Väykkä puutarhurina, osa 1 (s. 106–108)
Maukka oli kissa ja Väykkä oli koira. Ne olivat ystäviä ja asuivat taivaansinisessä talossa mäen laella.
Väri oli Maukan valitsema, totta kai. Se näet rakasti taivasta. Se rakasti valkoisia kumpupilviä, tummia sadepilviä ja ohuita harsopilviä. Kaikkein eniten se rakasti kuuta ja kuunsiltaa, joka heijastui mäen juurella olevan lammen pintaan.
– Kuu on niin kaunis. Jos minä pääsisin käymään kuussa, minä en elämässäni enää mitään muuta tarvitsisi, huokasi Maukka.
Väykkä ei sanonut mitään. Se nimittäin nukkui jo, sillä se oli väsynyt päivän töistä.
Väykkä näki unta kasvimaastaan. Se rakasti mullan tuoksua, vehreää nurmikkoa ja kuraisia kyläteitä. Se rakasti myös auringonnousua ja uuden päivän tuoksua.
Joka päivä se tonki kasvimaata ja kuopsutti perunapenkkiä niin, että iltaisin se oli aivan mullan ja tomun peitossa, eikä Maukka päästänyt sitä sisään sotkemaan paikkoja ennen kuin se oli käynyt uimassa lammessa.
Timo Parvela: Maukka ja Väykkä. Tammi 2009.
Väykkä puutarhurina, osa 2 (vain äänitteellä)
Sekä Maukka että Väykkä olivat rauhaa rakastavia olentoja. Vaikka ne joskus kinastelivatkin, eivät ne koskaan halunneet vahingoittaa toista, saati sitten sytyttää ilmiriitaa tai peräti sotaa. Joskus sota kuitenkin syttyy, vaikkei kumpikaan osapuoli sitä edes halua. Se on valitettavaa, mutta niin vain käy. Ja niin kävi myös eräänä elokuun perjantaina. Silloin nimittäin käytiin suuri tomaattisota.
Väykkä oli vaalinut tomaattejaan keväästä lähtien. Se oli rakentanut pienen kasvihuoneen vanhoista ikkunaruuduista, tukenut taimet tikuilla, kastellut ja torjunut tuholaisia. Pienistä vihreistä tomaatinaluista oli kesän mittaan paisunut suuria ja punaisia pallukoita, jotka raskaina roikkuivat vehreissä varsissaan. Joka aamu Väykkä kävi varovasti tunnustelemassa niiden kypsyyttä ja mittaamassa suurimman tomaatin ympärysmitan. Väykän tarkoituksena oli viedä kaikkein suurin tomaatti kasvinäyttelyyn, jossa mehukkain ja kookkain vihannes palkittaisiin. Väykkä oli varma voitostaan, niin hienoja sen tomaatit olivat.
Timo Parvela: Maukka ja Väykkä. Tammi 2009.
