Opiskelijan työskentelyä, oppimista ja osaamisen kehittymistä tulee arvioida opetussuunnitelman mukaisen opintojakson suorittamisen aikana suhteessa opintojaksolle asetettuihin tavoitteisiin. Opiskelijan tulee saada palautetta oppimisensa kehittymisestä. (Lukiolaki 714/2018, 37 § 2 mom.)
Opiskelijan oppimista ja osaamista arvioidaan opintojakson aikana suhteessa asetettuihin tavoitteisiin, ja hänelle annetaan palautetta oppimisen kehittymisestä. Opintojakson päätyttyä opiskelijalle annetaan arvosana tai suoritusmerkintä, joka perustuu monipuoliseen näyttöön tiedoista, taidoista ja työskentelystä. Erityisjärjestelyt on huomioitava arvioinnissa niin, että opiskelijalla on mahdollisuus erityisjärjestelyihin ja hänellä on vaihtoehtoisia tapoja osoittaa osaamistaan. Arvioinnin toteuttamisesta sovitaan tarkemmin paikallisessa opetussuunnitelmassa.
Käsityö on lukiossa paikallisesti päätetty valinnainen oppiaine. Valinnaisista opinnoista voidaan antaa arvosanaksi paikallisessa opetussuunnitelmassa päätettävällä tavalla numeroarvosana (4-10) tai suoritusmerkintä (S=suoritettu, H=hylätty). Jos opintojakson suoritus on keskeneräinen arviointihetkellä, merkintätavasta päätetään myös paikallisessa opetussuunnitelmassa.
Lukion käsityön arvioinnissa on hyvä käyttää monipuolista arviointia, jotta opiskelija pääsee näyttämään osaamistaan monin tavoin. Arviointikriteerit käydään yhdessä opiskelijoiden kanssa läpi opintojakson alussa ja ne on hyvä myös perustella. Arviointikriteerien tulee olla koko opintojakson ajan opiskelijan nähtävillä. Verkko-opinnoissa formatiivinen ja summatiivinen arviointi on jatkuvaa, ja ne kulkevat käsi kädessä koko opintojakson ajan. Sanallisilla palautteilla voit antaa formatiivista arviointia. Arvioinnissa kannattaa painottaa tehtäviä, jotka vaativat opiskelijalta omakohtaista tuottamista, kuten kirjoitelmia, käsitekarttoja tai videoita.
Arviointi TOP 3
- Arviointi perustuu opetussuunnitelmaan (OPS2019) → arvioinnin tulee liittyä suoraan opintojakson tavoitteisiin.
- Arviointi on osa oppimista, ei vain lopputulos → opiskelijaa ohjataan, kannustetaan ja autetaan kehittymään.
- Arviointi on läpinäkyvää → opiskelijan tulee tietää etukäteen, mitä arvioidaan ja millä kriteereillä.
1. Oppimisen näkyväksi tekeminen
Arvioinnissa on tärkeää hyödyntää monipuolisia menetelmiä, jotta opiskelijan oppiminen ja osaaminen tulevat esiin eri näkökulmista. Arviointi voi sisältää opiskelijan omaa itsearviointia, vertaispalautteen antamista ja vastaanottamista, keskusteluja prosessin aikana sekä lyhytarviointeja, joiden avulla voidaan seurata oppimisen etenemistä. Käsityössä arvioinnin kohteena ei ole vain lopputuotos, vaan erityisesti koko työskentelyprosessi, jossa korostuvat suunnittelu, ongelmanratkaisu ja kehittyminen.
Loppuarviointi tehdään ennalta määriteltyjen kriteerien perusteella, ja sen yhteydessä opiskelija saa palautetta sekä valmiista työstä että omasta työskentelystään. Kirjallinen palaute on keskeistä, sillä se auttaa opiskelijaa hahmottamaan omat vahvuutensa ja kehittämiskohteensa ja tarjoaa välineitä oppimisen jatkumiseen myös opintojakson jälkeen.
