Lukiodiplomiaineiden tukimateriaalit

Teatteriopintojen positiiviset vaikutukset opiskelijalle ovat selkeät huolimatta siitä, pyrkiikö hän teatterialalle vai ei. Teatteritaiteen ytimessä oleva ihmisenä olemisen toiminnallinen tutkiminen hyödyttää opiskelijaa monin tavoin myös teatterin ulkopuolella. 

Teatterin opiskelu on hyvin vuorovaikutteista ja oppiminen tapahtuu suurelta osin siten, että opiskelija vahvistaa omaa osaamistaan muiden tuella. Erilaiset oppijat pystyvät hyvin toimimaan yhdessä ja oppimaan toisiltaan. Tuen tarvetta arvioidaan sekä opintojen alussa että niiden edetessä. 

Lukion teatteriopetus on opiskelijan toiminnallista oppimista ryhmässä, ja siinä on erilaisia oppimistilanteita ja työskentelytapoja. Opettajan tehtävä teatteriopetuksessa on ohjata oppimista ja työskentelyä, opettaa ongelmanratkaisutaitoja ja huolehtia siitä, että opiskelijat osaavat ottaa huomioon ryhmän toiminnan. Opettajan tehtävä on myös suunnitella työskentelyä teatterin opintojaksoissa niin, että opiskelijoiden mahdolliset erot esimerkiksi motorisissa taidoissa, pitkäjänteisyydessä ja keskittymiskyvyssä tulevat huomioiduksi. 

Teatteriopintojen näkökulmasta on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten opinnoissa ohjataan ryhmätoimintaa. Jokaisen teatterin opintojakson osallistujat muodostavat keskenään merkityksellisen ryhmän, parhaimmillaan kuin ensemblen, joka vaikuttaa sen jäsenten oppimisprosessiin. Opettaja tukee ryhmähengen vahvistamista koko ryhmän elinkaaren ajan ja havainnoi mahdollisia jännitteitä sen jäsenten välillä ja pyrkii purkamaan niitä toiminnallisesti muun muassa kiinnittämällä huomiota pienryhmien ja parien muodostamisen riittävään vaihteluun, tasapuoliseen tilan- ja muiden resurssien käyttöön ja tasa-arvoisen kuulluksi tulemisen mahdollistamiseen. Ryhmän yhteinen psykofyysinen tahtotila synnyttää ilmapiirin, jossa opiskelija pystyy turvallisesti haastamaan omaa osaamistaan omista lähtökohdistaan. Tätä ilmapiirin rakentumista opettaja ohjaa tehtävänannoin ja reflektointiin kannustaen. 

Esiintyjyys on taito, joka on harjoiteltavissa. Opettajan vastuulla on ratkaista, milloin on oikea hetki siirtyä turvallisesta ulkopuolisten katseilta suojatusta toiminnasta kohti muiden edessä esiintymistä. Olennaista on, että ennen muille esiintymistä opiskelija on saanut harjoitella perustaitoja, joilla pystyy toimimaan kokonaisvaltaisesti ja omat voimavaransa tiedostaen. Tällöin yleisön kohtaaminen on relevanttia. Teatterissa se yleensä tapahtuu roolin suojissa, mutta teatteriopinnoista valuu paljon tärkeitä taitoja myös osallistujan omaan arkeen. Tultuaan tietoiseksi omista toimintatavoistaan ja kokonaisvaltaisuudestaan ilmaisijana opiskelijalla on laajemmat mahdollisuudet toimia muiden edessä esiintyjänä. 

Teatteriopinnoissa harjoitellaan epävarmuudessa toimimista ja uuden luomista. Teatterin oppiminen edellyttää opiskelijalta ajoittaista totutuista tavoistaan erkanemista. Teatteritunnit voivat poiketa paljon muista oppiaineista voimakkaan kokonaisvaltaisen toiminnan kautta. Fyysiseen työskentelyyn liittyy omien ja muiden rajojen tiedostamista ja niiden kunnioittamisesta sopimista. Fiktiivisen ja toden maailmojen välillä liikkuminen taas vaatii omien henkisten voimavarojen tunnistamista ja oman jaksamisen suojelemista. Teatteriopinnoissa opiskelijat ovat vahvasti vastuullisia sekä omasta että ryhmän toiminnasta. Silti opettajan tehtävänä on huolehtia, että turvallisuuteen liittyvät seikat vaikkapa paljain jaloin liikkumisesta liukastumisvaaran poissulkemiseksi toisen kehoon koskemisesta intimiteetin takaamiseksi tai kielenkäytön rajat ja työstettävien teemojen valinnat käsitellään ryhmän keskuudessa. 

Lukion opiskelijalla on oikeus saada tukea riippumatta siitä, mistä oppimisen vaikeudet johtuvat. Teatteriopettaja on siis myös velvollinen antamaan tukea oppimisen haasteisiin. Lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukitoimet toteutetaan opetushenkilöstön yhteistyönä. (Lukiolaki 28 §). 

