Rauha, osa 1 (vain äänitteellä)
Taistelu oli lyhyt mutta tuhoisa. Sen jälkeen ei jäljellä ollut enää tomaattiakaan. Oli vain punainen kissa ja punainen koira, jotka istuivat apeina murskattujen tomaattien keskellä. Niiden turkit olivat kuivuvasta tomaattimehusta paakkuisia ja niiden mieli oli hiljalleen lientyvästä suuttumuksesta vieläkin paakkuisempi.
– Anteeksi, sanoi Maukka itkua nieleskellen.
– Anteeksi, pyysi Väykkä kyyneleitä ja tomaattia pyyhkien.
– Minä en tiennyt, että se oli sinun paras tomaattisi.
Väykkä ei sanonut mitään. Sitä harmitti. Eniten sitä harmitti, kun se tuli ajatelleeksi, että jos se olisi alun perin hillinnyt itsensä edes hetkeksi, se olisi varmasti ymmärtänyt, että sen toiseksi suurinkin tomaatti olisi saattanut olla kyllin iso voittaakseen kilpailun. Mutta sota on aina peruuttamaton, sitä ei saa tekemättömäksi jälkikäteen. Niinpä Maukan ja Väykän ei auttanut kuin tehdä rauha, käydä pesulla järvessä ja valmistaa illalliseksi mahdottoman suuri ja herkullinen tomaattikastike, jota syömään ne kutsuivat myös kaikki naapurinsa. Ja illan kuluessa, kynttilöiden tuikkiessa, Väykkä tuli ajatelleeksi, että tomaatti maistui varmasti paremmalta kastikkeessa kuin kilpailutuomarin pöydällä. Eikä Maukan mielestä punainen palapelikään ollut oikeastaan hullumpi. Varsinkin kun kaikki ihmettelivät, kuinka se oli osannut koota niin valtavan kuvan, jossa oli pelkkää punaista.
Timo Parvela: Maukka ja Väykkä. Tammi 2009.
Rauha, osa 2 (s. 115–116)
Väykkä kitki kasvimaata. Se makasi porkkanapenkin vieressä toinen silmä ummistettuna ja kuopsutti etutassullaan rikkaruohoja taimien juurelta. Porkkanat olivat siisteissä riveissä niin kuin kaikki muutkin kasvimaan kasvit: retiisit, salaatit, herneet ja pavut. Kasvimaa oli Väykän ylpeydenaihe, ja siksi se ei erityisemmin ilahtunutkaan pallosta, joka putosi keskelle salaattipenkkiä.
Maukka: Minä harjoittelen kierrepotkua.
Väykkä: Harjoittele muualla. Minä kitken kasvimaata.
Väykkä ojensi pallon takaisin Maukalle.
Maukka: Tulisit potkimaan minun kanssani. Me voisimme pelata pienen ystävyysottelun.
Väykkä: Me olemme ystäviä ilman otteluakin. Ainakin olimme vielä hetki sitten.
Väykkä oikoi ruttaantuneita salaatinlehtiä.
Timo Parvela: Maukka ja Väykkä. Tammi 2009.