Opintojakson päätteeksi voidaan järjestää yhteinen tilaisuus, jossa opiskelijat saavat mahdollisuuden esitellä aikaansaannoksiaan. Tämä voi olla näyttely, esittelytilaisuus tai muu juhlistamisen muoto, joka antaa näkyvyyttä opiskelijoiden tekemälle työlle ja tukee heidän kokemustaan oman oppimisensa ja luovan työnsä merkityksellisyydestä.
Osallistavia arviointitapoja opintojakson aikana
Itsearviointi ja reflektointi. Itsearvioinnissa ja reflektoinnissa opiskelija arvioi omaa suoritustaan, osaamistaan, taitojaan ja/tai tunteitaan suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Itsearviointi on osa oppimis- ja käsityöprosessia, sillä opiskelija pohtii siinä vahvuuksiaan ja asettaa itselleen uusia tavoitteita. Itsearvioinnissa voi käyttää apuna esim. apukysymyksiä tai keskustelua parin/pienryhmän kanssa. Itsearviointi ja reflektointi on osa käsityöprosessin mukaista toimintaa.
Vertaispalaute. Opiskelijat antavat toisilleen palautetta suhteessa opintojakson tavoitteisiin, samankaltaisista rooleista käsin. Oman työn esittely ymmärrettävästi, toisen kuunteleminen, rohkeus kertoa oma mielipiteensä arvioitavalle ovat tärkeitä taitoja myös koulumaailman ulkopuolella. Vertaisarviointi on hyvä ja käytetty arvioinnin muoto käsityöprosessissa, jossa osallistujat voivat oppivat toistensa vahvuuksista.
Arviointikeskustelu on opettajan, opiskelijan/opiskelijoiden ja muiden mahdollisesti tilanteessa mukana olevien välinen vuorovaikutteinen tilanne, jossa reflektoidaan oppimista, työskentelyä ja osaamisen kehittymistä suhteessa opintojakson tavoitteisiin. Keskustelu auttaa opiskelijaa hahmottamaan omia vahvuuksiaan sekä asettamaan uusia tavoitteita. Keskustelussa voidaan hyödyntää esimerkiksi opiskelijan portfoliota. Arviointikeskustelu on luonteva tapa esitellä, mitä opiskelija on saanut aikaiseksi ja hyvä hetki muiden osallistujien antaa palautetta ja kysyä tarkentavia kysymyksiä prosessista.
Lisätietoa verkosta löytyvistä opettajille ja opiskelijoille suunnatuista oppaista ja ohjeista.
2. Tavoitteista arviointikriteereiksi
Käsityön arviointi lukiossa rakentuu aina opintojakson tavoitteiden pohjalle. Lukion opetussuunnitelma määrittää käsityön yleiset tavoitteet, mutta opettajan tehtävänä on muokata nämä tavoitteet opintojaksolle sopiviksi ja kirjoittaa niiden pohjalta selkeät osaamisen tason kuvaukset. Näin arviointi pysyy johdonmukaisena ja vastaa sitä, mitä opiskelijan tulisi opintojaksolla oppia.
Osaamisen tason kuvausten laatiminen alkaa siitä, että opettaja pohtii, mitä jokainen opintojakson tavoite tarkoittaa käytännössä opiskelijan toiminnan ja oppimisen näkökulmasta. Esimerkiksi jos tavoitteena on, että opiskelija oppii hyödyntämään kierrätysmateriaaleja ja kehittämään luovia ratkaisuja, osaamisen tason kuvauksilla ilmaistaan, millä tavoin opiskelija osoittaa tämän osaamisen eri tasoilla. Hyvän arvosanan saavuttanut opiskelija saattaa esimerkiksi valita käyttöönsä tarkoituksenmukaisia kierrätysmateriaaleja ja toteuttaa niistä toimivan tuotteen, jossa näkyy luova ratkaisu. Vastaavasti erinomainen arvosana edellyttää vielä laajempaa ja innovatiivisempaa materiaalien, työmenetelmien ja tekniikoiden hyödyntämistä.
