Lomamatkalle! (vain äänitteellä)
Toiseksi viimeisellä oppitunnilla luokkahuoneen oveen koputettiin. Se oli isä. Hän oli tullut hakemaan Puolukan koulusta kotiin etuajassa.
Isä selitti: ”Nyt kun irtisanouduin töistä, meillä on aikaa vaikka mihin! Ajattelin, että voisimme lähteä lomamatkalle ihan saman tien!”
”Nyt hetikö?”
”Niin. Puhuin siitä opettajasi kanssa, ja kaikki on kunnossa!”
Lentokentällä kaikki ei kuitenkaan sujunut. Isä yritti ostaa lentoliput jonnekin kauas, mutta lentokenttävirkailija sanoi: ”Valitettavasti teidän pankkikorttinne on kuoletettu.”
”Mitä se tarkoittaa?” Puolukka kysyi. Isä mietti hetken, ennen kuin vastasi:
”Se tarkoittaa sitä, että kun ei käy töissä, tilillä ei ole rahaa. Mutta onneksi minulla on sen verran käteistä, että voimme mennä laivalla. Laivalla on halvempi matkustaa.”
Heidän lähestyessään satamaa isä tuli toisiin aatoksiin.
”Laivalla on aina hirveä hulina. Liikaa ihmisiä. Me emme varmaan edes kuulisi toisiamme siellä.”
”Meille tulee hauskempaa, jos teemmekin automatkan. Kokeillaanko, kuinka kovaa tällä autolla pääsee?”
”Minulla on pissahätä”, Puolukka sanoi. ”Ja nälkä.” Niinpä he pysähtyivät huoltoasemalle syömään.
Ruokatauon jälkeen auto meni rikki.
”Mitä sanoisit vaellusretkestä?” ”Mennään metsään patikoimaan”, isä ehdotti. Puhelimensa hän heitti menemään.
”Hyvästi kiire! Enää minun ei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa.”
Jukka Laajarinne: Isä vaihtaa vapaalle. WSOY 2013.
Lomamatkalle!, keskustelu (s. 68–69)
Risto: Minkälaiselle lomamatkalle sinä haluaisit?
Kielikarhu: Haluaisin metsään vaeltamaan. Se on karhun luonto.
Risto: Minusta olisi jännää lentää kauas etelään.
Kielikarhu: Tulisikohan minulle kuuma siellä turkissani?