Kohtaaminen, osa 1 (s. 128–129)
Simon isä rauhoittui, kun juna lopulta lähti parin tunnin päästä. Juna kiidätti Simon ja hänen isänsä Keralaan ja siellä kaupunkiin, jossa oli vilkkaita katuja, temppeleitä, kirkkoja, tori ja hiekkaranta. Kalastajat levittivät jättikokoisia verkkojaan pyydystääkseen niihin hai- ja tonnikaloja.
Sonia ja hänen äitinsä asuivat samassa kaupungissa, jonne Simo ja hänen isänsä olivat majoittuneet. Sonia oli menossa torille ostamaan kookospähkinää. Väkijoukossa kävelivät myös Simo ja hänen isänsä.
Sonia huomasi vaaleatukkaisen, silmälasipäisen pojan vilahtavan kojujen takana. Muistuttaa Simoa, Sonia ajatteli ja jatkoi matkaansa. Sitten hän pysähtyi. Voisiko se olla Simo? Sonian sydän hakkasi. Hän kääntyi ympäri ja näki taas vilauksen pojasta ja hänen isästään.
– Simo! Sonia henkäisi.
Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Simo ja Sonia eli kadonnut Kerala. WSOY 2009.
Kohtaaminen, osa 2 (vain äänitteellä)
Simo ja isä olivat olleet Keralassa jo viikon. He kävelivät vilkkaalla kauppakujalla.
– –
Simo pysähtyi Sonian äidin housubasaarin eteen.
– Minä haluaisin tuollaiset, Simo mutisi.
Simon isä yritti jatkaa matkaa, mutta Simo ei saanut katsettaan irti kalakuvioisesta kankaasta.
Sonian äiti hymyili housupinon takana.
– Päivää, hän sanoi. – Tarvitsetteko housuja?
–Emme, sanoi Simon isä.
– Tarvitsemme, sanoi Simo.
– Nämä ovat hyvät housut, vilpoisat ja mukavat päällä, Sonian äiti kehaisi.
Simon isä katsoi kelloa.
– Lähdetään, Simo, kello on kaksi yli viisi, hän sanoi totisena. – Me emme tee harkitsemattomia ostoksia.
Simo näytti surulliselta. Housukauppias, Sonian äiti, tuli myös surulliseksi.
– Ne olisivat sopineet pojalle, hän huokaisi.
Silloin Simo muisti, että hänellä oli käyntikortti mukanaan. Minä annan sen housukauppiaalle, niin hän ilahtuu! Simo ojensi käyntikorttinsa ujosti hymyillen. Sonian äiti kiitti, kaivoi taskustaan omansa ja ojensi sen Simolle.
Sonian äiti tutki Simon korttia hämmästyneenä. Hän katsoi vuoroin Simoa ja vuoroin korttia. Hänen silmänsä levisivät.
– ”Simo”, hän luki kortista.
Simo nyökkäsi.
– ”Kerava”, Sonian äiti jatkoi.
Simo nyökkäsi taas.
– Simo, Kerava! Kerava, Simo! Sonian äiti huudahti.
Sitten hän otti Simoa ja tämän isää kädestä kiinni ja lähti kuljettamaan heitä iloisesti hypähdellen.
– Minne meitä viedään? Simon isä ihmetteli. – Tämä ei ole lainkaan asiallista.
Sonian äiti huuteli torilla parveileville ihmisille:
– Tässä ovat Simo ja Simon isä! Sonia oli oikeassa, he ovat olemassa!
Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Simo ja Sonia eli kadonnut Kerala. WSOY 2009.
Kohtaaminen, keskustelu (s. 130)
Mohamed: Olipa se jännittävää!
Risto: Tapaavatko Simo ja Sonia toisensa? Mitä luulette?
Kielikarhu: Kyllä teksti vihjaa siitä!
Risto: Minun on pakko lukea koko kirja! Menen jo tänään lainaamaan sen kirjastosta.
Mohamed: Onpa yllättävää. Olet sellainen lukutoukka.