Hyvät osaamisen tason kuvaukset ovat selkeitä ja konkreettisia. Ne kertovat, mitä opiskelija tekee ja millaista hänen osaamisensa on eri tasoilla. Kuvauksia laaditaan useammalle osaamisen tasolle, yleensä arvosanoille 6, 8 ja 10. Näin opiskelijalla on mahdollisuus hahmottaa, mitä edellytetään perustason osaamiselta, mitä hyvältä suoritukselta ja mitä erinomaiselta. Kuvauksissa otetaan huomioon sekä työskentelyprosessi että lopputulos, sillä käsityössä oppiminen tapahtuu koko prosessin ajan. Kuvaukset sidotaan aina myös opetussuunnitelman laajempiin tavoitteisiin, kuten luovuuteen, eettisiin näkökulmiin ja kestävän kehityksen periaatteisiin.
Osaamisen tason kuvausten laatimisen apuna voi toimia esimerkiksi lukiodiplomin arviointikriteerit, joita voi peilata yksittäisen opintojakson arviointiin. Lukiodiplomin arviointikriteerejä ei kuitenkaan voi käyttää sellaisenaan, sillä niiden avulla arvioidaan lukiodiplomissa osoitettua erityistä osaamista ja harrastuneisuutta.
Lisäksi opiskelijan oppimisen arviointia helpottaa, jos kuvaukset laaditaan taulukkomuotoon eli rubriikiksi, jolloin opiskelija näkee rinnakkain eri taitotasot. Myös opiskelijoiden osallistaminen kuvausten tarkentamiseen on hyödyllistä. Kun opiskelijat pääsevät yhdessä opettajan kanssa keskustelemaan siitä, miltä eri osaamisen tasot näyttävät käytännössä, arvioinnista tulee läpinäkyvää ja ymmärrettävää.
Opettajan rooli arvioinnissa on keskeinen. Hän muuntaa tavoitteet konkreettisiksi arviointikriteereiksi, selittää ne opiskelijoille jo opintojakson alussa ja käyttää niitä palautteen sekä arvosanan perustana. Arviointikriteerit eivät siis palvele ainoastaan loppuarvosanaa, vaan niitä voidaan hyödyntää myös prosessin aikaisessa palautteessa, itsearvioinnissa ja vertaisarvioinnissa.
Tiivistetysti voidaan sanoa, että tavoitteet kertovat, mitä opiskelijan tulisi oppia, ja arviointikriteerit tekevät näkyväksi, miltä tämä osaaminen näyttää eri tasoilla. Opettaja rakentaa kriteerit aina opintojakson tavoitteista käsin ja ohjaa niiden avulla opiskelijan oppimista ja kehittymistä.
Arvioinnin kohteiden määrittelyn esimerkki opintojaksolle
- Kuinka luovia ja innovatiivisia opiskelijan ideat ja suunnitelmat ovat?
- Onko suunnitelma selkeä ja hyvin jäsennelty?
- Ovatko valitut materiaalit, työmenetelmät ja tekniikat tarkoituksenmukaisia ja perusteltuja?
- Kuinka hyvin opiskelija hallitsee valitut tekniikat ja työmenetelmät?
- Onko työ tehty huolellisesti ja tarkasti?
- Kuinka hyvin opiskelija pystyy ratkaisemaan työskentelyn aikana ilmeneviä ongelmia?
- Kuinka esteettinen ja visuaalisesti miellyttävä lopputulos on?
- Onko lopputulos toimiva ja käytettävä?
- Kuinka laadukas ja hyvin viimeistelty lopputulos on?
- Kuinka hyvin opiskelija on dokumentoinut työskentelyprosessinsa?
- Kuinka syvällisesti opiskelija reflektoi omaa työskentelyään ja arvioi omaa oppimistaan?
- Kuinka visuaalisesti selkeä ja houkutteleva portfolio on?
Itse- ja vertaisarviointi
- Kuinka opiskelija toteuttaa itse- ja vertaisarviointia?
- Kuinka hyvin opiskelija hyödyntää saamaansa palautetta työskentelynsä kehittämisessä?
