Tehtäviä
Piirretään ja väritetään kokonainen, luonnollinen ihminen. Ei piirretä lainkaan vaatteita, koruja, arpia, meikkejä, tatuointeja tms. Paperille ei tehdä maata, taustaa tai maisemaa, vain ihminen. Kannustetaan lapsia piirtämään ihmiskuvaansa paljon yksityiskohtia ja osia. Keksitään yhdessä – kulmakarvat, ohimot, silmäripset, polvet, napa – ja puhutaan
siitä, missä ne sijaitsevat ja millä nimillä niitä kutsutaan. Kehutaan yksityiskohtia, joita lapset keksivät ja kaikkia kuvia. Annetaan positiivista palautetta sille, jonka kuvasta ensin näkyy onko kyseessä tyttö vai poika. Pimppi ja pippeli voi olla, voi olla karvoja alapäässä ja kainalossa. Voi olla minkä ikäinen ihminen vain, voi olla minkä rotuinen vain, voi olla vammainen tai ilman vammaa. Useimmiten lapsi piirtää omaa sukupuolta olevan ihmisen, mutta piirtää saa eri sukupuolta olevan ihmisen tai vaikka molemmat. Pääasia on, että kuvassa ihminen on syntymäasussaan.
Tunnin vetäjä voi hahmotella taululle ihmiskehon, jolle tulee silmät, suu, rinnat, napa, pimppi tai pippeli. Voi myös näyttää oppikirjan kantta, jotta lapset rohkaistuisivat.
Kerrotaan Minä, ihminen -työkirjasta, joka syntyy näillä tunneilla ja lapsen töistä.
Kehoteemasta voi tehdä myös monenlaisia toiminnallisia harjoituksia, jos aikaa on.
- Liikutaan musiikin tahdissa, ja kun musiikki äkisti loppuu, pysähdytään siihen asentoon missä oltiin.
- Yksi oppilas on edessä selin ja muut lähestyvät häntä, mutta kun hän kääntyy, kaikki jähmettyvät paikalleen.
- Lapset muodostavat ryhmiä ja ”muovailevat” toisesta joukosta patsaan. Patsaat jäävät asentoihinsa, ja parhaasta patsaasta annetaan palkinto. Patsasleikissä tulee myös kosketus ja läheisyys leikkiin mukaan.
- Isolle paperille piirretään paperin päällä makaavan lapsen ääriviivakuva. Vaativampi versio samasta leikistä: leikataan mustasta paperista varjokuva ihmisestä.
lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, Väestöliitto