Fokus

Fokus

Tämä aihe on valittu mukaan siksi, että lapsen oma historia ja menneisyys ovat tärkeitä rakennuskiviä itsetunnon, identiteetin ja minäkuvan kokemuksille. Jokaisen lapsen menneisyydestä löytyy muistoja ja tapahtumia. Kuunnellaan ja pohditaan niitä pieniäkin tietoja ja muistoja. Ellei joku saa kotoa kuvaa tai tietoja, piirretään itse oma kuva vauvana, ja opettaja voi kirjoittaa ne tiedot, joita lapsi antaa. Myös jonkin muun ajan kuva käy. Jos opettaja antaa lapsen historialle arvon ja positiivista palautetta, ja kun se tulee näkyväksi omassa Minä, ihminen -työkirjassa, lapsi kokee olevansa vahvempi ja todellisempi. Menneisyys on tullut näkyväksi ja sitä saa muistella. Lapsen muutot, sairaudet, vastoinkäymisetkin ovat selviytymistarinoita ja ansaitsevat tulla kuulluiksi.

Monet lapset joutuvat muuttamaan usein tai heidän ihmissuhteensa ovat olleet jostain syystä lyhyitä. Monimutkaiset sukulaisuussuhteet, vaihtuvat naapurit ja hoitopaikat voivat tuottaa lapselle tunteen irrallisuudesta ja ajelehtimisesta. Kuitenkin kaikkiin tapahtumiin on ollut syynsä ja elämä on edennyt loogisesti, vaikka lapsi ei aina ole hahmottanut, miksi kaikki on tapahtunut. Tunnilta lapsi voi saada myös ajatuksen kysyä omilta vanhemmiltaan muuttojen ja erojen syitä ja taustoja.

Tulevaisuudenkuvat ja unelmat ovat tärkeitä: ne kutsuvat kasvuun ja kehitykseen, antavat voimia aloittaa uutta ja ponnistella, ja niistä lapsi saa positiivista uskoa itseensä. On todettu, että riskikäyttäytyminen on nuoruusiässä tavallisinta sellaisilla, joilla ei oikein ole mitään unelmia tai tulevaisuudenkuvia. Haaveiden ja tavoitteiden ei tarvitse olla realistisia, ne muuttuvat vielä moneen kertaan. Tärkeintä on, että lapsi itse ja aikuinen hänen rinnallaan uskoo niihin nyt. Ellei lapsi keksi itse mitään, voi ehdotella: Sinä laulat niin hyvin, ehkä haluat alkaa laulajaksi! Sinusta tulee varmaankin hyvin viisas ja harkitseva isona, kun olet niin hiljainen ja mietteliäs! Sinä saat varmasti paljon aikaan elämässäsi, koska olet niin vilkas ja vauhdikas!

lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, Väestöliitto