Halutessasi voit käyttää alla olevaa arviontikaavake-esimerkkiä käsityön opintojaksolle lukiossa
Katso Case-esimerkki Vanhasta uutta –opintojakson arviointirubriikki
Vinkkejä arviointiin!
- Käytä selkeitä rubriikkeja arvioinnin apuna.
- Anna palautetta säännöllisesti ja monipuolisesti (suullinen, kirjallinen, videokommentti).
- Varmista, että opiskelijat ymmärtävät arviointikriteerit → esimerkiksi käy rubriikki läpi yhdessä opintojakson alussa.
- Kannusta kokeiluun ja luovuuteen, ei pelkkään tekniseen onnistumiseen.
- Huomioi saavutettavuus → anna vaihtoehtoisia tapoja dokumentoida (kuva, teksti, video).
- Rakentava ja ohjaava palaute: kerro, mikä on vahvaa, mitä voisi kehittää ja miten sen voisi tehdä
- Etene kolmella tasolla: Mitä opiskelija osaa jo hyvin? Mitä taitoja tulisi vielä kehittää? Millä konkreettisilla keinoilla opiskelija voi edetä?
- Arvioinnin antaminen opintojaksolla pitää myös suunnitelle! Milloin, miten, minkälaista arviointia/ palautetta annetaan. Miten oppimisen ja osaamisen arviointia suunnitellaan osana opetuksen / opintojakson suunnittelua?
OPETTAJAN ROOLI ARVIOINTIPROSESSISSA
- Opettaja on käsityön opintojakson arviointiprosessissa suunnittelija, ohjaaja, palautteen antaja, arvosanan muodostaja sekä opiskelijan oppimisen tukija ja peili. Hänen tehtävänsä on tehdä arviointi näkyväksi, kannustavaksi ja oikeudenmukaiseksi – niin, että opiskelija voi kasvaa luovana ja vastuullisena toimijana.
- Opettaja määrittelee arvioinnin kohteet ja kriteerit opetussuunnitelman pohjalta. Hän kertoo opiskelijoille heti alussa, miten oppimista arvioidaan ja huolehtii, että arviointi kattaa suunnittelun, prosessin ja lopputuloksen.
- Opettaja seuraa ja dokumentoi opiskelijoiden työskentelyä myös verkko-opintojaksolla (esim. portfoliot, keskustelut, väliraportit). Hän antaa ohjaavaa palautetta prosessin aikana, jotta opiskelija voi vielä muuttaa ja kehittää työtään. Opettaja rohkaisee kokeiluun ja tukee ongelmanratkaisua.
- Arviointi ei ole vain arvosana, vaan myös kehittävä ja rakentava palaute. Opettaja nostaa esiin vahvuuksia ja antaa konkreettisia kehitysehdotuksia. Palaute voi olla suullista, kirjallista, digitaalisia kommentteja tai pienimuotoisia arviointikeskusteluja.
- Lopullisen arvosanan tehtävä on kuvata opiskelijan osaamisen tasoa suhteessa tavoitteisiin (ei toisiin opiskelijoihin). Arvosana perustuu kokonaisuuteen: suunnittelu + prosessi + lopputulos + reflektointi. Opettaja varmistaa, että kaikki opiskelijan näyttö ja portfolio huomioidaan tasapuolisesti.
- Opettaja ohjaa opiskelijaa sanallistamaan omaa oppimistaan (itsearviointi, vertaisarviointi). Hän antaa tilaa opiskelijan omille tulkinnoille ja arvostaa erilaisia ratkaisuja. Näin arviointi tukee myös opiskelijan luovuuden, vastuullisuuden ja kriittisen ajattelun kehittymistä.
- Opettajan rooli on huolehtia, että arviointi on oikeudenmukaista, avointa ja läpinäkyvää. Hän varmistaa, että opiskelijoiden erilaiset vahvuudet ja tavat työskennellä huomioidaan. Arviointi ei perustu vain lopputuotteen "kauneuteen", vaan koko käsityöprosessiin ja oppimiseen.
