Matkaliput Intiaan, osa 1 (s. 122–123)
Simo ja Simon isä työnsivät ostoskärryjä valintamyymälässä. Simo huomasi hyllyssä pakkauksen, jossa luki ”Intialainen kookoskana”.
– Syödään tänään kookoskanaa, Simo ehdotti.
Isä tutki pakkausta.
– Tämä on kovin maustettua, hän sanoi. – Minä ajattelin, että söisimme tänään perunamuusia ja makkaraa.
– Minä haluan maistaa kookoskanaa, Simo intti.
– Ostetaan sitten, isä suostui. – Se on kätevä valmispakkaus, hetkessä syötävää. Me ehdimme tehdä vielä illalla hiihtolenkin.
Simo ja isä menivät kassalle. Simo vetäisi isäänsä hihasta.
– Mitä sinä nyit? isä ihmetteli.
– Täytetäänkö kuponki? Simo kysyi ja osoitti paperia, jossa luki ”Voita matka Intiaan kahdelle”.
– Minä en halua lähteä Intiaan, isä sanoi.
– Täytetään nyt, Simo pyysi ja katseli kuvan palmuja ja värikkäästi pukeutuneita ihmisiä.
Isä antoi Simolle kynän.
– Täytä, jos haluat.
Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Simo ja Sonia eli kadonnut Kerala. WSOY 2009.
Matkaliput Intiaan, osa 2 (vain äänitteellä)
Kahden viikon kuluttua puhelin soi. Simo juoksi vastaamaan.
– Onko Simo Piiparinen tavattavissa? nainen kysyi.
– On, Simo vastasi.
– Onneksi olkoon, sinä olet voittanut matkan kahdelle Intiaan, nainen sanoi.
– Lähetämme matkaliput postissa, nainen ilmoitti.
– Aha, Simo sanoi.
– Kuulemiin.
– Kuulemiin, sanoi Simo.
– –
Seuraavana päivänä isä huuteli: – Simo, sinulle tuli kirje.
– Aha, Simo sanoi ja luki kuoresta: ”Herra Simo Piiparinen”.
Simo repi kuoren auki ja otti sen sisältä kaksi matkalippua.
– Mitä ne ovat? isä hämmästyi.
– Se on se matka, jonka minä voitin.
– Mikä matka? isä kysyi.
Sitten hän luki: ”Olette voittaneet kahden hengen matkan Intiaan.”
– Me lähdemme Intiaan! Simo sanoi iloisena.
Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Simo ja Sonia eli kadonnut Kerala. WSOY 2009.
