Kokemuksia ja ajatuksia

Kuka minä olen, mistä minä tulen ja mihin minä kuulun? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä myös lapsille. Oman elämäntarinansa hahmottamisen avulla voi selkiyttää omaa identiteettiään. Kun saa kiinni, vangituksi paperille tai kerrotuksi muille paloja omasta historiastaan, saa ikään kuin pohjan, jolla seistä, ja luvan olla olemassa. Menneisyyttä ei voi muuttaa eikä sitä tarvitse salata tai hävetä. Samalla saa perustan, jolta voi ponnistaa tulevaan, helpon keinon kääntää sivua ja jättää menneisyys taakse – suuntautua eteenpäin. Menneisyyden kanssa työskentely on aina myös tämän hetken ja tulevaisuuden käsityksen vahvistamista.

Lapset ovat hyvin ylpeitä esitellessään omaa historiaansa kotitehtävistään: kuviaan, kertomuksiaan ja ominaisuuksiaan. Tosin niiden esittelyssä on ensin ujoutta, mutta kun vauhtiin päästään, se sujuu hyvin. Opettaja voi auttaa niitä lapsia tekemään joitakin muistoja, joiden kotiläksy on jäänyt tekemättä. Jos menneisyydessä on paljon muuttoja ja elämä on ollut hajanaista, oman reittikartan piirtäminen antaa turvallisen tavan tarkkailla menneisyyttä. Saa luvan ajatella kaikkia elämäntapahtumia, saa otteen ja jalansijaa omaan elämäänsä, vaikka muutot ovatkin johtuneet muiden teoista ja valinnoista. Saa näkökulman omaan menneisyyteen, jonne voi tehdä seikkailumatkoja mielikuvituksessaan myöhemminkin.

Menneisyys – nykyisyys

Kysymykseen, mitä on menneisyys, lapset osasivat vastata hyvin: ”Se on jotakin, joka on jo ollut”, ”Esimerkiksi 100 000 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat menneisyyttä”, ”Se, mitä sanoit juuri äsken, on nyt menneisyyttä.” Lapsilla on paljon muistoja kerrottavanaan menneisyydestä, omista synttäreistä, vanhemmista, kalareissuista ja surullisistakin tapahtumista.

Nykyisyyttä lapset kuvasivat: ”Se on tätä hetkeä”, ”Just sitä mitä nyt tapahtuu”, ”Se on sekunnin murto-osia!” Nykyisyys on nykyhetkeä, meille se on täällä olemista, minä puhun teille ja te kuuntelette, yksi teistä viittaa juuri nyt ja toinen kaivaa nenää ja kolmas nojaa päätään seinään! Tämä huvitti lapsia. Tulevaisuudesta lapset sanoivat: ”Se on huominen”, ”100 000 vuoden päästä tapahtuvat asiat on tulevaisuutta!” Ennustamisesta joku sanoi, ettei tulevaisuutta voi ennustaa, mutta sitä voi arvata.

Elämänkaari

Ihmisen elämänkaarta tarkastellessa lapsille näytettiin sikiön kuvia kirjasta Löytöretki ihmiseen. Lapset kummastelivat uteliaina pientä vaaleanpunaista otusta, kommentoiden ”Yyääk!”, ”Emmä ollu ainakaan katkaravun näköinen!” Lapsia kiinnostaa kovasti kaikki tämä, joka on oikeasti heidän historiaansa. Myös vastasyntynyt, lapsivesi, lapsen kina, napanuora ja sikiökalvot ovat huolellisen tarkastelun kohteena. Ne ovat kaikki oikeaa omaa menneisyyttä!

Pohdittiin vauvan tehtäviä: ”Niiden pitää oppia konttaamaan ja puhumaan”, ”Syömään”, ”Mä tiedän yhen vauvan, joka syö pizzaa!” Vauva oppii liikkumalla ja katsomalla, matkimalla ja tunnustelemalla. ”Yks vauva repi mua nenästä!” Vauvan tehtävät ovat hyvin tärkeitä, jokainen meistä on joutunut joskus opettelemaan näitä asioita. Jonkun äiti tai läheinen on raskaana, ja aihe on erityisen kiinnostava hänelle.

Mitä tehtäviä isommalla lapsella on? ”Se opettelee lukemaan”, ”Matematiikkaa”, ”Ajamaan polkupyörällä”. Aikuisten tehtäviksi lapset sanoivat: ”Käydä autokoulussa”, ”Tehdä töitä”, ”Ostaa auto”, ”Synnyttää lapsia”, ”Mennä naimisiin”. Kysymykseen, mitä tehtäviä aikuisilla on lasten suhteen, jos on hankkinut lapsia, vastattiin: ”Niitä pitää hoitaa!”, ”Kasvattaa ja huolehtia”, ”Tehdä niille ruokaa”. Opettaja totesi, että Ihmisterveysopissa kerrotaan ihmisenä olemisesta, että voi kasvaa viisaaksi aikuiseksi, joka jonakin päivänä osaa hoitaa asioitaan ja terveyttään hyvin. Lapset kuuntelivat tarkkaan ja näyttivät miettivän itseään samalla.

Vanhusten tehtäviä osattiin sanoa tosi paljon: ”Levätä”, ”Jäädä eläkkeelle”, ”Lopettaa työt”, ”Hoitaa lastenlapsia”, ”Hoitaa omia lapsiaan”, ”Säästää lapsenlapsille rahaa. Mä saan aina rahaa mummolta”, ”Kuolla!”, ”Sairastella”, ”Mun mummo sairastaa dementiaa”, ”Mun mummo on 101-vuotias!” Nämä kaikki ovat oikein! Maailman vanhin ihminen Guinnesin ennätysten kirjassa ja 122-vuotiaan Madame Calmentin kuva Löytöretki ihmiseen -kirjassa kiinnostavat lapsia kovasti, ja kommentoitiin: ”Yäk!”, ”Onpa vanhan näköinen”. Kysymykseen, mistä tietää, että ihminen on vanha, vastattiin: ”Niillä on harmaat hiukset”, ”Niillä ei ole hampaita”, ”Niitten iho on kurttuinen”, ”Ne tärisee”, ”Ne on seniilejä”, ”Ne ei nää kunnolla”. Kun lapsia kiittää heidän hyvistä vastauksistaan, keskustelusta tulee hauska ja vilkas. Lapset kertovat mielellään mummoistaan ja vaareistaan.

lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, Väestöliitto