tai kuulolaite. Onneksi sellaisia apuvälineitä on saatavilla! Hajuaisti voi hävitä jossain sairaudessa. Olisipa tylsää, jos makuaisti häviäisi – ei tuntisi jäätelön makua! Jos tasapainoaisti heikkenee, voi käyttää kävelykeppiä tai rollaattoria. Sokeilla on usein herkistynyt kuulo tai sormien tunto. Ketään ei saa kiusata erilaisuudesta, osaamattomuudesta tai vammasta. Aistit voivat myös vahingoittua, esim. tupakointi vahingoittaa haju- ja makuaisteja. Mietitään, mitä kaikkea ihminen on keksinyt huonosti toimivien aistien avuksi: silmälasit, kuulolaite, sokean valkoinen keppi, sokeain kohokirjoitus, liikennevalojen piipittävät äänet, lämpömittari, palohälytin, itkuhälytin, tutka.

Kosketuksen monimuotoisuus

Iho on ihmisen rajapinta oman itsen ja ympäristön välissä. Iho tuntee erilaisia kosketuksia. Tuntoaisti on usean iholla olevan aistin yhteisnimitys. Näitä ovat kosketusaisti, värinäaisti, kipuaisti, kutina-aisti ja lämpötila-aisti. Tunto on ainoa aisti joka jakautuu koko kehon alueelle. Monilla eläimillä, kuten kissalla, karvat ja viikset toimivat herkkinä tuntoaistimina. Kalalla kylkiviiva on herkin tuntoaistikohta.

Mukava kosketus

Kosketus voi olla hellää ja mukavaa: taputtelua, silittelyä, painautumista viereen. Silloin on hyvä olla lähekkäin. Ystävän lähellä onkin kiva olla, tehdä kylki kyljessä juttuja, kävellä käsi kädessä, painia tai pelata jalkapalloa, sählyä ja jääkiekkoa. Pojat joskus tönivät toisiaan ohi mennessään, tai vääntävät kättä. Tuntuuko se hyvältä vai pahalta? Jos joku tekee pelissä maalin, pojat saattavat kaikki hyökätä halaamaan maalintekijää. Entäs tytöt? He joskus koskettelevat toistensa vaatteita ja koruja kun ihailevat niitä, tekevät toisilleen kampauksia tai kulkevat käsikynkkää. Aikuiset silittävät lasten päätä, taputtavat olkapäälle ja halaavat. Lapset usein pitävät siitä, että saavat olla aikuisten sylissä, siitä ihan tuntee saavansa voimia kun ollaan lähekkäin, silitetään, puhalletaan pipi pois, jutellaan mukavia tai ollaan ihan hiljaa kylki kyljessä. Tulee rauhallinen ja hyvä olo.

Epämukava kosketus

Kosketus voi olla myös ikävää: lyönti, läpsäys, isku, nipistys, raapaisu, tukistus. Kovat, koppavat ja kourivat otteet tuntuvat kurjilta ja epäkohteliailta. Tappelussa satutetaan ja lyödään. Silloin tulee paha ja hätäinen olo, tekee mieli itkeä ja juosta kauas pois, ei tee mieli olla lähellä! Lain mukaan ketään ei saa lyödä, eivät omat vanhemmatkaan omaa lastaan, ei opettaja, ei toinen lapsi, eikä kukaan, vaan se on rikos. Sellaisesta pitää puhua jollekin toiselle aikuiselle, että se saadaan loppumaan. Jos näkee tappelun, ei pidä mennä katsomaan uteliaana ja yllyttämään, vaan pitää käskeä tappelijoita lopettamaan ja hakea aikuinen apuun. Jokainen ihminen hallitsee itse tekonsa: käsi ei lyö, elleivät aivot ensin käske lyömään, eivätkä jalat potkaise, ellei niiden käske potkia. Järjellä voi aina päättää olla tappelematta tai satuttamatta, vaikka tunteissa olisi kuinka vihainen ja raivoissaan. Voi sen sijaan lähteä pois. Voi vain päättää niin ja hakata vaikka nyrkkeilysäkkiä tai tyynyä.

Läheisyyden säätely

On tilanteita, jolloin ollaan ihan lähekkäin: ruuhkabussi, täyteen ahdettu hissi, leikki, jossa kaikki kaatuvat samaan kasaan, aikuisten täysi tanssilava. Joistakin se on mukavaa, joistakin ihan kamalaa. On myös tilanteita, joissa ollaan yksin: autiosaarella, omassa huoneessa ovi kiinni, vessassa. Mökillä voi koko perhe olla aika yksin. Onko joku ollut ihan yksin koskaan kotona? Miltä se tuntuu? Jos menet bussiin, jossa ennestään on vain yksi matkustaja, menisitkö mahdollisimman lähelle vai mahdollisimman kauas hänestä? Ihmiset ovat erilaisia ja voivat itse vaikuttaa siihen, millaisessa ympäristössä haluavat olla. Onko mukavampaa, kun on paljon ihmisiä, melua ja touhua, vai onko mukavampaa se, että on oma rauha ja hiljaista? Onko olemassa ehkä sellaisia ihmisiä, joiden lähelle on mukava mennä ja joiden lähellä on hyvä olla? Tai onko sellaisia ihmisiä, joita mieluummin väistelee, joiden lähellä tuntuu jotenkin kurjalta? Onko jossain tilanteessa pakko olla lähellä?

Jos jonkun ihmisen lähellä olo alkaa tuntua pahalta, voi mennä pois. Jos jonkun ihmisen kosketus tuntuu pahalta, voi kieltää sen ja mennä pois. Jokainen hallitsee itse omaa kehoaan ja saa määrätä siitä. Ei ole pakko istua kenenkään sellaisen ihmisen sylissä, jonka sylissä ei halua olla. Jos läheisyys tuntuu pahalta, voi vain mennä pois eikä tarvitse olla kohtelias. Kaikilla lapsilla pitäisi olla oma sänky, jossa voi yönsä rauhassa nukkua, ettei ole liian ahdasta, eikä kukaan tule liian lähelle, ellei itse halua. Lapsen oma sänky on paikka, jonne kenelläkään ei ole lupa tulla ilman lapsen lupaa. Siitä voi aina komentaa pois sisarukset, kaverit ja jopa isän tai äidin: se on ikioma valtakunta, jota lapsi hallitsee! Niinpä lasten täytyy oppia antamaan myös aikuisten nukkua rauhassa omissa sängyissään, jokainen valtakunnassaan. Lapsi opettelee itse petaamaan sänkynsä ja huolehtimaan myös kehostaan: pesee itse itsensä, pyyhkii itse vessassa, pukee ja riisuu itse.

lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, Väestöliitto