Oppimisen tuki teatteriopetuksessa

• Tuki on usein jatkuvaa ja oppitunneilla tapahtuvaa; opettaja esimerkiksi ohjaa sivusta opiskelijoiden työskentelyä harjoituksen edetessä ja tekee havaintoja toiminnasta ja tarvittaessa toistaa, innostaa, kannustaa ja haastaa opiskelijoita.
• Teatteritunneilla on usein opiskelijoiden samanaikaista toimintaa, kuitenkin siten, että opiskelijat voivat edetä tehtävässä omaan tahtiinsa ja opettajalla on mahdollisuus antaa yksilöllistä ohjausta hyvin huomaamattomastikin.
• Ohjaaminen ja tuki voivat olla sanallista tai toiminnallista, opettaja voi omalla esimerkillään näyttää tai toimia esimerkiksi opiskelijoiden joukossa.
• Opettaja voi toimia omana itsenään tai sovitusti fiktiivisessä roolissa.
• Kaiken oppimisen tukena on turvallinen ilmapiiri, jonka luomiseen opettajan tulee panostaa. Turvalliseen ilmapiiriin kuuluu yhteisistä toimintatavoista sopiminen ja oman ja muiden työn kunnioittaminen. Usein oppitunnin ilmapiiriin voi vaikuttaa herkkyydellä aistia, milloin ryhmä tarvitsee keskittyäkseen rauhaa, milloin nopeatahtista etenemistä, mikä ei jätä aikaa muiden tai oman toiminnan kriittiseen tarkasteluun. Turvallisuudentunnetta kasvattaa se, että opiskelija tunnistaa vahvuutensa ja omat toimintatapansa. Pukeutumisella asianmukaisiin teatteritoiminnan kokonaisvaltaisen työskentelyn mahdollistaviin vaatteisiin ja toisaalta opetustilan lämpötilalla, ilmastoinnilla, valaistuksella ja kalustuksella voidaan tukea opiskelua.
• Opiskelijalle on tärkeää olla tietoinen siitä, että osallistuminen teatteritoimintaan on vapaaehtoista. Teatterissa on harvoin “oikein” tai “väärin” -vastauksia, vaan toiminnalla pyritään antamaan opiskelijalle mahdollisuus harjoitella omien (uskaltamisen, osaamisen) rajojen tunnistamista. Opiskelija tekee siis tehtäviä oppiakseen tunnistamaan omaa toimintaansa; havaitessaan esimerkiksi jännittävänsä opiskelija pääsee tarkastelemaan sen syitä arvottamatta kokemustaan oikeaksi tai vääräksi ja siten hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan kehittymiseensä.
• Olennainen osa oppimisen tukea on oppituntien päätteeksi tapahtuva toiminnan reflektointi ja harjoiteltujen asioiden purkaminen teatterin käsitteiden avulla. 

Oppimista tukee teatteriopinnoissa esimerkiksi kielitietoisten menetelmien käyttö, joista seuraavassa annetaan muutamia esimerkkitoimintatapoja. Kielitietoiset menetelmät tukevat oppimista kaikissa tilanteissa. Erityisesti niistä on hyötyä tilanteissa, joissa osalla opiskelijoista on todettu kielellisiä vaikeuksia tai osalla opiskelijoista on kehittyvä opetuskielen taito. 

Teatteriopetukseen sopivia kielitietoisen opetuksen käytäntöjä 

Kielitietoisten menetelmien käyttö vaihtelee teatterin eri opintojaksoilla suhteessa työskentelytapoihin ja opintojakson tavoitteisiin. Alla olevat käytänteet soveltuvat erityisesti toiminnallisiin opintojaksoihin, mutta ovat sovellettavissa teoriaopintojenkin järjestämiseen: 

• Oppitunnin aluksi kokoa ryhmä ja rauhoita ryhmä yhteisen työskentelyn äärelle.
• Ohjeista tehtävät mahdollisimman selkeästi: puhu kuuluvalla äänellä, havainnollista tarvittaessa toiminnallisin esimerkein ja anna opiskelijoille mahdollisuus kysyä tarkentavia kysymyksiä ja ohjeita ennen työskentelyn aloittamista.
• Tehtävien välissä anna opiskelijoille mahdollisuus vertaisjakamiseen ja pikaiseen kommentointiin ja kokemuksen purkuun ja sanoittamiseen.
• Pura toiminta jokaisen oppitunnin lopuksi. Hyödynnä siinä pari- ja pienryhmätyöskentelyä. Tee käsitteet näkyviksi ja yhdistä niitä oppitunnin aikana ja myös aiemmin tehtyyn toimintaan. Kannusta opiskelijoita liittämään kokemustaan myös arjen tilanteisiin.
• Kertaa käsitteitä.
• Ohjeista itsereflektion kirjoittamista ja anna opiskelijalle mahdollisuus harjoitella sitä antaen myös palautetta siitä.
• Varmista ymmärrys: pyydä oppilasta kertomaan omin sanoin.
• Sanoita ja jäsennä oppitunnin kulku.
• Hyödynnä esimerkkejä ja toiminnallisuutta.
• Kannusta opiskelijaa keskustelemaan ja sanoittamaan näkemyksiään luomalla turvallisia keskustelumahdollisuuksia myös pareittain ja pienryhmissä.
• Havainnollista visuaalisesti: käytä kuvia ohjeiden tukena, mikäli mahdollista.
• Hyödynnä monikielisyyttä: anna tilaa oppilaiden omille kielille, käytä niitä voimavarana ja vahvista identiteettiä.